Liisa Pentin koreografioima tanssiteos ei ole kiihkeä eikä agressiivinen. Se ei pyri intohimoisesti väittämään jotain tai kokeilemaan vain uuden luomisen vuoksi. Sen tavoitteena ei ole saada katsoja ajattelemaan toisin ja aktiivisesti toimimaan, vaan ennen kaikkea rauhoittumaan ja olemaan läsnä omana itsenään tässä ja nyt.

Epämuodostunut helmi on suomalaisen kuusijäsenisen Rendezvous-yhteisön tilausteos Liisa Pentiltä. Niin Rendezvous kuin Penttikin liikkuvat vapaasti nykytanssin ja esitystaiteen välillä ja rajapinnoilla.

TEOKSEN LÄHTÖKOHTANA ovat Pentille olleet myös japanilaisen säveltäjän Susumu Yokotan teos Baroque sekä Marguerite Durasin elokuvakäsikirjoitukset, joissa molemmissa meri on tärkeässä osassa. Jouni Tauriaisen luomassa äänimaailmassa meren rytmi ja aaltojen kohina ovatkin voimakkaasti läsnä. Sen vastapainona on täydellinen hiljaisuus, jossa esiintyjien liikettä taustoittavat vain vanhat mustavalkoiset meren rantakiviä kuvaavat valokuvat ja videopätkät.

Tunnin mittaisen kaksiosaisen teoksen kokonaisrytmi on hyvin rauhallinen. Se ei kuitenkaan ole hetkeäkään pitkästyttävä, sillä esityksen energia elää ja muuttuu koko ajan. Tanssijoiden läsnäolo ja suurin osa liikekielestäkin on kiirehtimätöntä, mutta intensiivistä. Mitään ei tehdä puristeisesti tai väkisin, vaan jokaisen liikkumista leimaa usein hienovarainen hämmästely ja löytämisen ilo.

Koska kukin tanssijoista tavallaan toteuttaa omaa teostaan, joka vain polveilee ja lomittuu muiden kanssa, katsoja voi halutessaan seurata lähes pelkästään vain yhtä heistä. Tanssijoiden välisiä kontakteja on hyvin vähän ja vain muutaman kerran useampi tanssija tekee samanaikaisesti samaa liikefraasia. Silti esitys ei ole pirstaleinen, vaan hyvinkin yhtenäinen ja sen sisäinen tematiikka on kaikilla sama. Teeman tulkinta ja ulkoinen muoto on vain kullakin erilainen.

Epämuodostunut helmi – tansseja keväälle ja hiljaisuudelle on oikeastaan hyvin nimensä mukainen teos. Sen muoto ei ole tiukka ja tarkkarajainen, mutta kuitenkin selkeä. Rauhallisella ja hiljaisella läsnäololla on siinä merkittävä osuus. Ja keväistä uuden alkua voi tulkita olevan esityksen alkuosassa, jossa tanssijat tavallaan syntyvät ja löytävät oma liikkumisensa meren syvyyksien kohinassa.