Teatteri ja Tanssi
3.3.2025 12:54 ・ Päivitetty: 4.3.2025 10:30
Tanssiarvio: Raivokkaan energinen tunnepurkaus eron tuskasta
Marraskuussa Kajaanissa kantaesitetty tanssiteos Viimeiset hitaat sai Helsingin ensi-iltansa Zodiak Stagella viime viikolla.
Sari Palmgrenin koreografioima ja ohjaama esitys on lähes raivokas energiapurkaus, jossa ryvetään tunteissa oikein sydämen kyllyydestä. Eikä missä tahansa tunteissa, vaan kuten nimikin viittaa rakkauden päättymiseen ja eroon liittyvissä tunteissa.
Rungon teokselle muodostavat tutut viime vuosikymmenten hittiballadit, joiden tekstit ovat varsinainen nyyhky-, ero- ja itsesyytöskokoelma. Uskoisin, että lähes jokaiselle katsojalle ainakin joku biiseistä on enemmän tai vähemmän omakohtainen. Sen soidessa on tanssittu sitä ensimmäistä läheistä kontaktihetkeä tai sitten kappale on toiminut eronjälkeisenä lohtubiisinä.
Välillä balladihyökyä katkoo loputtoman kiihkeästi sykkivä reivimusiikki, jonka mukana voi purkaa kaikki vihan ja tuskan tunteensa tai sitten vaan pohjattoman elossa olemisen energiansa.
Ylipäätään koko esitys tuntuu tarkoitukselliselta överiksi laittamiselta niin tunteiden kuin liikkeidenkin osalta. Kaikki tehdään mahdollisimman rajusti ja sadan kymmenen prosentin energialla. Jopa periaatteessa rakkausduetoiksi tarkoitetut kaksintanssit eivät tuo varsinaista suvantoa kokonaisuuteen. Ne ovat lähes agressiivisia, täynnä heittäytymisiä ja melkein epätoivoisia toisiinsa kietoutumisia.
Kokonaisuus ei kuitenkaan ole kaaosmainen. Vaikka yksittäiset liikeosuudet ovat osittain improvisoituja ja tapahtumat välillä yllättäviä, rakenne pysyy kasassa. Näyttämöllä ei sekoilla päämäärättömästi ja eri jaksot ovat selvästi koreografioituja. Näennäisestä sattumanvaraisuudesta huolimatta tanssijoiden osuudet on etukäteen määritelty.
Zodiak – uuden tanssin keskus
Viimeiset hitaat
Koreografia ja ohjaus Sari Palmgren – Valot ja tila Teo Lanerva – Ääni Joonas Pehrsson – Puvut Siru Kosonen – Tanssijat Krista-Julia Arppo, Minna Kaaronen, Olli Lautiola, Kaisa Niemi, Alina Sakko – Tuotanto Zodiak ja Routa Company
TEOKSEN VIIDELTÄ tanssijalta Viimeiset hitaat vaatii paljon. Esitys on sekä fyysisesti että henkisestikin erittäin rankka. Läsnäolosta ei voi livetä sekunniksikaan, eivätkä tekemisen energiatasot laske hetkeksikään. Liikekieli ei sinänsä ole erityisen monimutkaista tai akrobaattista, mutta tanssimisen ja tunneskaalan tauoton raivokkuus tekee esittämisestä raskasta.
Krista-Julia Arppo, Minna Kaaronen, Olli Lautiola, Kaisa Niemi ja Alina Sakko selviävät haasteestaan komeasti. Vaikka mukana onkin jonkin verran solistisia ja duettomaisia osuuksia, he ovat ennen kaikkea ryhmä, joka pelaa loistavasti yhteen. Keskinäinen kontakti ja yhdessä tekemisen eetos on saumatonta.
Olli Lautiola ja Kaisa Niemi.
Käsiohjelmassa Palmgren puhuu luontosuhteesta ja luontokadostakin. Niitä en esityksestä erityisemmin löytänyt alun eliöluetteloa ja otsalampun kanssa pimeässä metsässä kulkevaa hahmoa lukuun ottamatta. Yliampuva erotuska kiinnittyi laulujen sanojen myötä, ainakin kaupunkilaiskatsojalla, vääjäämättä ihmissuhteisiin, ei ihmisen ja luonnon suhteeseen.
Esityksen visuaalisointipuolella niin Teo Lanerva (valot ja tila) kuin Siru Kosonen (puvut) tekevät ihan hyvää ja toimivaa työtä. Puvuissa on katu-uskottavaa räväkkyyttä ja valot poimivat tilasta yksityiskohtia. Valitettavasti heidän osuutensa vain jää ylivoimalla päälle hyökyvän Joonas Pehrssonin äänen ja tanssijoiden liikkeellisen ja tunnevimman jalkoihin.
Korjattu 4.3.2025 klo 12.30 Alina Sakon sukunimi Saukosta Sakoksi.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.