Werning kirjoittaa tiedotteessaan, että pelastustoiminta muodostuu yhteensä noin 4 000 vuorotyötä tekevän ammattipelastajan sekä noin 14 000 sopimuspalokuntalaisen tuottamista palveluista, jotka ovat olennainen osa maamme perusturvallisuutta. Sopimushenkilöstön saatavuus on eräs kriittinen tekijä tämän tärkeän palvelun tuottamisessa.

– Sopimuspalokuntahenkilöstö toimii oman siviilityönsä ohella vapaaehtoispohjalla, toiset saavat palokuntatyöstä vastiketta ja toiset eivät. Ansiontyön ohella palokuntatyötä tekevien kannalta saatava korvaus ei ole toimeentulon kannalta keskeinen, mutta jos tämä korvaus vaikuttaa työttömän työttömyyskorvaukseen, lopettaminen on luontainen valinta, Werning arvioi tiedotteessaan.

– Se vaikuttaa kielteisesti koko pelastustoiminnan toimivuuteen ja tehokkuuteen Suomessa. Tästä kärsii ennen kaikkea apua tarvitseva kansalainen, hän jatkaa.

Hän sanoo myös, että vähentynyt osallistuminen sopimuspalokuntatoimintaan vaikuttaa erityisesti harvaan asutuilla alueilla, missä sopimuspalokuntalaiset ovat usein ensimmäisinä paikalla tarjoamassa apua.

Kirjallisessa kysymyksessä kansanedustaja Werning kysyy hallitukselta, miten se aikoo varmistaa sopimuspalokuntatoiminnan jatkuvuuden, ottaen huomioon työttömyysturvan suojaosan poistosta aiheutuvat vaikutukset.