Nyt hän on yhdessä Kamariorkesteri Avanti!:n kanssa tehnyt uusintaversion vuonna 2005 kantaesitetystä teoksesta Hämärän hohde. Se oli myös hänen ensimmäinen yhteistyönsä säveltäjä Jovanka Trbojevičin (1963-2017) kanssa. Myöhemmin yhteistyö jatkui vielä kahdessa muussa teoksessa.

Sjónin profetia

Hämärän hohteen aiheena on ilmastonmuutos ja maailman luonnon tila, jotka ovat nyt entistä ajankohtaisempia. Esityksen tekstiä kutsuttiin aikanaan kirjoittamaan islantilainen runoilija Sjón. Nyt hänen silloin kirjoittamansa ja itsensä nauhalle vahvalla aksentilla englanniksi lukema, seuraavana vuonna tapahtuvaa maanjäristystä, tulivuorenpurkausta ja jäätiköiden sulamista Islannissa kuvaava tekstinsä tuntuu aikamoiselta profetialta. Lähes kaikki hänen kuvaamansa on tapahtunut isommassa tai pienemmässä mittakaavassa, vaikkei tosin aina ihan niin synkin lopputuloksin kuin Sjónin tekstissä.

Synkkä ei ole Kekonin koreografiakaan, vaikkakin fyysisesti hyvin vaativa ja täynnä eri suuntiin vääntyileviä, kurkottelevia ja kouristelevia liikkeitä. Liikekieli tuo mieleen raskaana valuvan, pulppuilevan laavamassan, joka välillä ryöpsähtelee eri suuntiin. Tätä vaikutelmaa tukevat Anna Rouhun valot, jotka pääasiassa hehkuvat tulenkajon punaisena ja todella hyvin hämäränä.

Liikekieli ei kuitenkaan ole raskasta, vaan yllättävänkin kevyesti ja energisesti virtaavaa. Tässä suurin ansio on tanssijoilla. Maija Kiviluodon, Tanja Illukan, Terhi Vaimalan, Anna Stenbergin ja Marika Peuran tanssi on hengittävää ja irtonaista. He ovat tiivis ja yhtenäinen ryhmä, jossa jokainen kuitenkin on yksilö.

Aika ajoin taustalle ilmestyy arvoituksellinen kultapukuinen Kekonin hahmo viskelemään lattialle jotain. Arpakuutioita, kiviä vai vain ”hiekkaa rattaisiin”? Tanssin vääjäämättömään etenemiseen sillä ei kuitenkaan näytä olevan vaikutusta.

Toinen toistuva elementti on esiin työntyvä jättimäinen musta koroke, jonka alle kaikki jää ja jonka päällä lopuksi näkyy vain Illukan valkoasuinen hahmo kuin jäätikön kutistunut ydin kaiken tuhon yllä.

Viiltävyyttä, raastavia riitasointuja ja tummanpuhuvuutta on myös Kamariorkesteri Avanti!:n jousikvartetin muusikoiden Kari Olamaan, Teija Kivisen, Tuula Riisalon ja Sami Mäkelän upeasti soittamassa musiikissa. Ylhäällä taustakorokkeella soittava orkesteri on äänellisesti voimakkaasti läsnä, mutta visuaalisesti etäännytetty.

Hämärän hohde on vahvaa nykytanssia, jonka liikekieli ja koreografia puhuttelevat edelleen. Kuten myös esityksen sisältö, joka on oikeastaan huomattavasti ajankohtaisempi nyt kuin alkuperäisenä syntyaikanaan.