Miten ihmeessä tämä on ollut mahdollista? Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen palaa kolmen vuoden päähän. Sieltä löytyy vastaus.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus rakensi kilpailukykysopimusta ja siihen liittyivät 24 tunnin palkattomat lisätyötunnit. AKT:n hallinto päätti kokeilla kepillä jäätä ja ehdottaa keskeisille työnantajaliitoille kuten Autoliikenteen työnantajaliitto ALT:lle neuvotteluja – mutta kiky-tunneista ei sitten keskusteltaisi sanallakaan.

Työnantajat tarttuivat tarjoukseen. Mihinkään AKT:n noin 20 työehtosopimuksesta ei sisältynyt kiky-tunteja.

Työntekijät onnistuivat saamaan yli yleistä linjaa paremmat palkankorotukset ja tekstikysymyksetkin etenivät suotuisasti.

– Kun kiky-tunteja ei ollut rasitteena, niistä ei tarvinnut keskustella tälläkään kertaa. Nyt lähes kaikki sopimukset ovat maalissa ja oletan, että loputkin, jäsenmäärältään pienemmät, hoituvat neuvotellen, Piirainen arvioi.

AKT:ssa on jäseniä noin 45 000. Näin ollen ratkaisu noin 36 000 työntekijää koskevista 3-vuotisista työehtosopimuksista kuorma- ja linja-autoaloille, huoltokorjaamoille, terminaaleille, linja-autoasemille sekä säiliöauto- ja öljytuotealalle helmikuun puolivälin kieppeillä oli merkittävä ponnistus.

AKT sai neuvotelluksi niin sanottua yleistä linjaa paremmat ratkaisut. Palkat nousevat kahtena ensimmäisenä vuotena 3,6 prosenttia. Vuoden 2022 palkkaratkaisusta neuvotellaan osapuolten välillä myöhemmin erikseen.

Muidenkin alojen tähän mennessä saavutetut ratkaisut noudattavat samaa linjaa.

Piirainen on iloinen myös siitä, että tekstikysymyksissä työntekijät saivat vietyä eteenpäin parannuksia työssäjaksamiseen ja työturvallisuuteen.

– Työnantajat ovat ymmärtäneet, että vaikka nämä parannukset maksavatkin jonkin verran, niillä saadaan sairauspoissaoloja ja työtapaturmia vähennetyksi. Se tulee pitkässä juoksussa edullisemmaksi.

– Ainahan neuvottelut ovat kompromisseja, mutta tähän aikaan peilattuna olemme tyytyväisiä, Piirainen arvioi.

Piirainen kuvailee ylipäänsä meneillään olevaa työmarkkinakierrosta sanalla “erikoinen”. Puhtaasta liittokierroksesta ei hänen mielestään voida juuri puhua, koska Elinkeinoelämän keskusliitto EK pyrkii koordinoimaan varsinkin niiden liittojen toimintaa, joiden aloille kiky-tunnit ovat kuuluneet.

– EK on ollut aktiivisesti hakemassa näille tunneille korvaavia ratkaisuja.

Hänen nähdäkseen Etelärannasta on yritetty puuttua myöskin yleiseen palkkalinjaan – ja melko hyvällä menestyksellä työnantajien näkökulmasta.

– Aika hyvin päänavaajan reilun kolmen prosentin korotuslinja kahdelle vuodelle jaksotettuna on pitänyt.

Piirainen on pohtinut, että kun tilanne on nyt mennyt tällaiseksi, ammattiliittojenkin olisi syytä pohtia, miten ne saisivat entistä paremmin koordinoiduksi asioita etenemään mieleisellään tavalla.

– Palkansaajakeskusjärjestö SAK on antanut liittojen neuvotella itsenäisesti, koska kyse on puhtaasta liittokierroksesa tukien taustalla – niin kuin pitääkin. Mutta EK on kommentoinut julkisuudessa ahkerasti ratkaisuja, vaikka sen piti olla omien sanojensa mukaan niiden ulkopuolella, AKT:n puheenjohtaja kummeksuu.

Hän pitää sinänsä sopimus- ja neuvottelujärjestelmää edelleenkin toimivana, koska ratkaisuja on joka tapauksessa syntynyt. Mutta valtakunnansovittelijan toimistoon Piirainen toivoisi “uusia kuvioita”. Hän ei pidä nykyisen valtakunnansovittelijan Vuokko Piekkalan linjaa oikeana.

Piirainen muistuttaa, mitä työriitojen sovittelulaki sanoo: sovittelijan tehtävä on ratkoa työriidat siten, että osapuolet voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin.

– Tätä vastaan sotii se, että hän totesi jo etukäteen, ettei aio puuttua esimerkiksi kiky-tuntien poistoon tai tule ylittämään päänavaajan palkkalinjaa eli ei edesauta omillaan ratkaisuillaan riitojen sovittelua.

AKT:n puheenjohtaja näkee sovittelijan puoleettomana virkamiehenä, joka katsoo tilanteen aina tapaus kerrallaan.

– Jos hän paaluttaa jo etukäteen linjansa, hän rajaa oman työnsä tekemisen mahdottomaksi – kuten hänen edeltäjänsä Esa Lonka ja Juhani Salonius ovat myös todenneet. Tähän on saatava muutos.

Piirainen pitää oikeana liikkeenä, että toimistoon saatiin neljäs sivutoiminen sovittelija määräajaksi purkamaan ruuhkia.

– Pitäisikö sovittelijoita olla enemmänkin? Tätäkin olisi syytä pohtia.

Työmarkkinakonkari, ministeri Lauri Ihalainen (sd.) esitti taannoin, että työmarkkinakeskusjärjestöt voisivat sopia yksittäisistä asioista keskenään jo etukäteen ennen varsinaista liittokierrosta. Piiraisen mielestä ajatus on sinänsä hyvä, mutta…

– Se ei oikein istu nykyiseen sopimusmaailmaan, jos keskitetyt ratkaisut ovat aidosti mennyttä aikaa. Mutta periaatteesta olen samaa mieltä.

Piirainen on “muutamankin kerran” vieraillut Bulevardilla valtakunnansovittelijan toimistolla, kun työehtosopimuksesta ei ole saatu sopua omin voimin työnantajan kanssa.

– Ei sinne ole menty koko pakka levällään. On jo ehditty sopia esimerkiksi kymmenestä asiasta, mutta viidestä on ollut erimielisyyttä. Neuvotteluja on siis jatkettu keskenään niin pitkälle kuin mahdollista, ennen kuin on tullut stoppi, hän kuvailee hedelmällisempää tapaa toimia.

Alkaneista kevään neuvotteluista on povattu jopa vaikeampia kuin jo maaliin saaduista. Piirainen on sekä samaa että eri mieltä. Hän uskoo, että erityisesti sosiaali- ja terveyssektorilla on monia vääntöjä edessä.

Mutta kiky-tuntien kohtalon pitäisi olla jo haudattu ongelma.

– Jo tähän mennessä niiden sijaan on keksitty aika monta variaatiota. Niistä löytynee ammennettavaa myös kevään kierrokselle, Marko Piirainen pohtii.