Päätös tehtiin vain muutama päivä laajamittaisen hyökkäyssodan alettua – kun Venäjän tankit olivat vielä Kiovan pohjoispuolella – ja se oli paitsi symbolinen, myös vaikutuksiltaan kauaskantoinen. Laajentuminen on noussut hiljaiselon jälkeen vauhdilla unionin asialistalle.

Muutos näkyy ennen kaikkea Länsi-Balkanilla. Vuonna 2019 presidentti Emmanuel Macron käytti veto-oikeuttaan estääkseen Pohjois-Makedonian ja Albanian jäsenyysneuvottelujen aloittamisen.

Macron perusteli päätöstään EU:n liittymisprosessin uudistamisella, mutta taustalla oli myös pettymys EU:n sisäisten reformien pysähtymiseen: ilman ulkopolitiikan tiivistämistä tai yhteistä finanssipolitiikkaa EU:n olisi vaikea laajentua reilusti yli 30 jäsenmaan yhteisöksi.

Siinä missä vuoden 2004 itälaajenemisen taustalla kaikuivat puheet mantereen jälleenyhdistämisestä ja historiallisesta vastuusta, nyt 20 vuotta myöhemmin keskeinen ajuri on voimapolitiikka.

Ellei Eurooppa itse pyri käyttämään valtaa lähialueillaan, sen tekee joku muu – etupäässä Kiina tai Venäjä.

Tilanteen kiristyminen näkyy myös Länsi-Balkanilla. Toiveet ja odotukset neuvottelujen etenemisestä ovat nousseet kautta linjan.

Ensimmäinen hallitustenvälinen konferenssi Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa pidettiin heinäkuussa 2022. Samana vuonna Bosnia ja Hertsegovina sai ehdokasmaan statuksen, joskin neuvottelut ovat olleet jäissä maan sisäisten jakolinjojen takia.

Myös Kosovo jätti jäsenyyshakemuksensa joulukuussa 2022, vaikka osa EU-maista ei sitä ole vielä tunnustanut.

MYÖS EU-maat ovat tarkistaneet kantojaan. Ranska näkee laajentumisen mahdollisuutena käynnistää sellaisia reformeja, jotka voisivat vastata EU:n toimintakykyä koskeviin ongelmiin erityisesti ulkopolitiikassa ja oikeusvaltiokehityksessä.

Toisaalta sotaa seurannut laajentumiskeskustelu on paljastanut myös eroja ehdokasmaiden välillä. Vuodesta 2014 neuvotteluja käynyt Serbia ei ole edennyt uudistuksissaan toivotulla tavalla.

2017 alkanut presidentti Aleksandar Vučićin kausi on syventänyt jakolinjoja: oikeusvaltioperiaate, lehdistönvapaus ja suhtautuminen Kosovoon ovat menneet huonompaan suuntaan.

Serbia on myös lähentynyt Venäjän kanssa tavalla, joka on ristiriidassa EU:n yhteisen ulkopolitiikan kanssa. Maa ei ole esimerkiksi liittynyt Venäjän vastaisiin pakotteisiin.

Vanhan sanonnan mukaan EU toimii polkupyörän tavoin: integraation on liikuttava eteenpäin, jottei se kaadu. Turkin jäsenyysneuvottelut 2000-luvun alussa osoittivat tämän todeksi laajentumisen kohdalla.

Keskeinen haaste onkin, miten vauhtia saadaan pidettyä yllä ilman, että mailta vaadittavat uudistukset jäävät puolitiehen.