Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Teatteri ja Tanssi

Teatteriarvio: Kotimainen nykynukketeatteri on vahvasti ajan hermolla

Erika Malkin sooloesityksen hurjasti ilmehtivä Pohjan akka on lopulta lähes hellyttävä kaikessa raivossaan.

Jos Oh My Puppets! -nykynukketeatterifestivaalin aloittanut Ole mun Querelle -esitys keskittyi tavallaan enemmän miehiseen maailmaan, tapahtuman toinen sooloesitys Erika Malkin Pohjatar pureutui sitten puolestaan naiseuteen.

Viime syksynä Turussa kantaesitetyn teoksen yhtenä esikuvana on ollut Kalevalan Louhi, mutta sitäkin laajemmin ylipäätään vihainen, koko maailmaa vastaan oleva akkahahmo, joka haluaa eristää itsensä muusta maailmasta rakentamallaan muurilla.

Muurilla, jotka tässä tapauksessa on vielä symbolisesti tehty hauraasta ja helposti hajoavasta paperista, ei kuitenkaan pysty pääsemään eroon omista sisäisistä tuntemuksistaan ja niiden esiin manaamista menneisyyden kipeistä tapahtumista.

Syynä vihaan ja kestoraivoon erityisesti miehiä ja miehistä väkivaltaista vallankäyttöä vastaan on seksuaalinen väkivalta ja lapsen kuolema. Malkki on tulkinnut Kalevalan mystisen Sammon sekä elämän synnyttäjäksi, kohduksi että syntymättömäksi lapseksi. Kun miehisyyttä edustava Väinämöinen varastaa ja tuhoaa ne, katoaa Pohjattarelta elämän tarkoitus.

Kun niitä ei saa takaisin, ainoa tie eteenpäin on kivulias matka läpi tunteiden myrskyn kohti eheytymistä, joka toteutuu vain eräänlaisen uudelleensyntymisen kautta.

Vaikka raivo ja viha ovat läpi Pohjattaren sen kantavia tunnetiloja, ei esityksestä kuitenkaan tule raskasta kokemusta. Malkki tyylittelee ja ampuu groteskissa ilmaisussaan niin paljon yli, että liu’utaan jo koomisen puolelle hukkaamatta kuitenkaan sisällön väkevyyttä.

TEATTERI
Cirko – Uuden sirkuksen keskus
Oh My Puppets! -festivaali

Pohjatar
Käsikirjoitus, ohjaus, visuaalinen suunnittelu, nukenrakennus ja esiintyminen Erika Malkki – Äänisuunnittelu ja sävellys Aino Lehtovaara – Puvut Anette Ahokas

Nukketeatteri Kuuma Ankanpoikanen: Hikoileva maapallo
Käsikirjoitus ja ohjaus Anna-Kaisa Kuisma – Nuket Iisa Tähtinen – Laulujen sävellys Laura Eriksson – Esiintyjät Pia Kalenius ja Merja Pöyhönen

Sanattoman esityksen keskeisenä ilmaisumuotona on hyvin fyysinen ja akrobaattinen liike, jota täydentävät nukke- ja esineteatteri. Malkin hurjasti ilmehtivä ja ryntäilevä akka on lopulta lähes hellyttävä ahdistuneessa raivossaan.

Mainiona vastakohtana sisällön ja ilmaisun voimalle on paperi, josta kaikki näyttämölliset elementit, niin lavastus kuin esineetkin on tehty. Paperi on yhtä aikaa sitkeää ja haurasta. Se kestää yllättävän paljon, mutta myös repeää helposti. Molempia ominaisuuksia käytetään esityksessä sekä toiminnallisesti että symbolisesti.

Monin tavoin symbolinen ja kerroksellinen Pohjatar on purkaus, rääkäisy naisen itsemääräämisoikeuden ja naiseuden puolesta. Sen ei ole tarkoituskaan antaa mitään lopullisia vastauksia, vaan herättää katsoja ajattelemaan.

Hikoileva maapallo katosi osittain taivaan tuuliin

Lauantai-iltapäivän nähty  Nukketeatteri Kuuman Ankanpoikasen koko perheelle suunnattu esitys Hikoileva maapallo käsitteli hyvin ajankohtaista aihetta, ilmastonmuutosta.

Esityksessä kaksi jöröystutkijaa pyrkivät selvittämään, miten jöröys tai muutamat muut arkipäiväiset asiat kuten esimerkiksi ketsupin valmistus tai shoppailuhimo mahdollisesti vaikuttavat maapallon tilaan.

Vaikka teos on tehty ulkoilmaesitykseksi ja Pia Kaleniuksen sekä Merja Pöyhösen tutkijat olivat riemastuttavia säheltäjiä, hajosi esitys Suvilahden pihan avaruuteen. Vaikka oltiin muutaman puun katveessa ja pienen varastorakennuksen kyljessä, olivat etäisyydet sarjakuvamaisesti etenevän esityksen eri tapahtumapaikoille liian suuret. Erityisesti teoksen sinänsä mainio ja herkullisen absurdisti riimitelty teksti katosi välillä kirjaimellisesti taivaan tuuliin.

Kun dramaturgia ei perustu selkeästi etenevään juoneen, vaan pikemminkin assosiaatiologiikkaan, tiivis kontakti esiintyjien ja katsojien välillä on ensiarvoisen tärkeää. Se toteutui alun riemukkaan tehokkaassa pikakelauksessa maapallon kehityksestä sekä aina hetkellisesti silloin, kun esiintyjät tulivat aivan lähelle katsojia. Muulloin valitettavasti laaja tila enemmän tai vähemmän söi sekä ilmaisulliset että esineelliset kekseliäät yksityiskohdat. Se on vahinko, sillä Hikoilevassa maapallossa on aineksia sellaiseksi hervottomaksi ”valistusesitykseksi”, joita Kuumalta Ankanpoikaselta on ennenkin nähty.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE