Brittifarssin kiistattomana mestarina aatelisarvonkin saneen Sir Ray Cooneyn vuonna 1990 kirjoittamaa salasuhderevittelyä Out of Order on Suomessa esitetty monessa teatterissa ja monella, toinen toistaan kosiskelevammalla otsikolla: Munaako herra ministeri, Hulvaton hotelli, Säpinää Seurahuoneella, Valheessa vara parempi ja Svenska Teaternissa Suomen kantaesityksenä vuonna 1991 varsin tyhjentävällä nimellä Lögner, lik och lust.

Tampereen Työväen Teatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa Cooneyn kohellus nähtiin vuosina 2000-2002 näiden teatteritalojen musikaali- ja farssipuolen yhteistuotantojen alkusysäyksenä Neil Hardwickin ohjaamana ja Pentti Järvisen suomentaman. Pääosissa päivänvaloa kestämättömiin puuhiin äityvän ministeri Viljasena ja hänen sotkujaan siivoamaan pyrkivän poliittisen sihteerinsä rooleissa nähtiin Esko Roine (TTT) ja Asko Sarkola (Hkt), teattereidensa johtajia tuolloin kumpikin.

Kimppaproggiksen menestys oli valtava, yli 240 esitystä, liki 73 000 katsojaa.

UUSIOVERSION alkunimi on nokkelasti It’s Her Turn Now, mutta kun meillä hän-pronomini ei tarjoa leikittelymahdollisuuksia, on TTT:n tuotannossa tyydytty varsin latteaan nimeen Homma hoidossa, Rouva Ministeri (älkää kysykö minulta, miksi jälkimmäisen lauseen sanat kirjoitetaan isolla). Tämä hallituspuolueen aika suoralinjainen poliitikko nimeltä Reetta Kettunen (Teija Auvinen) etsii kypsemmillä päivillään arkeensa vähän säpinää, jota tarjoaa oppositiopuolueen eduskuntaryhmän erityisavustaja Johannes Mainelakeus (Janne Kallioniemi). Niinpä kaksikko on viritellyt kuumaksi kaavaillun kohtaamiseen luksushotellin sviittiin.

Siinä vaiheessa, kun vaatteita on jo vähennetty ja samppanjat kaadettu, seksiseikkailun tielle kasautuu paha este: sviitin ikkunan välissä retkottaa ruumis. Kuka, mitä, häh!? No, kalmon henkilöydestä ei alkuun ole niin väliä, kunhan se saadaan siivottua vaivihkaa huoneesta pois. Siihen tehtävään ministeri Kettunen hälyyttää oman avustajansa, pedantin Jaana Lätin (Miia Selin).

Näin alkaa porista ruumissoppa, jota hämmentävät paitsi mainitut, myös hotellin henkilökunta, mustasukkaiset puolisot, yksi lähihoitaja ja sitkeähenkinen yksityisetsivä. Ovet ja varsinaiseksi giljotiiniksi osoittautuva parvekkeenikkuna paukkuvat tiuhaan, niin kuin kunnon farssissa pitää.

Kun muistelen noin neljännesvuosisadan takaista katsomiskokemusta Helsingin kaupunginteatterin Munaako herra ministeri -hilpeilyn äärellä, en nyt oikein näe irtoavan mitään erityistä lisäarvoa siitä, että keskeisten roolihenkilöiden sukupuolet on päivitysversiossa vaihdettu. Ray Cooney toteaa TTT:n esityksen käsiohjelmaa varten lähettämässään tervehdyksessä, että yhtenä motiivina farssin muokkaukseen hänellä ja Barfootilla oli nimenomaan se, että naiset ovat nousseet politiikassa merkittävimpiin asemiin. Perustelu tuntuu vähän heppoiselta ajatellen sitä, että saihan originaalinäytelmä ensi-iltansa juuri Margaret Thatcherin kymmenvuotisen pääministerikauden loputtua, ja tähän vuosikymmeneen mennessä (Its Her Turn Now ensiesitettiin Lontoossa 2023) naiset ovat vaikuttaneet politiikan keskeisillä paikoilla maassa kuin maassa varsin kauan.

Siispä ainakaan suomalaiskatsojalle ei ole paljon väliä, kuka Cooneyn farssissa ministerinä huseeraa. Eikä ministeritittelillä muutenkaan, sillä sehän on vain yksi syy siihen, miksi tarinan arkaluontoiset asia on siivottava julkisuudelta hinnalla millä hyvänsä.

MILKO LEHDON ohjaama TTT:n esitys on vauhdikas, ehdalla farssirytmillä kuljetettu. Kokonaisuutena se on jopa ylivauhdikas, kun jarrua ei paineta reilun kaksituntisen kestässä oikein missään kohtaa. Pienet suvannot soisivat katsojalle – ehkä myös näyttelijöille – hetken hengähdystaukoja, joiden perään voisi kiihdyttää taas kohti uusia välikliimakseja. Nyt tykitetään gägiä, vitsiä, pikkutuhmuuksia ja väärinymmärryksiä yhteen pötköön sitä kyytiä, että viimeistään toisella jaksolla alkaa jo uuvuttaa ja ähkyttää.

”Työviksen” näyttelijät selviävät paahtamisestaan kaikesta huolimatta kunnialla. Onnistunut farssi vaatii erityisiä komediataitoja, ja niitä Hämeenpuiston teatteritalossa piisaa. Esimerkiksi ministerin salarakkaana viuhtova Janne Kallioniemi, hotellinjohtajaa esittävä Samuli Muje ja huonepalvelijan roolissa pokkuroiva Mika Honkanen ovat monesti aiemminkin osoittaneet olevansa melkoisia farssitaitureita, ja ovat sitä tässäkin.

Olen tottunut näkemään keskeisen ministeriroolin tekevää Teija Auvista viime vuosina hienoissa vakavammissa rooleissa (mm. Aution Valokuvavarkaat, Peltolan Koiran morsiamet ja erityisesti Sara Hildénin rooli näytelmässä Sara ja Erik), joten vähän meni totutellessa tähän hänen hulluttelupuoleensa – toisaalta luunkovan poliitikon roolin hauskuus lähteekin siitä, miten epätoivoisesti hän yrittää pitää fasadin kunnossa ja kaikki langat käsissään.

Koko jutun työn sankari niin tarinassa kuin näyttämölläkin on kuitenkin ministerin avustaja Jaana Lätti alias Miia Selin. Rationaalisen sihteerikuoren murtumista pala palalta seuraa myötätunnon ja ratkiriemun sekaisin tuntein. Ja kun Selin rojahtaa hetkeksi sohvaan henkeä vetämään, se tuo koko farssiin kaivattua tauotusta. Tosin pientä, sekunneissa mitattavaa… Ja jo kohta taas retkottaa joku ruumis jostain luukusta tai kaapista.