Teknologiateollisuuden työehtosopimus päättyy tämän kuun lopussa. Toimipaikkakohtaiset työnseisaukset järjestetään joulukuun 3. päivänä. Lakkovaroitus koskee 13 yritystä ja yhteensä 25 toimipaikkaa, Teollisuusliiton mukaan noin 1 900 työntekijää.

Teknologiateollisuuden työnantajien toimitusjohtaja Jarkko Ruohoniemen arvion mukaan kokoluokka pitää paikkansa eli lakko koskisi noin 2 000 työntekijää.

Ruohoniemi kommentoi, että tietenkin lakkovaroituksen tarkoitus on neuvottelujen vauhdittaminen. Hänen mukaansa neuvottelut siirtyvät nyt toteutettavaksi valtakunnansovittelijan johdolla.

Myös Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ennakoi Demokraatille, että työnantajapuolen tahto on jatkaa asiaa valtakunnansovittelijan kanssa.

TEKSTIKYSYMYKSISSÄKÄÄN ei ole päästy vielä Teollisuusliiton mukaan juurikaan eteenpäin Teknologiateollisuuden työnantajien kanssa. Teollisuusliitossa nähdään, että hallituksen “työelämäheikennyksistä” johtuen tälläkin puolella on nyt poikkeuksellisen paljon neuvoteltavaa.

Ruohoniemi muotoilee viitaten Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon esiintymiseen liiton tiedotustilaisuudessa, että varmasti kumpikin osapuoli on tuonut hankalia asioita pöydälle.

– Se, että hän kommentoi neuvottelujen sisältöä, on varmasti loogista ja ymmärrettävää tällaisessa tilanteessa, kun lakkovaroitusta annetaan. Itse en lähde julkisuudessa kommentoimaan meidän neuvottelujen etenemistä. Kyllä siellä kumpikin osapuoli ihan tosissaan neuvottelutulosta on hakemassa.

Teollisuusliitossa nähdään, että Teknologiateollisuuden työnantajat on lyönyt hallituksen “työelämäheikennyksiin” nähden vain lisää vettä myllyyn. Tätäkään Ruohoniemi ei kommentoi eikä myöskään sitä, onko Teollisuusliitosta tullut viestiä, että se pyrkisi paikallisesta sopimisesta kokonaan eroon.

Ruohoniemi ei myöskään avaa julkisuudessa, millaista palkkaratkaisua Teknologiateollisuuden työnantajat on neuvottelupöydässä esittämässä. Teollisuusliitto toivoi, että luku lyötäisiin julki työnantajienkin puolelta.

SUOMEN ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n jäsenliitot kertovat tavoittelevansa kymmenen prosentin palkankorotusta. Tavoitteena on ensimmäiselle vuodelle 6 prosenttia, vähintään 150 euroa kuukausipalkkaan. Toiselle vuodelle tavoitteena on 4 prosenttia, vähintään 100 euroa kuukausipalkkaan.

Riku Aalto kertoi tänään tiedotustilaisuudessa, että edellisellä kierroksella edellisen hallituksen aikaan Teollisuusliitto tavoitteli vielä korkeampia lukemia. Ruohoniemi ei kommentoi tätäkään.

Riku Aallon mukaan esimerkiksi Saksaan sovitun ratkaisun kustannusvaikutus on yli 7 prosenttia, ja Ruotsissa teollisuuden ammattiliittojen neuvottelutavoitteen vaikutus kahdelle vuodelle olisi 8,4 prosenttia.

Ruohoniemi on eri mieltä Saksan luvusta, hänen mukaansa kustannusvaikutus on prosentin kymmenyksen tarkkuudella 6 prosentin kieppeillä 25 kuukaudelle. Hän ei ole saanut Teollisuusliitolta laskelmaa Saksan luvusta, vaikka on sitä pyytänyt.

RIKU Aalto paljasti Teollisuusliiton tiedotustilaisuudessa tänään myös, että syksyn aikana liitto on sopinut lukuisia yrityskohtaisia sopimuksia, joiden kustannusvaikutus on lähellä kahden vuoden kymmenen prosentin vaatimusta. Kyse on vaikutuksiltaan 7-9 %:n kahden vuoden sopimuksista.

– He voivat kertoa ihan mitä vaan niiden osalta, koska niin kuin he sanoivat itsekin, ne eivät ole missään julkisuudessa olevia tietoja. Toisaalta yrityskohtaisilla työehtosopimuksilla pystytään huomioimaan yrityksen omaa tilannetta hyvinkin yksityiskohtaisesti, niin tilauskantaa, tulevaisuutta, investointeja, työllisyystilannetta ja niin edelleen. Yrityskohtaisilla (sopimuksilla) on huomattavasti laajempi mahdollisuus arvioida tilannetta, millä tavalla yrityksen oma tilanne nähdään, Ruohoniemi toteaa.

– Me teemme valtakunnallisia työehtosopimuksia, jolloin meidän täytyy huomioida tietenkin koko toimialan tilannetta kokonaisuudessaan ja arvioida sitten sitä kautta mininivaikutusta, mikä näillä on. Meillä toki on mahdollista tehdä yrityksissä yrityskohtaisia palkkaratkaisuja meidän työehtosopimuksen sisälläkin, hän jatkaa.

VALTIOVARAINMINISTERI Riikka Purra (ps.) kirjoitti tänään blogissaan, että voitaisiin harkita ehdollista mallia, jossa työn verotusta kevennettäisiin kautta linjan vuonna 2026, jos BKT ja investoinnit ovat kasvaneet riittävästi.

“Hallitus voisi siis esimerkiksi sitoutua keventämään työn verotusta, jos yrityskenttä tekee tarpeeksi investointeja parin vuoden sisällä”, Purra totesi.

Käytännössä esimerkiksi investointeihin vaikuttavat työvoimakustannukset, joiden nyt voidaan nähdä investointien kautta tulevan sidotuksi tuloveroaleen.

Oliko tämä jonkinlainen kädenojennus nyt työnantajapuolelle?

– Me olemme sitä mieltä, että valtiovalta hoitaa finanssipolitiikan ihan omin päin. Me totta kai teemme sitten tätä omaa työmarkkinapolitiikkaa ja pyrimme huolehtimaan palkkakehityksestä sillä tavalla, että ostovoima kehittää kaikkein parhaiten siten, että tehdään maltillisia ostovoimaa tukevia ratkaisuja. Pitkässä juoksussa palkansaajien ostovoima kehittyy sillä tavalla kaikkein parhaiten. Jos sitten valtiovallan puolelta tulee jotain asioita, ne liittyvät sitten heidän erilaisiin kannustimiin, mitä ajattelevat tähän kokonaisuuteen. Me emme keskustelleet näistä asioista valtiovarainministeriön kanssa, Ruohoniemi vastaa.

Eikö tämmöinen ilmoitus tavallaan vaikuta vähän myös työmarkkinapöytään?

– Niin kuin sanottu niin ainahan nämä ovat sidoksissa toisiinsa, mutta valtiovalta tekee itsenäisesti näitä finanssipolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Me teemme itsenäisesti sitten näitä työmarkkinapolitiikkaan liittyviä kysymyksiä.