Teatteri ja Tanssi
27.10.2021 12:37 ・ Päivitetty: 27.10.2021 12:39
Tanssiarvio: Sensuellia röyhkeyttä ja tiukkaa asiaa Medeian hengessä
On äärimmäisen virkistävää törmätä välillä naisen asemaa, sosiaalista tilan ottoa ja vallankäyttöä käsittelevään esitykseen, joka pursuaa sensuellia röyhkeyttä ja itseironista asennetta tinkimättä silti tippaakaan aiheen tärkeydestä.
Suvi Kemppaisen, Kaisa Niemisen ja Marika Peuran yhteisteos And then they left osoittaa, että julistaa voi julistamatta, eikä aina tarvitse puhkua agressiivisuutta. vaikka aiheena olisikin naisen kosto.
Zodiakissa nähtävän teoksen inspiraationa ovat olleet sekä antiikin Medeia-myytti ja Euripideen siitä kirjoittama tragedia että barokkimaalari Artemisia Gentileschin maalaukset, joissa kummassakin kosto on merkittävässä asemassa. Nämä tulkittuna nyt feministisestä näkökulmasta ja suhteutettuna tekijöiden omiin kokemuksiin. Itse esitys on kuitenkin hyvin toisenlainen kuin mitä näistä lähtökohdista voisi päätellä.
Zodiak Stage
And then they left
Konsepti, koreografia ja esitys Suvi Kemppainen, Kaisa Nieminen, Marika Peura – Valot Mateus Manninen – Ääni Niklas Niki Blomberg – Puvut Kaisa Nieminen ja Marika Peura
Toki koston ja väkivallan teema on esityksen läpikulkeva punainen lanka, mutta sen käsittelytapa on yllätyksellinen ja humoristinenkin. Jopa perinteisestä tappamisen symbolista, veitsestä, ja suhteesta siihen saadaan irti monenlaisia herkullisia sävyjä.
Esitys alkaa pimeässä pitkällä ääniteoksella, joka vähitellen paljastuu tulipaloksi. Mitä siinä palaa, voi kukin miettiä itse. Tai sitten yhdistää sen paksun verhon alta ilmestyviin puhuviin päihin ja niiden kuorona lausumaan tekstiin.
Esiintyjäkolmikko käyttää loistavasti koko ”naisellisten” ilmeiden kirjoa tiukassa jatkuvassa kontaktissa yleisöön. He myös saavat irti vaikka mitä viettelevää pienen pienistä pään ja ylävartalon liikkeistä. Kaikenlaisia muitakin kliseitä, myös tanssillisia, riepotellaan kutkuttavasti kautta teoksen. Esityksen pääasiassa rytmisissä liikkeissä on mukana häivähdyksiä sieltä sun täältä moon walkista ja akrobatiasta alkaen. Ja voi sieltä löytää jopa Macbethin noidatkin.
Eniten konkreettisia viittauksia esityksen lähtökohtiin on sen puvustuksessa (Nieminen, Peura), joka korsettimaisine yläosineen ja röyhelöineen tuo mieleen toisaalta barokin toisaalta lännenelokuvien prostituoidut.
Kemppainen, Nieminen ja Peura toimivat ennen kaikkea ryhmänä pyrkimättä kuitenkaan olemaan identtisiä. Heidän kuoronsa koostuu yksilöistä, jotka aina pienten irtiottojen jälkeen palaavat yhteen.
Niklas Niki Blombergin luoma, ympäri tilaa kiertävä äänimaailma toimii sekä itsenäisesti että tiiviissä kontaktissa näyttämötapahtumiin. Tulipalosta päädytään matalien kumahdusten, syvien vinkunoiden, hevosten päristysten ja hiljaisuuden kautta lopun virtaavaan veteen. Matias Mannisen pääasiassa pehmeät valot luovat hämyisää tunnelmaa, mutta myös näyttävät kaiken tarpeellisen.
Jos tuli poltti, niin vesi huuhtoo jäljet mennessään. Näin voi halutessaan tulkita. Muutenkin arvelen, että syvempi näkemys esityksestä ja sen käyttämistä symbolisista eleistä ja ilmeistä riippuu vahvasti katsojan iästä ja kokemuksista. Eri (nais)sukupolvia And then they left joka tapauksessa puhuttelee. Siinä on asennetta, jossa on tarttumapintaa hyvin moneen suuntaan.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.