– Lasten osallistuminen Suomessa varhaiskasvatukseen eroaa verrokkimaista meidän tappioksi. Sivuun jäävät tutkimuksien valossa lapset, jotka hyötyisivät varhaiskasvatuksesta kaikkein eniten. Seurauksena ovat tarpeettoman isot erot oppimisvalmiuksissa, kun peruskoulu alkaa.

Hän muistuttaa, että suomalaisen varhaiskasvatuksen peruslähtökohdat eli kaikkien lasten yhdenvertaisuus ja varhaiskasvatuksen laatu joutuivat leikkausten kohteeksi kolme vuotta sitten.

– Kokoaikaisen subjektiivisen varhaiskasvatuksen leikkaaminen esimerkiksi työttömien ja kotivanhempien lapsilta sekä ryhmäkokojen suurennus olivat megaheikennyksiä.

– Opetusministerin tavoitteissa ja teoissa on iso ristiriita. Subjektiivinen oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen poistui monilta niiltä lapsilta, joista opetusministeri nyt kertoo kantavansa huolta. Esimerkiksi monissa maahanmuuttajaperheissä vanhemmat ovat kotona ja sillä perusteella tämä hallitus on leikannut lasten varhaiskasvatusta ei suinkaan vahvistanut sitä.

– Seurauksena on lasten alueellinen eriarvoisuus maassa, joka on aina vannonut tasa-arvoisen koulutuksen nimiin.

Torstin mukaan seuraavan hallituksen on syytä toteuttaa toisiaan tukevat perhevapaauudistus ja varhaiskasvatusuudistus. Tavoitteena on lisätä molempien vanhempien aikaa lapsen kanssa kotona, joustavuutta hoitovapaan käyttöaikaan ja lasten osallistumista ja tasa-arvoa varhaiskasvatuksessa.

–SDP:n 2030-tulevaisuusohjelman valmistelussa olemme linjanneet näihin mallit, joita toivottavasti saamme viedä eteenpäin seuraavassa hallituksessa.

Hän muistuttaa, että edellinen kaikkia lapsia koskenut parannus varhaiskasvatukseen tehtiin edellisellä hallituskaudella.

– Neljä vuotta sitten uudistimme varhaiskasvatusta ja oppivelvollisuutta, kun esiopetuksesta tuli velvoittavaa kaikille lapsille.

Torstin mukaan myönteistä on, että varhaiskasvatuksen merkitys aletaan vähitellen ymmärtää Suomessa.

– Suomalainen varhaiskasvatus on ollut maailman tasolla huippua. Olemme olleet jopa radikaali edelläkävijä siinä, miten suhtaudumme lapsiin, lapsen kykyihin, ilmiöpohjaiseen oppimiseen. Mallimme yhdistää kasvatus ja hoito on todettu toimivaksi, Torsti, joka on ollut Helsingin yliopiston dosenttinamukana kansainvälisessä varhaiskasvatustyössä useiden vuosien ajan, huomauttaa.

Torsti kritisoi istuvan hallituksen koulutuspolitiikkaa perusteettomista leikkauksista ja tempoilusta. Leikkauksista puhutaan uudistuksina ja kokonaiskuvaa on vaikea hahmottaa. Tutkimustietoa ei tunnuta hyödyntävän.

– Alkukesästä ilmestyi kahden tutkijan kriittinen vertaisarvioitu analyysi hallituksen hajanaisesta koulutuspolitiikasta. Kysyttäessä kommenttia opetusministeri totesi, että ei ole artikkelia lukenut ja että kuulostaa oppositioretoriikalta, hän ihmettelee viitaten Tuukka Tomperin ja Tuomas Tervamäen artikkeliin.

Tammikuussa talouspolitiikan arviointineuvosto syventyi raportissaan koulutuspolitiikkaan. Yksittäisenä suurimpana ongelman todettiin, että 15 prosenttia ikäluokasta jää pelkän perusasteen varaan. Keinoksi suositeltiin toisen asteen oppivelvollisuuden arviontia. Varhaiskasvatuksen osalta neuvosto pohti, ovatko hallituksen suunnitelmat tehokkaita lisäämään varhaiskasvatukseen osallistumista.

– Hallitus ei ole vienyt näitä suosituksia eteenpäin, Torsti toteaa.

Hän odottaa, että tulevina vuosina tutkimuksiin perustuva arviointi ja pitkäjänteinen koulutus- ja sivistyspolitiikka nousee arvoonsa tempoilun sijaan.