Teatteri ja Tanssi
25.9.2020 11:31 ・ Päivitetty: 25.9.2020 11:31
Teatteriarvio: Toinen pullo cavaa jatkaa neljän ystävyksen tarinaa kokeneiden näyttelijöiden varmaotteisessa kuljetuksessa
Helena Anttosen pari vuotta sitten kirjoittama, yleisönsä löytänyt ja kiitelty Pullo cavaa ja aurinkoa oli komedia ystävyydestä ja uudesta alusta etelässä. Anttonen on nyt kirjoittanut näytelmälle jatko-osan Toinen pullo cavaa, jonka Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämölle on dramatisoinut Ari-Pekka Lahti ja ohjannut Milko Lehto.
Itse en ennättänyt näkemään tarinan ensimmäistä osaa mutta jatko on kirjoitettu kiitollisesti niin itsenäiseksi, että esityksestä pystyy nauttimaan, vaikkei tämän porukann varhempia vaiheita etuntisikaan.
Toinen pullo cavaa jatkaa tarinaa siitä mihin edellinen jäi. Ystävykset Inka, Tuulia, Anita ja Vonne ovat kotiutuneet Portugaliin ja perustaneet haaveilemansa taidekommuunin ja tulevaisuuden vanhainkotinsa. Mutta niin kuin elämässä yleensäkin, asiat eivät aina mene niin kuin on suunniteltu. Rahat on loppu ja taidekodin talous retuperällä, erinäisten kurssien vetäminen takkuaa ja kaiken keskellä omalle taiteelle ei jää aikaa. Tunnelma on kireä ja kaverit ärsyttävät. Arki kaikkine haasteineen ja ongelmineen ovatläsnä myös etelän lämmössä.
Näyttelijöiden keskinäinen kemia avanasemassa
Kakkososan näyttelijäkaarti on pääosin sama kuin avauksessa. Heidi Herala, Aino Seppo, Eija Vilpas ja Jaana Saarinen ovat palanneet rooleihinsa ja energiaa riittää. Vauhti ei ole näillä ”vanhoilla häirikköpie ruilla” – niin kuin ystävänelikko itseään kutsuu – mihinkään hävinnyt. Vilpas on ikiliikkuvainen Anitaporukan päällepäsmäri, Aino Seppo edelleen se rauhallinen ja järkevä Tuulia. Jaana Saarisen esittämä viiniin menevä Vonne ja Heralan uraorientoitunut mutta talon siivoojaksi päätynyt Inka hymyilyttävät erityisen paljon.
Helsingin Kaupunginteatteri, Arena-näyttämö
Helena Anttonen: Toinen pullo cavaa
Ohjaus Milko Lehto Helena – Dramaturgia Ari-Pekka Lahti – Lavastus Katariina Kirjavainen – Pukusuunnittelu Sanna Levo – Valosuunnittelu Paavo Kykkänen – Äänisuunnittelu Jaakko Virmavirta – Koreografia Kirsi Karlenius – Rooleissa Heidi Herala, Aino Seppo, Eija Vilpas, Jaana Saarinen, Eero Saarinen, Joel Hirvonen
Roolihahmot ovat sopivasti erilaisia, se tuo näyttämölle eloa ja kipinää. Tyypit ovat itsenäisiä mutta toimivat hyvin yhteen ja muodostavat esityksen vahvana jylläävän moottorin. Esittäjänelikon kokemus näkyy ja kuuluu.
Siihen esitys nojaakin, kokeneiden näyttelijöiden yhteistyöhön ja keskinäiseen kemiaan. Varmuus ja rehti tekemisen meininki välittyy katsomoon, mikä onkin tämänkaltaisessa, tilannekomiikkaan luottavassa kevyessä komediassa tärkeää. Uskallus heittäytyä korostuu.
Sivurooleissa nähdään tällä kertaa Eero Saarinen Vonnen nettideittinä, joka kuumentaa tunteita suuntaan jos toiseen. Joel Hirvonen on Tuulian lapsenlapsi Sami, jonka milleniaalinen näsäviisaus hämmentää kommuunin arkea entisestään.
Ystävyys ja vanheneminen ovat näytelmän teemoina vahvasti edelleen läsnä. Toinen pullo cavaa sivuaa myös kuolemaa mutta enemmän esityksessä korostuu tämä hetki ja oman elämän eläminen tässä ja nyt. Vanheneminen ei sulje pois uusia suuntia ja suunnitelmia. Joskus onni voi löytyä myös lähtöruudusta.
Vaikka esityksessä energiaa riittääkin, äityy meininki välillä turhaksikin poukkoiluksi, mikä syö juonen kulkua. Tarinan kirkkaaana näkynyt menosuunta pääse paikoin hämärtymään. Myös tunteikkaammat hetket tulevat tohinan keskellä yllättäen, ja niihin asettuminen tuntuu jäävän kesken.
Parhaimmillaan Toinen pullo cavaa onnistuu kuitenkin aidosti viihdyttämään ja naurattamaankin. Yleisö ainakin on innolla mukana alkuminuuteista lähtien. Kepeän komedian halaava lämpö pysyy mukana myös esityksestä lähtiessä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.