Kun uutuussarjan nimeksi on tällätty Eroja ja sovintoja, tuo se mieleen tukun yhtä latteasti nimettyjä kotimaisia elokuvia parin viime vuosikymmenen varrelta: Puolin ja toisin, Lapsia ja aikuisia, Pieniä eroja, Miesten välisiä keskusteluja jne.

Nimi ei tässä tapauksessa lopputuotetta kuitenkaan pahenna, sillä kouluaineen vähimmäisvaatimus täyttyy eli sisältö vastaa otsikkoa. Sitä paitsi se sisältö on kahdeksassa jaksossa monin paikoin ihan kiinnostavaa ja viihdyttävää.

Johannalla riittää ihmissuhdesumplintaa myös perhepiiriissään. Hän on eronnut joskus lähimenneisyydessä puolisostaan Matista (Tommi Korpela), mutta nyt he ovat yrittämässä uutta alkua jonkinlaisessa vapaassa suhteessa. Jälkiteini-ikäinen tytär (Ona Huczkowski) luo epäortodoksiseen perhekuvioon oman jännitteensä.

Kaiken päälle Johannan jo hyvän matkaa päälle seitsemänkymppiset vanhemmat ovat eroamassa vuosikymmeniä kestäneestä liitostaan. Johanna on aluksi jyrkästi muistisairauden ensioireiden kanssa kamppalevan isänsä (Heikki Nousiainen) puolella, mutta alkaa eri näkökulmien valottuessa myös ymmärtää eroa hakevan äitinsä (Rea Maauranen) kantoja.

SARJA ON heikoimmillaan noiden Johannan työkeissien kuvauksessa ja ehdottomasti parhaimillaan perheyhteisön kriisien, varsinkin Johannan vanhempien eroaikeiden käsittelyssä. Asiakkaiden eroprosessit on käsikirjoitettu koko lailla kliseisiksi, ja kumuloituva riitely alkaa sarjan edetessä uuvuttaa.

”Vanhusten” oikkuilu sen sijaan tuo sarjan ilmeeseen paljon tragikoomisuutta, etenkin sitä on patrarkaalisen isäpapan hahmossa.

Johanna esittävä Pirjo Lonka on koko paketin pitävin lenkki. Niin kuin parin vuoden takaisessa Ylen mainiossa Mieheni vaimo -sarjassa, hän tässäkin kaivaa hahmostaan esiin sen kovat ja pehmeät puolet vetämättä ääripäissä överiksi. Omituiselta tuntuvaatyötä tekevästä Johannasta tulee uskottava.

Kokeneet kehäketut Rea Mauranen ja Heikki Nousiainenan antavat omalla karismallaan tuntuvaa lisäpotkua epätasaisen Eroja ja sovintoja -sarjan käänteisiin.