Valiokunta oli päättänyt, että koko supo asetetaan parlamentaariseen valvontaan. Myös toinen SDP:n tärkeistä tavoitteista toteutui, kun suojelupoliisi ei tee perustuslakivaliokunnan mukaan omille valvojilleen turvallisuusselvitystä.

Sen sijaan tietosuojavaltuutettu saa oikeuden tarkastaa kansanedustajien taustat.

Lue lisää: Perustuslakivaliokunta esti supoa valvomasta valvojaansa

– Meillä suurimmat epäilykset ehkä kohdistuivat siihen, että eduskunnan puhemies puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaan pyytäisi supolta laajan turvallisuusselvityksen henkilöistä, jotka aikovat valiokuntaan. Laaja turvallisuus olisi jopa merkinnyt sitä, että heidän omaisistaan pyydetään turvallisuusselvitys. Tämä näytti meistä tarpeettomalta, huolestuttavalta ja mahdottomalta hyväksyä. Nyt sitä käytäntöä ei ole mukana. Se on ehkä tärkein saavutus, mikä tässä on. 

– Toinen on se, että koko suojelupoliisi tulee nyt tiedusteluvalvontavaliokunnan valvontaan. Eli eduskunta valvoo nyt koko Ssupon toimintaa ja myös tiedusteluvalvontavaltuutettu valvoo supon toimintaa kokonaisuudessaan.

Kohdistuuko läheisiin nyt minkäänlaisia tarkastuksia?

– Ei. Valiokunnan jäsenen omaisiin ei kohdisteta minkäänlaista selvittelyä.

Luodaanko lainsäädännöllä tietosuojavaltuutetulle oikeus päästä supon rekistereihin?

– Tietosuojavaltuutetulla on jo nykyisen lain mukaan oikeus katsoa, ovatko supon rekisterissä olevat tiedot lainmukaisia. Sen takia tähän rakennettiin ikään kuin mutka, että supo ei ole suoraan se joka tekee arvion kansanedustajasta.

Eli supo ei operoi tässä asiassa, vaan tietosuojavaltuutettu tutkii itsenäisesti rekistereitä?

– Kyllä. Tietosuojavaltuutettu pyytää supolta ne tiedot ja käy katsomassa ne. Ehkä hän joutuu konsultoimaan supon kanssa selventääksensä jotain tietoa, joka siellä on, mutta tietosuojavaltuutettu tässä operoi normaaleilla toimivaltuuksillaan.

Saako valiokuntaan pyrkivä kansanedustaja tiedon rekisterien sisällöstä?

– Ei.

Mitkä tiedot hän saa?

– Hän saa vain tiedon, että onko siellä tietoja vai ei.

Valtioneuvosto nimittää tietosuojavaltuutetun. Onko minkäänlainen ongelma, että tietosuojavaltuutettu on valtioneuvoston eli käytännössä hallituksen nimittämä ja sitten hän operoi tässä keskeisesti?

– Tästä käytiin pitkä keskustelu valmisteluprosessissa pienemmissä ja suuremmissa ryhmissä, joissa eri näkemyksiä on sovitettu yhteen. Juuri siitä syystä, että tietosuojavaltuutettu on valtioneuvoston nimittämä, tähän kytketään mukaan myös eduskunnan puolelta virkamies. Eli eduskunnan pääsihteeri on mukana tarvittaessa siinä keskustelussa, jossa arvioidaan kansanedustajan lähtemistä valiokunnan jäseneksi.

Tuliko pääsihteerin rooli nimenomaan tästä syystä mukaan?

– Lähtökohta koko valmistelulle ja jatkovalmistelulle on ollut se puhemiesneuvoston ehdotus, jossa puhemies oli mukana keskeisessä roolissa eduskunnan puolelta pyytämässä supolta laajaa turvallisuusselvitystä kansanedustajilta. Nyt prosessissa ei ole eduskunnan puolelta puhemies eduskunnan pääsihteeri.

Arvioiko tietosuojavaltuutettu jotenkin valiokuntaan pyrkivän henkilön kyvykkyyttä tai nuhteettomuutta?

– Sanoisin niin, että arviointi tapahtuu tarvittaessa siinä keskustelussa, jota käyvät eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja, eduskunnan pääsihteeri ja tietosuojavaltuutettu.

Käydäänkö tämä keskustelu aina?

 – Kansanedustaja itse on aloitteellinen ja pyytää tietosuojavaltuutettua tutkimaan häntä koskevat tiedot. Jos tietosuojavaltuutetun antama informaatio siitä on, että jotakin tietoja on, kansanedustaja voi siinä vaiheessa vetäytyä, todeta, että enpäs haekaan valiokuntaan. Silloin prosessi päättyy siihen ja mitään keskustelua kenenkään muun kanssa ei käydä.

Voiko tulla oikeusmurhia? Kansanedustaja on esimerkiksi tietämättään tavannut väärän henkilön, vaikkapa vakoojan ja siitä jää jokin merkintä rekisteriin.

– Valiokunnan mietinnön perusteluissa ei käydä näin yksityiskohtaisesti tätä läpi. Varmasti käytäntö tulee osoittamaan sen, mikä on sen tyyppistä tiedusteluhavaintoa, jolla on merkitystä. 

Onko tämä järjestelmä nyt sellainen, että kansanedustaja voi olla turvallisin mielin omasta oikeusturvastaan? Onko se sillä tavalla vedenpitävä, että mitään vahinkoja ei pääse tapahtumaan suuntaan tai toiseen eli että väärä henkilö pääsee valiokuntaan tai että ilmenee jotakin raskauttavaa tietoa, joka ei aidosti olisikaan raskauttavaa?

– Voi sanoa ensinnäkin niin, että kansanedustajalla ei ole mitään subjektiivista oikeutta valiokuntaan. Aina eduskuntaryhmä on se, joka esittää ja täysistunto päättää. Tämä on hyvä pitää mielessä. Kansanedustajalla voi jo nyt olla tilanteita, jossa hän kokee, että häntä kohdellaan väärin, kun hän ei johonkin valiokuntaan pääse. Tässä suhteessa ei tule muutoksia.

– Tässä on eräänlaisesta doping-testistä, siihen rinnastettavasta menettelystä kysymys siinä mielessä, että kuinka lopullisesti tämä kaiken ratkaisee. On tietysti selvää, että sen jälkeen, kun henkilö on puhtain paperein valittu ja asetettu tiedusteluvalvontavaliokunnan jäseneksi, voi ilmetä neljän vuoden aikana, että hänellä alkaakin olla jotakin sellaisia yhteyksiä, jotka tekevät hänestä valiokunnan toiminnan kannalta riskihenkilön. Täysin vedenpitävää ja riskitöntä järjestelmää ei tällä tavalla saada.

– Mutta nyt on lähdetty rakentamaan aivan uudenlainen valiokunta, jolla on hyvin laajat tiedonsaantioikeudet, jotta se voi valvoa tehokkaasti uutta tiedustelulainsäädännön toimeenpanoa viranomaisissa. Jotta tämä olisi uskottava, siihen on tehty jonkilainen ennakkoarviointimenettely, joka ei ole sitova. Eduskunnan täysistunto edelleenkin voi suvereenisti ratkaista, keitä valiokuntaan tulee. Uskon, että jatkossa kuten nytkin eduskuntaryhmien on mahdollista valiokuntien vaalia valmistellessaan arvioida ja käyttää ihan poliittista hoksnokkaa, keitä mihinkin valiokuntiin pistetään. Jos täällä ilmenee jokin tyyppi, joka ei nauti kansanedustajien luottamusta, tiedusteluvalvontavaliokuntaan ei varmasti sijoiteta.

Jos tietosuojavaltuutetun selvitys tiedusteluvalvontavaliokuntaan pyrkivästä ei ole sitova, onko valiokunnan jäsenen valinta lopulta eduskuntaryhmän poliittinen valinta?

– Viime kädessä tietysti täysistunnon valinta. Periaattessa on mahdollista sellainen tilanne, että jokin eduskuntaryhmä esittää sinne henkilöä, joka kaikkien muiden eduskuntaryhmien mielestä on soveltumaton valiokuntaan jonkin muun tiedon perusteella… Silloin on periaatteessa mahdollista, että täysistunto äänestää siitä, keitä pannaan joihinkin valiokuntiin.

Voidaanko kansanedustaja erottaa tiedusteluvalvontavaliokunnasta?

– Ei näiden uusien sääntöjen mukaan, ne eivät tuo siihen mitään uutta.

Voiko hän itse irtisanoutua?

– Kyllä.

Onko tämä parlamentarismin kannalta ongelmaton mietintö vai jäikö siihen kupruja suhteessa perustuslakiin?

– Perustuslakiasiantuntijat suhtautuivat alkuperäiseen esitykseen epäillen. Tästä uudesta ei ole perustuslakiasiantuntijoiden arviota, minkälaisena he sitä pitävät. Minusta tämä on huomattavasti parempi perustuslain kannalta. Korostan sitä, että mietinnön perusteluihin kirjoitimme vielä erikseen pariin paikkaankin, että täysistunto viime kädessä tekee ratkaisun siitä, keitä valiokuntaan nimitetään.

Olisko parlamentarismin kannalta ollut parempi, ettei olisi ollut ollenkaan tällaista valiokuntaan pyrkivien (tietosuojavaltuutetun) tarkastelua?

– Sitä mietimme siinä vaiheessa, kun tätä koko ideaa lähdettiin kehittämään parlamentaarisessa seurantaryhmässä, jossa itsekin olin mukana. Pohdimme myös sitä vaihtoehtoa, joka on aika monessa muussa maassa. Siellä on jokin tiedusteluvalvonnon valiokunta, parlamentaarinen elin, jonka jäsenet eivät ole istuvia kansanedustajia vaan esimerkiksi emerituskansanedustajia. Heidät valitaan sinne kokemuksensa ja osaamisensa ja integriteettinsä pohjalta. Silloin olisi vältetty se, että istuvat kansanedustajat joutuvat ikään kuin ennakkoarvioinnin piiriin.

Ovatko tiedusteluvalvontavaliokunnan asiakirjajulkisuuteen ja vaitiolovelvollisuuteen liittyvät säännökset nyt sellaisia, että kansanedustajien normaali keskustelu ja tiedonsaanti onnistuu ja julkinen sana saa asioista riittävästi tietoa?

– En usko, että tähän tuli muutoksia julkisen sanan osalta. Erikseen kirjattiin mietintöön huoli ja purettiin auki se, että tämä ei muuta sitä tilannetta, että kansanedustajilla on mahdollisuus eduskuntaryhmissään entiseen tapaan käydä keskustelua ja jakaa sisältöä. Mutta ei tietenkään tiedusteluvalvontavaliokunnan asioita, ne pysyvät siellä tiukasti.