Tanssiteatteri Raatikko ja Teatteri Vantaa ovat saaneet uudet remontoidut tilat kulttuurihistoriallisesti merkittävästä Tikkurilan Silkkitehtaasta aivan Tikkurilan keskustasta.

Katsojille suurin muutos näkyy teattereiden yhteisessä yleisölämpiössä, joka kummankin teatterin aikaisempiin tiloihin verrattuna on suorastaan hulppea. Vanhat punatiiliseinät henkivät rouheaa tehdastunnelmaa, mutta kokonaisilmapiiri on avara ja moderni. Kummallakin teatterilla on omat remontoidut teatterisalinsa, joihin kulku lämpiöstä on helppo ja selkeä.

Tanssiteatteri Raatikon ensimmäinen ensi-ilta uusissa tiloissa on yhteistyössä Wusheng Companyn kanssa toteutettu koko perheen esitys Ivan, Kettu ja Tulilintu.

Esityksen tarina perustuu venäläiseen kansansatuun, jossa tsaarinpoika Ivan haluaa lähteä etsimään seikkailuja. Matkallaan Ivan kohtaa neuvokkaan Ketun, jonka avulla hän saa muutaman kommelluksen jälkeen haltuunsa mörköjen vartioiman taikamiekan. Sitä tarvitaan pelastamaan pahan Velhon vangiksi joutunut prinssi. Myös Tulilinnun maagiset voimat ovat tarpeen, ennen kuin kaikki selviää ja kotimatka voi alkaa.

Juonessa on siis runsaasti käänteitä ja jännitystä, mutta juuri sopivasti ja huumorilla höystettynä, jotta pienten katsojien mielenkiinto säilyy ilman pelkoa. Tarinasta putoamistakaan ei tarvitse pelätä, sillä puheella, myös suoraan katsojalle, on merkittävä osuus kokonaisuudessa.

Esityksen käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja koreografiasta vastaa Antti Silvennoinen. Hän on kiinalaiseen Peking-oopperatyyliin erikoistuneen Wusheng Companyn perustaja. Teoksen liikekielessä onkin runsaasti kaikuja tästä tyylistä esimerkiksi ratsastusta kuvattaessa ja varsinkin suuressa miekkataistelussa Velhon kanssa.

Valter Suin tsaarinpoika Ivan on sopivan avoin ja vilpitön, jotta pikkukatsojan on helppo samaistua häneen. Suin liikkeissä on notkeutta ja sulavuutta ja hänen kontaktinsa niin katsojiin kuin kanssaesiintyjiin on luonteva.

Vaikka rooleja tarinassa on useita, muita esiintyjiä on vain kaksi, Ella Numminen ja Steina Öhman. Heillä on varmasti aikamoista haipakkaa hahmosta toiseen vauhdilla vaihtaessaan, mutta näyttämöllä kiireestä ei näy jälkeäkään. Kumpikin on rauhallisesti läsnä oleva ja luo eri roolinsa selkeästi muutamin tyypittelevin vedoin.

Visuaalisesti Ivan, Kettu ja Tulilintu on lähes tyhjän tilan esitys. Muutaman puun ympäröimää näyttämötilaa muokkaavat vain Christian Hernbergin valot, jotka pääasiassa rajaavat kulloisenkin tapahtumapaikan. Yksityiskohtaisemman miljöön voi kukin kuvitella itse. Värikkyyttä esitykseen tuovat Elina Tuomiston puvut, joissa on sadunomaisuutta ja ripaus venäläisyyttä. Markus Rantasen musiikki tuo mieleen keskiajan tanssimusiikin ja sopii siten hyvin kansansatuun.

Ivan, Kettu ja Tulilintu on ehjä näyttämöteos, jossa on kuin varkain vauhdikkaan tarinan sisällä myös ajatus omiin kykyihinsä uskomisesta sekä ystävien merkityksestä ja auttamisesta.

Annikki Alku