Soini jätti avoimeksi, onko hän ehdolla eurovaaleihin. Vaikea uskoa, että olisi. Onhan hän jo europarlamentinkin nähnyt ja sinne pääseminen olisi epävarmaa. Tänään kuulemma eduskunnan kuppilassa asiasta on kuultavissa lisää. Sitten näkee. ”Kertooko Timo Soini lähdöstään eurovaaleihin? Suora lähetys kello 14”, esimerkiksi Helsingin Sanomat ennakoi uutisessaan.

Soini kirjoitti blogissaan auttavansa sinisiä ehdokkaita vaalityössä. Tämän voisi lukea myös niin, että Soini vielä haistelee, olisiko kannatusta niin paljon, että hän voisi ylipäänsä luottaa, että tulisi europarlamenttiin valituksi. Takaportti. Eurovaaleissa hän tarvitsisi valtavan määrän ääniä mennäkseen läpi, läpimeno olisi epävarmaa.

”Minulla alkaa tämän kansanedustajan pestin jälkeen uusi matka. Tienviitassa ei lue määränpäätä, eikä matkan pituutta”, Soini kuitenkin kirjoittaa. Työtarjouksia odotellessa siis?

Keittiöpsykologi voisi ajatella, että juuri noihin aikoihin on voinut sijoittua populismin mestarin suurin taistelu siitä, että hänen poliittinen uransa on tulossa loppuun ja myös päätös siitä, että ura on ohi. Niin oudolta ja yksinäiseltä Soinin puuhailu tuolloin vaikutti. ”Hädässäni minä turvaan…” nääs. Soini osannee jatkaa lauseen loppuun

Soini on uhonnut, että olisi voittanut Jussi Halla-ahon puheenjohtajakisassa. Tuskin. Yhtä lailla hän on uhonnut, että olisi voittaisi tulevissa vaaleissa. Saattaa olla, että hän menisi Uudeltamaalta vielä läpi, mutta mitenkään selvää sekään ei olisi.

Voi myös olla, että Jussi Niinistö saisi enemmän ääniä, tätä Soini tuskin haluaisi nähdä ja kokea.

Se oli nyt siis tässä.

Kuten monissa kommenteissa tullaan tänään ja huomenna muistelemaan, Soinin poliittinen ura jytkyineen ja ulkoministerin pesteineen on ollut komea. Ja onhan se ihan totta.