Teatteri ja Tanssi
16.6.2022 13:13 ・ Päivitetty: 16.6.2022 13:17
Tanssiarvio: Israelilaiskoreografi toi Kuopion festivaalille loistavia tanssijoita ja säkenöivää liikekieltä
Kuopion Tanssiviikon aloitusillan toinen esitys, Emanuel Gat Dance -ryhmän LOVETRAIN2020 oli varsinaista liikkeen ilotulitusta. Nykyään Ranskassa toimivan israelilaisen koreografin 14-jäseninen tanssijajoukko oli kauttaaltaan huippuluokkaa. Sen lisäksi, että he olivat teknisesti osaavia ja monipuolisia, he olivat kukin myös selkeästi omannäköisiä persooniaan, joita ei ollut yritettykään tunkea samanlaiseen muottiin. Tällä en tarkoita, etteivätkö he olisi sisäistäneet Emanuel Gatin liikekieltä ja -laatua ja toimineet saumatta yhdessä.
Esityksen tummanpuhuva runsaus hehkui Thomas Bradleyn mielikuvituksellisissa, barokkihenkisissä puvuissa, joista esityksen aikana joko riisuttiin osia tai ne saivat lisää erilaisia ulokkeita. Pukujen moni-ilmeisyyden vastapainona lavastus ja valot olivat hyvin suoralinjaiset. Taustaa hallitsivat nousevat ja laskevat fondit, joiden välistä tanssijat liikkuivat ja joiden takaa punakeltaiset valot sävyttivät usein savua täynnä olevaa näyttämöä. Tämä kaikki sai aikaan hyvin epätodellisen tunnelman, jossa ihmiset ilmestyivät ja katosivat savuun tai pimeyteen.
Kuopio tanssii ja soi -festivaali
Emanuel Gat Dance: LOVETRAIN2020
Koreografia ja valot Emanuel Gat – Musiikki Tears for Fears – Puvut Thomas Bradley – Ääni Frédéric Duru
Esityksen musiikkina olivat 1980-luvulla huipulla olleen brittiläisen Tears for Fears -bändin biisit ja koko teoksen nimikin tulee yhden kappaleen sanoituksesta. Rakenteellisesti esitys koostui vuorottelevista ryhmä-, soolo- ja duetto-osuuksista. Yhtymäkohtia kulloisenkin kappaleen sisältöön oli, mutta missään tapauksessa kyseessä ei ollut käytettyjen biisien kuvittaminen. Sanoitusten sisältö näkyi ennen kaikkea kohtausten tunnelmassa ja tanssijoiden ilmaisussa.
Teoksessa ei myöskään ollut mitään erityistä juonta, mutta se ei myöskään ollut abstraktia liikettä liikkeen vuoksi. Gatin mukaan kunkin katsojan tulkinta näkemästään on oikea. Koska biiseissä puhuttiin paljon erilaisista ihmissuhteista, mielsin myös eri kohtausten tulkitsevan ennen kaikkea niitä.
Loistavinta esityksessä oli kuitenkin Gatin liikekieli. Se oli ilmeikästä ja yllätyksellistä. Myös kehoa kokonaisvaltaisesti käyttävää ja fyysisesti vaativaa. Se oli energistä ja kulmikasta, mutta silti virtavaa. Sen parissa ei hetkeäkään pitkästynyt, vaan pikemminkin innokkaasti odotti, mitä seuraavaksi oli tulossa.
LOVETRAIN2020 jätti täyden ja lämpöisen jälkitunnelman, eikä yhtään ollut väliä, vaikka ei olisi koskaan ennen edes kuullut kyseisestä bändistä tai tunnistanut sen musiikkia.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.