Viime talvena nousi kohu, kun julkisuuteen tuli tieto, että pääministerille suunnitellaan valtioneuvoston kansliaan omaa turvallisuuspolitiikan neuvonantajaa ja tehtävää varten oman yksikön perustamista. Valtioneuvoston kanslian ajamasta asiasta eivät innostuneet Puolustusvoimien esikunta, ulkoministeriö, puolustusministeriö eikä tasavallan presidentin kansliakaan (TPK).

– Tasavallan presidentin kanslia katsoo, että nykyinen järjestelmä on toimiva, perustuu selkeään työnjakoon ja vastuisiin ja että yhteistoiminta ulkoministeriön ja puolustusministeriön kanssa toimii sujuvasti ja luotettavasti. Näin ollen kanslia ei näe tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena perustaa Nato-jäsenyyden varjolla uutta yksikköä valtioneuvoston kansliaan, TPK:n lausunnossa todettiin.

Jo talvella pääministeri Sanna Marin (sd.) kommentoi, että asiaa voidaan pohtia myös tulevissa hallitusneuvotteluissa. Asian ratkaiseminen ja neuvonantajan tarpeen arvioiminen kuuluu tulevalle pääministerille.

Timo Harakan viikko sitten julkaistussa tiedotteessa jo sivuttiin, että uuden hallituksen harkittavaksi tulee myös viime talvena esitetty uusi pääministerin turvallisuusneuvonantajan tehtävä. Harakka totesi tuolloin vain, että tässä yhteydessä on luontevaa huomioida myös kyber- ja hybriditurvallisuuden yhteydenpidon edellyttämät tarpeet.

HARAKKA avaa nyt Demokraatille omaa näkemystään siitä, millaista neuvonantajuutta pääministerin kansliassa käytännössä tarvitaan.

– Siitähän tuli kauhea huuto talvella, että ei Sanna Marin tällaista tarvitse. Mutta olisiko nyt kuitenkin ajateltavissa, kun elämme tällaista sota-aikaa, että nyt kun pääministeri vaihtuu, voisimme vähän rauhallisemmin katsoa ehdotusta ja pohtia, pitäisikö pääministerillä olla turvallisuuspoliittinen neuvonantaja, Harakka aloittaa.

Hän ehdottaa, että valtioneuvoston kansliassa voisi olla “kopla”, jossa olisi mukana myös kyberturvallisuusjohtaja, joka valtiolla jo onkin, sekä hybridiuhkiin erikoistunut osaaja. Kyseessä olisi kolmikko.

Tällä hetkellä valtion kyberturvallisuusjohtaja toimii Harakan vetämässä liikenne- ja viestintäministeriössä.

Harakka huomauttaa myös, että ulkomailta etsitään usein Suomesta vastinparia maan hallinnon korkeimmalle turvallisuuspolitiikan edustajalle. Pääministerin neuvonantaja olisi luontevasti sellainen.

Kansallisen turvallisuuden kyberuhat tarkoittavat leimallisesti valtiollisia kyberuhkia, joissa hyödynnetään tietoverkkoja ja jotka kohdistuvat esimerkiksi kriittisen infrastruktuuriin, valtion päätöksentekoon ja johtamiseen tai maanpuolustukseen.

Hybridivaikuttamisen keinovalikoimaan taasen voi kuulua esimerkiksi poliittisia, diplomaattisia, taloudellisia ja sotilaallisia keinoja sekä informaatio- ja kybervaikuttamista.

Harakka näkee, että jos pääministerin kanslian turvallisuuspoliittista osaamista vahvistetaan, on tärkeää huomioida myös siviilitoimijoiden rooli kokonaisturvallisuudessa.

– Kokonaismaanpuolustus, jossa niin siviilit ja sotilaat kuin myös yksityinen ja julkinen sektori tekevät tiivistä yhteistyötä, on erityinen suomalainen vahvuus, jota maailmalla ihaillaan. Monipuolisen osaamisen tulisi heijastua myös valtioneuvostotason koordinaatioon.