Puolueemme syntyi tarpeeseen vapauttaa ihminen työn orjuudesta, tiedon puutteesta ja epätasa-arvosta. Sen syntyä elähdyttivät sanat sosialismi ja demokratia.

Yli sadan vuoden aikana on saatu valtavasti aikaan. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, työajan lyhennys, vapaa ja ilmainen koulutus, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan uudistukset. Edellisille polville, hyvinvointiyhteiskunnan rakentajille, kuuluu suuri kunnia.

Mutta miten itse vaalimme tätä perintöä? Miten uudistamme yhteiskuntaa?

Kuten jokainen Thomas Pikettyn teeseihin tutustunut tietää, maailma on eriarvoisempi kuin koskaan. 62 ihmistä omistaa saman kuin puolet maapallon asukkaista. Siis yhteen linja-autoon mahtuva joukko on rikkaampi kuin 3,75 miljardia ihmistä.

Rikkain yksi prosentti omistaa maapallon varoista enemmän kuin loput 99 prosenttia. Jos sosialismi tarkoittaa määrätietoista tulojen tasausta, sitä tarvitaan tänään enemmän, eikä vähemmän.

Mauno Koivisto kirjoitti jo 1960, ettei sosialismi enää tarkoita yhteisomistusta. Yhteiskunta vaikuttaa omistamiseen veroilla ja laeilla, työehdoilla ja talouspolitiikalla. Väinö Tannerille käytännön sosialismia oli osuustoiminta. Aitoa kilpailua edistävä kuluttajaliike on sydäntäni lähellä, siksi olen HOK-Elannon hallintoneuvoston jäsen.

Olen sanonut olevani Supercell-sosialisti. Mitä se tarkoittaa?

Toivon, että suomalaiset yritykset menestyvät kovassa kansainvälisessä kilpailussa – ja tekevät törkeän hyvää tulosta. Siitä voitosta suoritetaan kohtuullinen vero, kuten Supercell nurkumatta tekee. Verorahoilla yhteiskunta tarjoaa uusia mahdollisuuksia jokaiselle suomalaiselle.

Minun sosialidemokratiani tarkoittaa jokaiselle avoimia mahdollisuuksia ja oikeuksia. Olen itse tuon kultaisen kehitystien kasvatti. Syntynyt tehtaan piipun juurelle, kasvanut työläisperheessä ja päässyt ensimmäisten joukossa peruskouluun. Minun sukupolvelleni tarjoutui se mahdollisuus, joka vanhemmiltamme puuttui.

Haluan omille lapsillenikin samat mahdollisuudet, jotka itse olen saanut. Ja sen eteen olen valmis taistelemaan.

Äärikapitalismin ja pankkikeinottelun vaarat paljastuivat vuonna 2007 alkaneessa finanssikriisissä. Kirjassani Luoton loppu (2009) esittelin vastuullisempia vaihtoehtoja – joita ei toteutettu. Seuraava kirjani Suuri kiristys (2014) kuvaa seurauksia: oikeiston aiheuttamaa lamaa, suurtyöttömyyttä, äärioikeiston ja populismin nousua.

Jotta vastaamme sosialidemokraattisten rakentajapolvien haasteeseen, meidän on uudistettava Suomea, Eurooppaa, maailmaa.

2020-luvun sosialidemokratian haaste on kaksiosainen. Ensin on purettava uusliberalistinen, yksityistävä ja eriarvoistava ideologinen järjestelmä. Sitten on rakennettava sosiaalisesti oikeudenmukainen, ympäristöä kunnioittava aito markkinatalous.

Jos tämä on Bernie Sandersin mainostamaa demokraattista sosialismia, niin olkoon: ei nimi henkilöä pahenna.

Kirjoitus on osa SDP:n puheenjohtajaehdokkaiden kirjoitussarjaa, jonka aloitti Antti Rinne. Tytti Tuppuraisen kirjoitus ilmestyy 26.1.