Ammattiliitto Jytyn liittovaltuuston jäsen Nea Kähkönen työskentelee omavalmentajana Jyväskylän kaupungin työllisyyspalveluissa. Hän tekee muun muassa asiakkaille työllistymissuunnitelmia ja lausuntoja työttömyyskassoille.

Ilkka Mustakangas toimii Suomen pelastusalan ammattilaiset Spalin liittohallituksen puheenjohtajana. Hän on taustaltaan palomies, mutta on ollut nyt kymmenen vuotta päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella.

Molemmat kuuluvat toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n edustajistoon. Kähkönen ja Mustakangas kertoivat eilisen edustajiston kokouksen lomassa Demokraatille, mitä mieltä ovat menneestä työmarkkinakierroksesta ja millä mielin seuraavat hallitusneuvotteluja.

KÄHKÖNEN ja Mustakangas toteavat, että ”näpit irti”.

– Näihin ei pidä koskea. Niistä ei säästöjä synny isossa kokonaisuudessa. Sopimusyhteiskunnan kulttuurisen ilmapiirin kannalta olisi iso muutos, jos jokainen ammattiliiton jäsen joutuisi laskemaan ja maksamaan jäsenmaksun itse. Se aiheuttaisi kaaoksen.

Mustakangas näkee tässä dominoilmiön: ihminenhän hakee aina helppoja ratkaisuja ja se helpoin ratkaisu tässä tilanteessa olisi erota liitosta.

Yhdellä ratkaisulla voisi hänen mielestään olla suuria seurauksia, jotka heikentäisivät entisestään neuvottelukulttuuria – ja työntekijäpuolen vahingoksi.

ENNEN hallitusneuvottelujen alkamista esillä olivat heikennykset työttömyysturvaan. Kähkönen lähtisi mieluummin turvan kehittämisestä liikkeelle – hän itse näkee sen työssään, kun järjestelmän toimimattomuuden takia ihminen jää tyhjän päälle, vaikka yrittäisi kaikkensa.

Hänen mielestään esimerkiksi kouluttautumisen tai yrittämisen mahdollisuudet ovat edelleen hieman jäykkiä työttömyysturvalainsäädännössä.

– Kokonaisuus on liian pirstaleinen ja työ- ja elinkeinoministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä ennakoiden.

Mustakangas pohtii hyvinvointialueuudistusta pelastustoimen näkökulmasta.

– Tarkoituksena oli, että tehokkuuden kautta tulee säästöjä, mutta meidän kannaltamme tätä tavoitetta ei mielestäni saavuteta.

Pelastustoimen uudistuksen myötä vuonna 2004 Suomeen tuli 21 aluepelastuslaitosta, ja tämä määrä ei ole muuttunut mihinkään, Mustakangas kertoo. Mitä sitten pitäisi tehdä?

– Hyvinvointialueiden käynnistämiselle pitää tietysti antaa työrauha, mutta kannattaa asettaa tarkastuspiste muutaman vuoden päähän, tarkastella tilannetta ja tehdä korjaavat toimet. Väittäisin, että ensimmäinen korjaava liike tulee olemaan hyvinvointialueiden yhdistäminen, sillä pienillä alueilla ei ole riittävää taloudellista pohjaa.

Kähkönen on samaa mieltä.

– Samaa on kuultu myös Keski-Suomen hyvinvointialueelta: haasteita on ollut niin taloudessa kuin henkilöstön osalta.

Kaksikko on kuitenkin optimistinen tulevaisuuden suhteen.

– Hallitus ei pysty yksin käsittelemään laajaa työmarkkinakokonaisuutta, mitä tulee työmarkkinoihin liittyvään lainvalmisteluun. Sillä ei ole hirveästi vaihtoehtoja eli sen pitää ottaa työmarkkinaosapuolet mukaan.

Mustakangas huomauttaa, että hallitushan ei ole varsinaisesti työmarkkinaosapuoli.

– Mutta olkoon hallituksen kokoonpano mikä tahansa, yhteistä keskustelua tarvitaan, ettei hallitus tee työmarkkinoiden kannalta typeriä ratkaisuja. Työmarkkinajärjestöjen asiantuntemusta ei voi sivuuttaa.

KEVÄÄN työmarkkinakierros vetelee viimeisiä vaiheitaan. Mitä mieltä kaksikko on lopputulemasta omien jäsentensä kannalta? Kähkönen kuvailee sitä riittämättömäksi sopuratkaisuksi.

– Jyty on moniammatillinen, liitto, jonka kenttä on aika hajanainen. Kaikkien työntekijäryhmien huomioiminen on haaste.

Hän ottaa esimerkiksi kirjasto- ja nuorisotyöalan, joiden työntekijät eivät ole olleet niin tyytyväisiä palkankorotusten tasoon, sillä palkkakuopasta ei nousta yleiskorotuksilla.

– Ammattitaidon arvostus pitäisi näkyä paremmin tilillä.

Omalla työpaikalla Jyväskylän kaupungilla hänen korviinsa ei ole kuulunut pahempaa kritiikkiä. Kähkönen toimii varapuheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä Jytyn paikallisosastossa.

SUOMEN pelastusalan ammattilaiset Spalissa noudatetaan nyt uutta hyvinvointialan yleistä virka- ja työehtosopimusta. Mustakankaan mukaan Sote ry:n solmima sopimusratkaisu on hieman vaikeasti tulkittavissa. Se näkyi siinäkin, että neuvottelujen päätyttyä osapuolilla oli eriäviä näkemyksiä siitäkin, mitä tuli sovituksi.

– Mutta me Spalissa emme voi sanoa suoraan, että olisimme tyytymättömiä olosuhteisiin nähden.

Hän mainitsee palkkaohjelman, joka antaa näkymää tulevaisuuteen. Vaikeaselkoisuutta lisää kuitenkin se, että sopimus sisältää monia elementtejä kuten prosenttikorotukset, harmonisointirahat ja kertakorvaukset.

– Jos rivijäseneltä kysyttäisiin sopimuksen sisällöstä, vastassa olisi aikamoinen hiljaisuus, Mustakangas heittää.

Pelastusalan erityispiirteet eivät hänen mielestään tulleet riittävästi huomioiduiksi.

– Meidänkin alallamme pitää miettiä veto- ja pitovoimaa tulevaisuudessa. Ammatin sisällä on myös monenlaista erikoisosaamista, ja miten se otetaan käyttöön, alkaa näkyä, kun sopimusta aletaan ottaa käytäntöön hyvinvointialueilla.

VETO- JA PITOVOIMA on ollut muotisana työmarkkinoilla viimeisten vuosien aikana. Kähkönen kertoo, että Jyväskylän kaupungin työllisyyspalveluissa työntekijöiden vaihtuvuus on myös näkynyt.

Osasyynsä sille on vaatimus korkeasta koulutuksesta, mutta itse työssä sitä ei välttämättä tarvita. Kähkönen itse kuuluu myös näihin korkeakoulutettuihin.

– He eivät kovin kauan välttämättä viihdy julkisen puolen töissä. Olen itse ollut tässä työssä puolitoista vuotta ja meiltäkin moni on jatkanut eteenpäin urallaan.

Pelastusalalla työvoimapula pahenee Mustakankaan mukaan koko ajan. Hän sanoo tilannetta murheelliseksi. Pelastajia on tällä hetkellä reilut 5 000. Spal on laskenut, että heitä tarvittaisiin noin 2 500 lisää vuoteen 2030 mennessä.

Edellinen hallitus sai loppuraportin pelastusalan koulutusuudistuksesta, mutta käytäntöönpano jäi kesken. Mustakangas odottaa, että tuleva hallitus vie hankkeen maaliin. Suomessa voi opiskella tällä hetkellä pelastusalan ammattilaiseksi Kuopiossa ja Helsingissä.

– Mielestäni pitäisi keskittyä kehittämään näiden kahden oppilaitoksen toimintaa.

PALJON PUHUTTUUN veto- ja pitovoimaan vaikuttaa myös se, miten hyvin työssä voidaan. Kähkösen mukaan julkisella sektorilla työhyvinvointi on jäänyt pitkälti kehittämistyön jalkoihin. ”Aikavarkaan”, jatkuvan kehittämisen takia, työajan sisällä ei aina ehdi tehdä sitä, mitä pitäisi.

– Puhumme paljon asiakkaiden työhyvinvoinnista, mutta nostammeko omaamme esille, se onkin sitten toinen asia.

Pelastusalalla käydään läpi suurta muutosta, kun uuden työnantajan, hyvinvointialueen, alaisuudessa tulee vasta puoli vuotta täyteen. Mustakankaan mukaan ilmassa on monenlaista epävarmuutta tulevasta ja se vaikuttaa myös työhyvinvointiin. Kaikki tuntuu kiertyvän pelastusalalla osaavan työvoiman saatavuuteen.

– Me teemme lakisääteistä työtä, jossa palvelutaso on määritelty. Sen saavuttamiseksi pitää olla tietty määrä ihmisiä töissä. Jos resursseja ei ole riittävästi, se tarkoittaa ylitöitä ja tämä kierre ei ole kestävää pitkässä juoksussa. Kun työn kuorma kasvaa liian suureksi, se näkyy kaikessa muussakin, Mustakangas varoittaa.