Suomen kannanmuodostus tulee usein myöhään, kun odotellaan komission esitystä. Heinäluoman mukaan Suomen nykyinen työrytmi ottaa huonosti EU-parlamentin vahvistunutta roolia huomioon.

Suomen myöhästyminen vaikuttamisessa on ollut useiden hallitusten ongelma. Sisäistä kelloa pitäisi siirtää vaikuttamisessa jopa puoli vuotta varhaisempaan. Jotta muutos olisi mahdolllinen, siitä olisi Heinäluoman mukaan sovittava hallitusneuvotteluissa.

”Kyllä ja ei” eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd.) vastaa, kun häneltä kysyy, onko ongelmaa, että Suomen EU-kannat tulisivat usein vasta komission esityksen jälkeen.

HÄN on käynyt pari päivää sitten matkallaan keskusteluja Suomelle tärkeistä EU-aiheista kilpailukykykomissaarin Margrethe Vestagerin, sisäasioista vastaavan komissaarin Ylva Johanssonin, budjetti- ja hallintokomissaarin Johannes Hahnin ja työllisyydestä ja sosiaalisesta oikeudesta vastaavan komissaarin Nicolas Schmitin kanssa.

Tuppurainen muistuttaa, että valtioneuvoston EU-selontekoa käsiteltäessä myös eduskunta korosti ennakkovaikuttamista.

– Siihen on panostettu. On mietitty ihan prosesseja, jotta sitä voidaan tietoisesti kehittää.

EU-PARLAMENTTIIN vaikuttamisen Tuppurainen toteaa olevan osa työn kokonaisuutta.

– Kun valtioneuvosto vaikuttaa EU:hun, panostamme ennen kaikkea komissioon ja puheenjohtajamaahan sekä samanmielisiin maaryhmiin aina asiakohtaisesti. Parlamenttikin on todella tärkeä. Siinä meidän mepit ovat myös avainasemassa. He ovat aktiivisia parlamentissa ja Suomen suuntaan.

Vaikka maamme meppien yhteys Suomeen päin toimii, viime vuodet ovat olleet vaikeita pandemian takia.

– Ehkä ihan sellaista kasvokkaista kohtaamista ei ole tällä vaalikaudella ollut niin paljon kuin olisin toivonut. Puheenjohtajakaudellamme ennen pandemiaa meillä oli säännöllisiä tapaamisia suomalaisten meppien kanssa. Se katkesi pandemiaan, Tuppurainen kertoo.

TUPPURAINEN on Heinäluoma kanssa yhtä mieltä siitä, että hallitusneuvotteluissa pitää puhua EU-politiikan yhteensovittamisesta ja Suomen politiikan tavoitteiden muotoilun tehokkuudesta.

– Tästä SDP:n Eurooppa-työryhmä on tehnyt omat ehdotuksensa puoluejohdolle. Ne sisällytettäisiin hallitusohjelmaneuvotteluihin.

Tuppurainen johtaa mainittua työryhmää yhdessä europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin (sd.) kanssa.

– Tulemme varmasti vahvoilla esityksillä hallitusneuvotteluihin neljän vuoden kokemuksen perusteella Eurooppa-politiikan johtamisesta. Täytyy muistaa, että SDP on tällä hetkellä keskeisin puolue Suomen Eurooppa-politiikassa. Pääministeri johtaa Eurooppa-politiikkaa ja minä eurooppaministerinä koordinoin ja valmistelen asioita päämieskokoukselle vietäväksi. Meillä on ehkä eniten tietoa siitä, mitkä ovat näin kriisivuosien aikana käyneet ilmeisiksi tarpeiksi.

TÄMÄN vaalikauden työstä Tuppurainen nostaa esiin muun muassa Suomen EU-politiikan painopisteet, joilla reagoidaan komission kunkin vuoden työohjelmaan.

– Ne valitaan hyvissä ajoin. Tälle vuodelle ne ovat esimerkiksi raaka-ainealoite, EU:n monivuotisen rahoituskehyksen välitarkastelu ja maaperäasetus. Nämä kolme painopistettä ohjaavat keskeisesti vaikuttamistyötämme. Näihin on jo laadittu ennakkovaikuttamiskannat ja ne on toimitettu eduskunnalle.

Eri ministeriöillä on myös omat komission työohjelmaan nojaavat painopisteensä.

– Ministeriömme tekevät myös ennakkovaikuttamista. Eli kyllä tätä on systematisoitu ja tehostettu.

Tuppuraisen mielestä hallitusohjelmassa pitääkin ennen kaikkea kiinnittää huomiota siihen, miten niin sanottujen EU-politiikan jaostojen toimintaa voidaan tehostaa.

– EU-politiikkaahan ei muotoilla vain valtioneuvostossa ja eduskunnassa, vaan kantoihin haetaan jo varhaisessa vaiheessa sidosryhmien näkemyksiä.

Jaostojärjestelmä on Suomessa EU-asioiden virkamiesvalmistelun perusrakenne. Jaosten laajoissa kokoonpanoissa on mukana myös etujärjestöjen ja muiden intressitahojen edustajia. Jaostoja on kymmeniä.

Tuppuraisen mielestä EU-jaostojen toiminta on viime vuosina päässyt heikentymään.

– Tätä työtä pitää entisestään vahvistaa. Suomen kannassa pitää olla laajasti koko suomalainen yhteiskunta edustettuna. Tälle työlle pitää olla aidosti painoarvoa ja vaikuttavuutta. Kun henkilöstöä lähetetään EU-politiikan jaostoihin, heidän on tiedettävä, että kannat myös aidosti muotoutuvat siellä.

SUOMESSA käytävään poliittiseen keskusteluun on jonkinlaisena tavaramerkkinä kuulunut moitteet kullekin istuvalle hallitukselle oppositiosta siitä, että Suomi 0n myöhästynyt milloin missäkin EU-vaikuttamisen asiassa. Esimerkiksi tällä vaalikaudella oppositio on syyttänyt hallitusta laiskottelusta vaikkapa luontoon liittyvän EU:n ennallistamisasetukseen vaikuttamiseen.

– Minä tunnistan ja varoitan siitä, että jos aina löydetään syypää epäonnistumiseen EU-vaikuttamisesta ja Euroopan unionista, ollaan kaltevalla pinnalla. Nämä asiat eivät ole sillä tavalla huolettomasti heitettäviä. Me näemme, että katteeton EU-kritiikki voi myös johtaa hyvin katastrofaalisiin lopputuloksiin kuten Ison-Britannian osalta. Brexit on käynyt maalle hyvin kalliiksi, Tytti Tuppurainen huomauttaa.

Toisaalta hän muistuttaa, ettei EU:hun pidä suhtautua myöskään sumeilemattoman positiivisesti.

– Se on päätöksentekoa siinä missä päätöksenteko Suomessakin. Ei pidä myöskään lähteä tekemään EU:sta syntipukkia kaikelle. Kiusaus siihen voi olla suuri, kun vaalit tulevat. Tästä on oltava hyvin tietoinen ja nämä sudenkuopat pitää välttää, koska EU-jäsenyys on Suomelle verrattoman tärkeä.

– EU on nyt tukiessaan Ukrainaa osoittautunut vahvaksi geopoliittiseksi toimijaksi kansainvälisesti. Se on juuri sitä, mitä Suomi Euroopan unionin jäsenyydeltä hakee. Me haluamme vahvan unionin, joka on uskottava toimija ja jonka taloudelliset perusasiat tukevat suomalaista yhteiskuntaa, yrityksiämme ja työllisyyttä, Tuppurainen linjaa.

EU-VAIKUTTAMISESTA puhuttaessa on tärkeä nostaa esiin myös suomalaisten virkamiesten EU-edustus. Suomalaiset ovat tätä nykyä suhteellisesti aliedustettuina EU-instituutioiden palkkalistoilla.

Valtioneuvoston kanslian koordinoima valtioneuvoston yhteinen selvitys- ja tutkimustoiminta (VN TEAS) pyrkii paraikaa selvittämään hankkeessaan, mitä asialle voitaisiin tehdä. Myös eduskunta on kiinnittänyt EU-selontekoa käsitellessään asiaan huomiota.

– Kun EU-jäsenyyden alkuvuosien aikana moni suomalainen työllistyi EU-instituutioihin, he ovat nyt jäämässä eläkkeelle. Uusia ei vastaavasti tule tilalle. Mahdollisuudet ja urapolut pitäisi tehdä helpoiksi ja houkutteleviksi, koska on varmasti Suomen etu, että instituutioissa työskentelee taustaltaan suomalaisia, jotka tietävät meidän erityisolosuhteemme, Tuppurainen sanoo.

– Varmasti nuoret löytävät tänä päivänä paljon muitakin vaihtoehtoja. Vaikka EU-urat ovatkin sisällöllisesti hyvin rikastavia, ne saattavat olla hyvin raskaita. Työtunnit ovat pitkiä ja Brysselissä työkulttuuri on erilainen kuin Suomessa.

Kyse voi olla myös siitä, ettei virkojen palkkausta pidetä tarpeeksi kilpailukykyisenä.

Tuppurainen on käynyt keskustelua suomalaisten aliedustuksesta tällä hetkellä päällikköviroissa toimivien EU-instituutioiden suomalaisten virkamiesten kanssa.

– Heillä voi olla myös rooli siinä, kun he haastattelevat työnhakijoita, että he kiinnittäisivät huomiota mahdollisesti suomalaisiin hakijoihin. Tämä pitää tehdä totta kai mahdollisimman avoimesti ja reilusti. Ei voi kansalaisuuden perusteella ketään sen enempää sorsia kuin suosiakaan, mutta olisi varmasti meidän yhteinen etu, että myös suomalaisia nuoria virkamiehiä työllistyisi EU-urille.

SUOMEN sanotaan usein olevan kokoaan suurempi EU-vaikuttaja. Näin toteaa Tytti Tuppurainenkin.

– Varsinkin tässä ajassa, jossa Venäjän hyökkäyssota on nostanut Suomen kansainvälisen huomion kohteeksi, meille avautuu ovia ja meidän kanssamme halutaan käydä keskustelua. Se näkyy Helsinkiin suuntautuvina vierailuina ja ajankäyttönä meidän suomalaisten kanssa.

Tuppuraisen mukaan myös Nato-hakemus nostaa Suomen kiinnostavuutta ja vaikutusvaltaa.

– Samoin meidän kansainvälisesti poikkeuksellisen tunnettu pääministerimme.

Tuppurainen toistaa, että on harhakuvitelma ajatella, että vaikka yksi jäsenmaa olisi kuinka tehokas ja vaikuttava omassa lobbauksessaan ja viestinnässään, se saisi aina omat pyrkimyksensä lävitse.

– 27 jäsenmaan unioni perustuu keskinäiselle luottamukselle ja solidaarisuudelle, johon kuuluu kompromissien tekeminen. Se on olennainen osa EU:n päätöksentekoa. Joskus petymme ja joskus asiat menevät niin kuin Suomi sanoo, mutta aina päätökset ovat kompromisseja. Tämän pitäisi olla Suomelle tuttua, koska meidän poliittiseen traditioomme kuuluvat monipuoluehallitukset ja eduskunnassa päätöksiä tehdään niin, että aina kuullaan eri ryhmiä ja ryhmät ovat vuoroin oppositiossa ja hallituksessa.