Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Teatteri & Tanssi

Teatteriarvio: Tosi tarina vainotun kansan kolkolta kohtalontieltä

Mitro Härkönen
Ella Pyhällön väkevän läsnäoleva roolityö kannattlee Marian tunnustukset -esitystä.

Selli, joka rajautuu valolla lattiaan. Valoneliön keskellä on Maria Jalava, uskossaan palavasti taisteleva inkerinsuomalainen. Neuvostoliiton aikaisissa vainoissa lukuisten ihmisten kohtalo oli usein karu. Monien kohtalona oli likvidointi tai vähintään pitkä vankeustuomio.

EELI VILHUNEN

Teatteri Avoimien Ovien johtaja Hanna Kirjavainen on kirjoittanut näytelmän Marian tunnustus – muistokirjoitus hevoselle. Teos pohjaa petroskoilaisen, uskonsa puolesta taistelleen Maria Kajavan elämään, josta Eeva Mesiäinen on kirjoittanut elämäkerran Maria Kajavan pitkä taival. Esityksen tunnelma on dokumentaarinen, vaikka kokonaisuutena näyttämöteos on fiktiivinen.

Elämäkerrasta suuntaviivansa saanut näytelmä alkaa petroskoilaisesta vankisellistä, jonne Maria Jalava on teljetty epäiltynä laittomien uskonnollisten kokousten järjestämisestä. Tyrmässä viruminen ja toistuvat salaisen poliisin kuulustelut jättävät jälkensä: Marian mieli sekä oma usko alkavat horjua. Kun samaan kalmanhajuiseen koppiin nakataan toinen vanki, alkaa Maria kertoa tälle vainon ja menetysten värittämästä elämästää, kohtalontiestään Inkerinmaalta Siperian leireille ja edelleen Petroskoihin.

TEATTERI
Teatteri Avoimet Ovet, Helsinki
Hanna Kirjavainen: Marian tunnustus – Muistokirjoitus hevoselle

Ohjaus ja sovitus Hanna Kirjavainen – Skenografia Ia Ensterä – Valot Jere Kolehmainen – Ääni Juuso Voltti ja Outi Pulkkinen – Musiikki Outi Pulkkinen. Videot Ia Ensterä ja Jere Kolehmainen. Puvut Anne Svensk – Näyttämöllä Ella Pyhältö, Outi Pulkkinen

Ella Pyhältö tekee Mariana vahvan roolisuorituksen monologinäytelmää muistuttavassa esityksessä, jossa hän on miltei koko ajan lavalla. Pyhältö tuo elämän kolhiman Maria Jalavan näyttämölle uskottavana ja kolmiulotteisena, jolloin hänen voimakas läsnäolonsa kannattelee koko esitystä. Vaativa rooli on sisäistetty huolella, niin Jalavan fyysinen hahmo kuin suuri määrä ilmaisuvoimaista tekstiä.

Marian tunnustus on fokusoitunut Jalavan elämään mutta sen kautta aukeaa laajempia näkymiä inkerinsuomalaisten kohtaloihin Stalinin ajan vainoissa. Niitä leimasivat pakkolunastukset, väestönsiirrot, etniset puhdistukset ja työleirit, perheiden hajoaminen, katoamiset sekä kuolema. Julmina aikoina Mariaa kannattelee erityisesti oma elävä, luterilainen usko. Marian tunnustuksen lävistääkin pyhän käsitteen ja ihmisen pienuuden tarkastelu. Pyhä ja sen mystiikka löytyy kaikkialta ympäriltä ja pieni ihminen jää ihmettelijän rooliin.

Erityisesti pyhä löytyy luonnosta, vaikkapa vastaan tulevasta karhusta tai muurahaisten muodostamasta työlinjasta. Luonnosta voi hahmottaa lisäksi omat kielellisetkin ulottuvuudet. Tosin eläimet vievät Marian myös jonnekin kielen tuolle puolen.

Lisää tasoja äänin ja kuvin

Pyhältön kanssa näyttämöllä nähdään äänitaiteilija Outi Pulkkinen. Hänen laulantansa kajahtaa ilmoille voimalla ja tuntuu viipyilevän lavalla vielä pitkään laulun loputtuakin. Esityksessä kuullaan muun muassa inkeriläistä runolaulua sekä vienankarjalainen parannusloitsu. Pulkkisen myötä näyttämölle muotoutuu toinen, musiikillinen taso, joka elää tapahtumien rinnalla. Outi Pulkkisen ja Juuso Voltin äänisuunnittelussa käytetään oivaltavasti myös selleissä vallitsevaa hiljaisuutta.

Pulkkinen kehollistaa esityksessä lisäksi useamman sivuroolin, joista Marian henkisenä oppaana toimiva isoäiti ja perheen riehakas hevonen ovat mieleenpainuvimmat. Hahmojen äänet tulevat nauhalta, mikä alussa hieman oudoksuttaa, mutta esityksen ne kuluessa kietoutuvat toimivaksi osaksi esityksen kerrontaa.

Hieman pitkäksi luisuva esitys vie katsojat paitsi epäinhimillisen pieneen vankikoppiin, myös elämään ennen vangitsemista. Ia Ensterän lavastuksessa ja yhdessä Jere Kolehmaisen kanssa suunnittelemissa videoheijastuksissa näkyvät niin vankilan kylmä, teräksinen todellisuus kuin Marian lapsuuden lähimetsätkin.

Marian tunnustuksen tunnelataus saa osittain voimansa tästä päivästä. Se resonoi vahvasti tämän hetken tilanteen kanssa, ja mieli heijastaa näytelmän tapahtumia alati Euroopan nykytodellisuuteen. Menneisyys ja nykyisyys limittyvät esityksessä tavalla, jota ei ehkä vielä puoli vuotta sitten olisi uskonut. Maria Jalavan parkaisu siitä, kuinka oma hävitetty kansa on kuin tuleen puhallettu, nostattaa iholle kylmän hien.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE