Teatteri ja Tanssi
7.11.2022 12:08 ・ Päivitetty: 7.11.2022 12:08
Tanssiarvio: Liikkeellisiä hetkiä ja muistikuvia
Käsiohjelman mukaan Petollinen Valo – Unohduksen Epidemia -esityksessä on sisällöllisesti vaikka mitä. Niin onkin, sillä esitys on rakenteeltaan lyhyistä, irrallisen oloisista kohtauksista koostuva mosaiikki. Vähitellen kohtausten välille muodostuu yhteyksiä ja kokonaisuutta kuljettava ohuehko punainen lanka.
Tämän Liisa Pentin uusimman teoksen lähtökohtana on sekä taidehistorian professori Jonathan Craryn kirja 24/7 että kolme Pina Bauschin Tanztheater Wuppertalille tekemää koreografiaa, Sacre du Printemps, 1980- Ein Stück von Pina Bausch ja Waltzer 1970- ja 80-luvuilta.
Liisa Pentti+co ja Sirius Teatern
Petollinen Valo – Unohduksen Epidemia
Konsepti ja ohjaus Liisa Pentti – Koreografia yhdessä esiintyjien kanssa – Tekstit työryhmä – Tila Fabian Nyberg- Puvut Siru Kosonen – Ääni Jouni Tauriainen – Valot Ina Niemelä – Esiintyjät Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Suvi Kemppainen, Meeri Lempiäinen, Marlon Moilanen, Corinne Mustonen, Paul Olin, Pinja Poropudas, Kardo Shiwan
Jos on nähnyt Bauschin töitä ja erityisesti jonkin näistä kolmesta teoksesta, Pentin ryhmän esityksestä bongaa helposti muistumia niistä. Tämä on myös tarkoitus ja yhden kohtauksen kohdalla asia myös selitetään yleisölle.
Craryn kirjasta Pentti on nostanut teokseensa ajatuksen nykyhetken loputtomasta ja petollisesta valoisuudesta, jossa ei ole tilaa hämäryydelle ja epämääräisille tapahtumille. Esitys tapahtuukin suurimmaksi osaksi täysvalossa, jossa näyttämö ja katsomo ovat enemmän tai vähemmän samaa tilaa.
Tosin olen tulkinnut, että tämä esiintyjien ja katsojien yhteinen tila on pikemminkin Pentin esitysfilosofiaan kuuluva asia, ei vain tämän teoksen periaate. Tällä kertaa mukana on myös runsaasti historiallisia kerrostumia, sillä esityspaikkana oleva Teatteritalo Universum Helsingin Punavuoressa on Betania-talon entinen kirkkosali kauniine värilasisine ikkunoineen.
YHDEKSÄLLE ESIINTYJÄLLE – joukko koostuu sekä Liisa Pentti+co:n tanssijoista että Sirius Teaternin näyttelijöistä – tehdyn koreografian yksi olennainen elementti on toisto. Hyvin moni kohtaus tai liikesarja toistetaan vähintään kerran, useat lukuisasti. Eri henkilöiden toistamat liikkeet tapahtuvat yhtä aikaa eri puolilla tilaa ja myös risteävät keskenään. Katsojan on usein valittava ketä tai mitä hän seuraa. Tämä korostaa esityksen ja kohtausten hetkellisyyttä ja sattumanvaraisuutta.
Vaikka esityksessä tapahtuu paljon, se ei ole täyteen ahdettu, vaan ennemminkin hyvin ilmava. Kokonaistempo on muutamista nopeista liikeryöpsähdyksistä huolimatta hyvinkin rauhallinen.
Myös esiintyjien näyttämöllinen läsnäolo on luontevaa ja kevyttä. Kokonaisuus on kannateltu, mutta ei puristeinen. Pentin luoma koreografia ottaa huomioon kunkin tanssillisen osaamisen ja käyttää sitä jokaisen henkilökohtaisen liikekielen pohjana. Suurimmaksi osaksi itsekseen tai parina liikkuneet tanssijat kootaan yhteiseen osioon vasta teoksen loppupuolella.
Vaikka käsiohjelmassa musiikin kohdalla luetellaan useampikin kappale, on esityksen äänimaailma suurimmaksi osaksi hyvin hiljainen ja haipuva ja sitä tuottavat useasti esiintyjät itse hymisemällä ja hyräilemällä. Vasta lopussa jyrähtää voimalla soimaan elektroninen äänimatto, jonka rytminen toisto on yhtä ryhmän liikkeiden kanssa.
Puolitoista tuntinen esitys on kokoelma hetkiä ja muistumia, jotka todennäköisesti aukeavat katsojille hyvin eri tavoin. Taustamateriaalin tunteville esitys antaa todennäköisesti enemmän kuin muille, mutta tavoittaa myös muut.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.