Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Teatteri ja Tanssi

Teatteriarvio: Masennusta ja itsetuhoisuutta voi käsitellä onnistuneesti myös komiikan keinoin

Kaikki hienot jutut -esityksessä yleisöllä on tärkeä rooli. Näin Ilja Peltonen kommunikoi "vastanäyttelijöidensä" kanssa.

”Jos elää pitkän elämän eikä koskaan oo tuntenut itseään masentuneeks, ei oo luultavasti ollu ihan hereillä.”

Eeli Vilhunen

Näin pohtii Kaikki hienot jutut -esityksen päähenkilö elämästä itsetuhoisen äidin kanssa. Suositun, englantilaisen näytelmäkirjailija Duncan Macmillanin yksi tunnetuimmista näytelmistä nähdään nyt ensimmäistä kertaa Kansallisteatterin Willensaunassa.

Monologi Kaikki hienot jutut (Every Brilliant Thing, 2013) käsittelee masennusta sekä vanhemman itsetuhoisuutta lapsen näkökulmasta. Minkälaista elämä on, kun vanhempi yrittää toistuvasti itsemurhaa? Äitiään ja itseään auttaakseen lapsi alkaa laatia listaa asioista, jotka ovat elämisen arvoisia.

Macmillanin näytelmiä on nähty Suomessa viime aikoina useina toteutuksina. Turun kaupunginteatterissa nähtiin edellisvuonna jopa kaksi Macmillanin teosta: Martti Suosalon tähdittämä Parasta elämässä (sama Every Brilliant Thing) sekä addiktiosta kertova Ihmiset, paikat ja esineet. Kansallisteatterissa Macmillanilta on nähty vuonna 2015 ihmisen elinkaaren ja ekologisuuden suhdetta käsittelevä Keuhkot.

Kahden näyttelijän ponnistus

Näyttelijät Mari Lehtonen ja Ilja Peltonen ovat tehneet suuren työn saadakseen Kaikki hienot jutut -näytelmän näyttämölle. Kaksikko on suomentanut, sovittanut ja ohjannut esityksen sekä vuorottelevat sen pääosassa. Katsoin ensi-illan molemmat näytökset, joista ensimmäisen veti Peltonen ja jälkimmäisen Lehtonen.


TEATTERI

Kansallisteatteri, Willensauna
Duncan Macmillan – Jonny Donahue: Kaikki hienot jutut
Suomennos, sovitus ja ohjaus Mari Lehtonen ja Ilja Peltonen – Valosuunnittelu Aslak Sandström – Äänisuunnittelu Olli Valkola – Puvustus Saija Siekkinen – Musiikin sovitus ja harjoitus Maija Ruuskanen – Esiintyjät: Mari Lehtonen ja Ilja Peltonen

Esitys, jota tarinaan olennaisesti nivottu jazz-musiikki hyvin täydentääon, on jotain monologin ja stand up- tyyppisen ilmaisun väliltä. Katsomo on intiimi ja rakennettu Willensaunan näyttämölle. Yleisö ympäröi esiintyjän neljältä sivulta. Katsojana näkee koko ajan muun yleisön, joka onkin myös iso osa esitystä.

Päähenkilön laatimat hienot asiat tuodaan esityksessä oivasti osaksi katsomiskokemusta yleisölle etukäteen jaettujen, numeroitujen lappujen avulla. Näyttelijän pyynnöstä katsojat lausuvat listan asioita vuorotellen ääneen. ”Sean Conneryn ääni” ja ”yksin tanssiminen” lukivat omissa lapuissani.

Esitys on siis yleisöä osallistava mutta ei tee sitä painostaen tai liikaa vaatien. Myönnettäköön, että oma ”esiintymisvuoro” jännitti mutta ei kuitenkaan niin, että se olisi häirinnyt katsomiskokemusta.

Esityksen aikana katsojia käytetään myös tarinan sivuhenkilöinä. Lehtonen ja Peltonen saavat taitavasti yleisön astumaan esityksen maailmaan mukaan, kirjaimellisesti. Katsojien heittäytymiskyky olikin ihailtavaa. Erityisesti jäi mieleen ensimmäisessä näytöksessä erään vanhemman katsojan improvisoima hääpuhe.  Tunnelma on kauttaaltaan lämmin ja tunne yhteisesti jaetusta puolitoistatuntisesta on vahva, vahvempi kuin tavallisesti teatteriesityksen jälkeen.

Neljäs seinä kumoon

Ilja Peltosen ja Mari Lehtosen vedot ovat toisiinsa nähden kiinnostavasti erilaiset, mikä korostaa näytelmän eri puolia. Varsinkin Lehtosen energia ja katkeamaton kontakti yleisöön tekee vaikutuksen. Näyttelijät ovat lavalla läsnä välillä tarinan päähenkilöinä, välillä taas esiintyjinä. Tällä rikotaan tarkoituksellisesti teatterin neljättä seinää. Varsinkin yleisöä osallistettaessa tietty illuusion rikkoontuminen korostuu. Tämä heikentää paikoin itse tarinan vaikuttavuutta, sillä itse esitystilanne korostuu toistuvasti ja silloin tarina uhkaa jäädä etäämmälle.

Päähenkilöä seurataan lapsesta aikuiseksi aina keski-ikään saakka. Näytelmä näyttää kuinka pitkän varjon äidin itsetuhoisuus voi lapsen elämään jättää. Masennus on lopulta tarttuvaa.

Kaikki hienot jutut löytää tarttumapintansa myös Suomesta. Noin joka viides suomalainen masentuu. Voi kai puhua jo kansantaudista?

Vaikka aihe on vakava, Lehtosen ja Peltosen esitys  painottuu komedian puolelle. Synkimmissäkin hetkissä on usein ripaus komiikkaa.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE