Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Teatteri ja Tanssi

Tanssiarvio: Loistavaa tanssia mainiossa länkkärishowssa

Jussi Ulkuniemi
WFFF:n Sami Pajari ja Wilhelm Blomberg vauhdissa.

Kaupunkitaidetta ja -kulttuuria esittelevä URB 24 -festivaali alkoi maanantaina Helsingissä erinomaisissa merkeissä Tanssin talossa ensi-iltansa saaneen Will Funk For Food -ryhmän (WFFF) esityksen myötä.

Annikki Alku

Demokraatti

Vuonna 2008 perustettu WFFF on Suomen maineikkaimpia katutanssiryhmiä. Se on voittanut kolme kertaa peräkkäin SM-kultaa ja esiintynyt Japanissa, Ranskassa ja Ruotsissa. Suurelle yleisölle ryhmä tuli meillä tunnetuksi Talent Suomi -kilpailun finaalissa vuonna 2009.

KATUTANSSI
URB-festivaali, Tanssin Talo
Will Funk For Food:
A Fistful of Funk

Koreografia Akim Bakhtaoui, Wilhelm Blombrg ja ryhmä – Dramaturgi, tekstit, voice over ja puhekohtausten ohjaus Juho Keränen – Lavastus Oscar Dempsey – Puvut Justus Kantakoski – Valot Jaakko Sirainen – Ääni Sebastian Kurtén – Tanssijat Akim Bakhtaoui, Wilhelm Blomberg, Jeffrey Kam, Teemu Kullberg, Sami Pajari – Muusikot Sebastian Kurtén, Leo Mäkinen – Tuotanto Zodiak – Uuden Tanssin Keskus ja Nordic Soul ry

WFFF ON ERIKOISTUNUT Locking-katutanssityyliin. Se on vuonna 1969 Yhdysvaltojen länsirannikolta alkunsa saanut tanssilaji, jolle ominaista ovat nopeat liikkeet, jotka päättyvät tiukkoihin pysähdyksiin.

Nyt Tanssin Talon Pannuhallissa ensiesitetty A Fistful of Funk on Suomen ensimmäinen Locking- tyylillä tehty koko illan tanssiteos. Lockingin lisäksi mukana on nykytanssia, tanssiteatteria ja klovneriaa. Esityksen tavoitteena onkin tiukan tekemisen lisäksi olla yhteistä leikkiä ja tuottaa iloa sekä katsojille että esiintyjille itselleen. Lisäksi mukana väreilee hippunen syvällisempääkin sisältöä.

Näissä kaikissa tavoitteissaan Akim Bakhtaouin ja Wilhelm Blombergin yhdessä ryhmän kanssa koreografioima A Fistful of Funk onnistuu loistavasti.

Esityksen aiheena ovat lännenelokuvat ja niiden ylimaskuliinisuus. Niin mieskuvan kuin toiminnan ja tapahtumien kliseitä liioitellaan ja niistä heitetään älykästä ja nautinnollista herjaa. Silti esitys ei missään mielessä halveksi itse lajia, westernien maailmaa, mutta tuo ilmoille ajatuksen, että miehisyys ja jopa villi länsi voidaan nähdä toisinkin. Aavikko voi olla monenlainen ja miehisyydessäkin on useita sävyjä.

WFFF:n kaikki kahdeksan jäsentä ovat olleet teoksen tekemisessä tavalla tai toisella mukana. Näyttämöllä heistä nähdään viisi, Bakhtaouin ja Blombergin lisäksi ryhmän perustaja Teemu Kullberg, Jeffrey Kam ja Sami Pajari. Kukin heistä on taitava tanssija niin teknisesti kuin ilmaisullisestikin. Jokaisella on myös lajiin kuuluvasti omanlaisensa tyyli tai hahmo, joka erottaa hänet muista.

Rakenteellisesti esityksessä vuorottelevat tarkasti koreografioidut ryhmäosuudet ja vapaammat, impovisoidut solistiset pätkät. Toimintaa eteenpäin kuljettaa väljä tarina, jossa isä kertoo pojalleen villin lännen aavikosta ja lehmipojista. Ja vaikka meno on pääasiassa vauhdikasta, mukana on myös hiljaisempia ja jopa herkempiä hetkiä.

A FISTFUL OF FUNK on ennen kaikkea ryhmäteos, josta henkii vahva ja upeasti toimiva yhdessä tekemisen into ja ilo. Jokainen on vuorollaan solistisessa valokeilassa, mutta kenenkään lavaläsnäolo ei himmene pätkääkään myöskään ryhmäosuuksissa.

Muusikkoina lavalla, ja jonkin verran myös tanssijoina, toimivat tiukalla asenteella rumpali Leo Mäkinen ja kitaristi, äänisuunnittelija Sebastian Kurtén. Heidän tanssijoita hienosti seuraavan rytmityksensä ja muun aavikollisen äänimaailman lisäksi musiikkina on muutama nauhalta tuleva tanssibiisi.

Jos itse esittämisessä on showmeininkiä, niin erityisesti sitä on Justus Kantakosken suunnittelemissa puvuissa. Lehmipoikien kimaltelevat cowboy-asut ovat ihanan yliammuttuja, eivätkä kuitenkaan mauttomia. Niissä on myös viittauksia erilaisiin länkkärisankareihin. Oscar Dempseyn loihtima aavikkomaisema on luotu tehokkaasti yksinkertaisista elementeistä ja Jaakko Siraisen valot viimeistelevät kokonaisuuden.

A Fistful of Funk toimii loistavasti myös vaikkei olisi koskaan kuullutkaan lockingista tai nähnyt yhtään länkkäriä. Esityksessä ei ole mitään vaikeaselkoista, ja sen välittämä tanssimisen ja esittämisen ilo tempaa väkisin mukaansa.

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE