”Tulee ilmaa tungettua palloon” – Onko Laura Huhtasaari ongelma medialle?

Kuva: Kari Hulkko
Mari K. Niemi kaipaa pohdintaa myös siitä, millä volyymilla Laura Huhtasaarta mediassa käsitellään.

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksessa työskentelevä politiikan tutkija Mari K. Niemi muistelee, mitä perussuomalaisten puheenjohtajana toiminut Timo Soini toisteli aikanaan: kehutaan tai haukutaan, sataa Soinin laariin.

Tilanne saattaa olla tällä hetkellä samantyyppinen perussuomalaisten presidenttiehdokkaan Laura Huhtasaaren kohdalla.

Hän voi olla samalla medialle jonkinlainen pulma. Tai vähintäänkin hänen avauksiaan uutisoidessa käydään ehkä muihin ehdokkaisiin nähden enemmän pohdintaa, milloin uutiskynnys ylittyy. Mutta ylittyyhän se, hyvin usein.

– Laura Huhtasaaren puffaus mediassa alkaa muistuttaa Trumpin puffausta: vitsisvitsi, mutta kun niitä klikkejä tulee…, Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski tviittasi kuvaavasti hiljattain.

Silmämäärisesti arvioiden Huhtasaari on saanut paljon julkisuutta. Ei hän ole siitä valittanut. Moni politiikan toimittaja on jo tässä vaiheessa jopa arvioinut, että Huhtasaarella voi olla mahdollisuuksia edetä toiselle kierrokselle.

Tätä arviota ei ole esitetty kaikista ehdokkaista, vaikka nykyisin on tyypillistä, että kuka tahansa saattaa ponnahtaa suosikiksi. Syntyy ilmiöitä, äänestäjät ovat liikkuvia.

”Aivan samat kysymykset heräävät.”

Huhtasaari, jonku presidenttiehdokkuus varmistuu viikon päästä perussuomalaisten puoluevaltuustossa, ihailee Donald Trumpia.

USA:ssa Trump pyöritti mediaa tai media pyöritti häntä presidentinvaalien alla. Nettimedioiden kävijäluvut lähtivät nousuun. Mainostajatkin tulivat takaisin suurien kävijämäärien houkuttelemana.

Oikeistopopulistit tapaavat heittää medialle täkyjä, raflaavia lausuntoja, joihin on liki pakko tarttua. Tai sitten ei ole. Usein kuitenkin tartutaan.

Huhtasaari tiedetään esimerkiksi kreationistiksi. On pohdittu, missä määrin asiaa täytyy pitää esillä presidentinvaalien aikana. Kuuluuko se vaaleihin? Kuuluu, ei kuulu, kuuluu, ei kuulu…

Politiikan tutkija Mari K. Niemi toteaa ”Huhtasaari-ilmiön” olevan osa samaa ilmiötä kuin Donald Trumpin kampanja.

– Aivan samat kysymykset heräävät ja tulevat heräämään. Samoja virheitä voidaan mediassa tehdä.

Niemi on tutkinut pohjoismaisten politiikan toimittajien näkemyksiä siitä, miten populistipuolueita olisi käsiteltävä julkisuudessa. Tutkimuksen taustalla on ajatus, jonka mukaan populismi on toimittajalle aito haaste.

Hän on esimerkiksi selvittänyt, mitä virheitä ruotsalaistoimittajat katsovat tehneensä kirjoitettaessaan ruotsidemokraateista. Yksi alkuun tehdyistä erheistä oli yrittää marginalisoida puolue.

Miten tasa-arvoista on lipsahtaa tekemään yhden ehdokkaan kampanjaa?

Populistisissa kampanjoissa on elementtejä, jotka tahtovat vetää täysin median huomion.

– Voidaan miettiä, miten tasa-arvoista on, että koko media lipsahtaa tekemään ehdokkaan kampanjaa vaikkei sitä tarkoittaisikaan.

– Kun Trumpista tuli presidentti, moni toimittaja varmaan ajatteli kritisoivansa häntä. Itse asiassa he pelasivat sitä roolia, mikä heille oli ajateltu.

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari puhumassa kyselytunnilla 7.9. eduskunnassa. Perussuomalaisten puoluehallitus on esittänyt häntä puolueen presidenttiehdokkaaksi. Puoluvaltuusto päättää asiasta lopullisesti 23.9.

Populisteille media on yksi ”eliitin” edustaja. Tyypillistä on osoittaa, että media hyökkää populisteja ja heidän kannattajiaan, toisin sanoen ”kansaa” vastaan.

– Ei Huhtasaarikaan jaa somessa vain juttuja, joissa häntä kehutaan. Hän ottaa myös kriittistä aineistoa. Kaikki on näkyvyyttä. Kaikki tällainen julkisuus luo kuvaa, että on kyse tavattoman merkittävästä henkilöstä, koska kaikki puhuvat hänestä, Mari K. Niemi sanoo.

– Kun mekin nyt keskustelemme ja hänestä kirjoitetaan ja itse kirjoitan hänestä populismin tutkijana, tiedostan, että tulee ilmaa tungettua sinne palloon. Ehdokas alkaa näyttää kokoaaan suuremmalta, kun kaikki hänestä puhuvat.

Kaiken tämän jälkeen ja tasapuolisuuden nimissä ehdokas Huhtasaareen liittyen:

– On myös paljon sellaista, mikä on uutisen arvoista, Mari K. Niemi muistuttaa.

– Kyllä sitä on syytä käsitellä, jos presidenttiehdokas esimerkiksi antaa rasistiseksi katsottavia lausuntoja tai ihailee Viktor Orbanin otteita johtajana, hän tarkentaa.

On syytä olla tasapuolinen ja tarkka.

Tutkija perää medialta skarppausta populismin käsittelyssä – tietäen, miten vaikeaa se on.

– Se ei ole ihan yksinkertainen juttu. En myöskään tarkoita, että median täytyisi olla populistiehdokkaita vastaan. Mutta ongelma on se, että jos ei tiedosta lähtökohtaa, tulee työntäneeksi populistiehdokkaan vaalirattaita. Se on kestämätön tilanne muille ehdokkaille, Mari K Niemi pohtii.

Populistipoliitikoille on tyypillistä kutsua mediaa ja suurta yleisöä kauhistelemaan ja tuomitsemaan. Jos sitten jonkin ”eliitin” edustaja tähän rooliin pintatason argumenteilla tarttuu, järkytys ja tuomitseminen on hyvin helppoa kääntää osoitukseksi ehdokkaan huonosta kohtelusta.

Ja kun populistipoliitikolle irvaillaan, tämän kannattajat kokevat, että ”kansalle” nauretaan.

– Heillä on tulkinta, että siinä nauretaan kansalle, Mari K. Niemi sanoo viitaten populismille tyypilliseen kansa–eliitti-kahtiajakoon.

Mari K. Niemen mukaan Laura Huhtasaaren edesottamuksia on tarkasteltava kriittisesti, mutta on myös syytä olla tasapuolinen ja tarkka.

– Kaikenlaiset virheet ja haiskahtavat asenteellisuudet ovat asioita, jotka herkin tuntosarvin populistipuolueessa tunnistetaan. Jos heitä lyödään, he jakavat juttuja mielellään. Se luo kuvaa, jossa ”eliitti” on peloissaan eikä haluaisi päästää ikään kuin ”kansaa” edustavaa ehdokasta samalle viivalle.

”Kannattaa välttää miina.”

Mari K. Niemi sanoo, että populistiehdokkaiden julkisuuteen heitettyjä täkyjä on hyvä käsitellä pitävällä kritiikillä, ei halventamalla.

– Jos lausunto on rasistinen, pitää purkaa ja kommentoida, mitä on oikeasti sanottu eikä kommentoida omista peloista ja ennakkoluuloista käsin. Kannattaa olla tarkka ja reilu.

Hän antaa esimerkin sosiaalisen mediasta: reiluutta ei esimerkiksi ole se, että hiljattain professori Alf Rehn haastoi Facebookissa seuraajiaan keksimään pilkkanimiä Laura Huhtasaarelle.

– Ei hän muille ehdokkaille pyytänyt keksimään. Kun hän on yliopiston tiede-eliittiin kuuluva henkilö, ongelma on se, että siinä on helppo sitten ehdokkaan sanoa, että näin meitä kohdellaan. Toisaalta eihän tämä ole sillä tavalla tasavertaista, että jos Huhtasaari sanoo rumia asioita maahanmuuttajista, että hänestäkin voisi sitten sanoa rumia asioita, Mari K Niemi huomauttaa.

– Trumpkin sanoi pöyristyttäviä asioita koko ajan. Mutta kun Clinton sanoi vain yhden asian, jossa hän halveksui Trumpin kannattajia, se maksoi hänelle paljon enemmän.

– Kannattaa välttää miina, jossa ottaa heidät helpoksi kohteeksi ja pilkkaa ylimielisesti. Se kääntyy heidän edukseen – ellei sitten halua tukea heidän kampanjaansa, Niemi kuvaa suhtautumista populisteihin.

”En missään nimessä tarkoita vaikenemista.”

Mari K. Niemi kaipaa pohdintaa myös siitä, millä volyymilla Laura Huhtasaarta mediassa käsitellään. Massaa tuottamalla ehdokkaasta voidaan tehdä kokoaan suurempi.

– En missään nimessä tarkoita, jos ehdokkaan kannatus nousee, vaikenemista, ettei hän saisi lisää kannatusta.

– Tässä vaiheessa voi jo sanoa, että hän on saanut julkisuudessa tämänhetkistä kannatusosuuttaan suuremman siivun. Voi miettiä, voiko vaikka kootusti joskus kirjoittaa hänen kannoistaan eikä niin, että on hirveä klikkikilpailu, kuka hänen viimeisen lausumansa tuo esiin.

Kun Mari K. Niemi haastatteli pohjoismaisia populismia käsitelleitä toimittajia, yhden toimittajan lausunto jäi mieleen.

– Hän sanoi hyvin, että kannattaa miettiä, kenen toimittaja olet. Oletko kaikkien ihmisten toimittaja? Oletko myös niiden toimittaja, joka äänestävät populistipuolueita?

– Riippumattomissa uutisvälineissä on toimittajia, jotka tietyntyyppisillä jutuilla voivat myös tahtomattaan tukea populistien kanpanjaa. Ylipäätään kannattaa miettiä, kelle minä työtä teen.

”Kyse on siitä, juostaanko jokaisen heitetyn luun perään.”

Ruotsissa yritettiin alkuun työntää ruotsidemokraatit täysin julkisen keskustelun ulkopuolelle. Media ei myynyt heille mainostilaa ja pyrki vaikenemaan puolueesta muutoinkin.

– Valtavirtamedia näki liikkeen vahingolliseksi ja lähti pysäyttämään sitä ajatuksella: kun vaikenemme, he eivät pääse eteenpäin. Tämä kääntyi toisin päin, luottamus mediaan on kärsinyt. Puolue on voinut sanoa, että heitä ei kohdella tasavertaisesti, mikä on ollut totta.

Vähitellen toimituksellinen linja on Ruotsissakin muuttunut. Ruotsidemokraattien voimakas gallup-nousu pakottaa ottamaan puolueen mukaan keskusteluun.

– Toimittaja voi miettiä, onko median lähtökohdista oikeaa toimintaa vaikuttaa siihen, mitkä puolueet menestyvät ja mitkä eivät. Tämä ei ole risritiidassa sen kanssa, että toimittaja tinkimättömästi tarttuu vaikkapa rasistisiin ulostuloihin.

– Kyse on siitä, juostaanko jokaisen heitetyn luun perään vai löydetäänkö toisenlaista tapaa käsitellä asiaa.

Mari K. Niemi näkisi myös mielellään, että populistiehdokkaiden maailman- ja ihmiskuvaa avattaisiin mediassa. Jos he esimerkiksi haluavat rajoittaa turvapaikanhakijoiden oikeuksia, millainen ihmiskuva on sen taustalla.

– Tulee vaikutelma, että pelätäänkö jatkokysymysten kysymistä. Pelätäänkö, että annetaan liikaa tilaa. Mutta sitähän annetaan päin vastoin sillä, että juostaan joka jutun perään. Kannattaisi pikemminkin syventyä nykyistä laajemmin.

Populistin maailmankuva ei ole monoliittinen.

Populisteja tulisi käsitellä Niemen mukaan nykyistä enemmän myös heidän omaa itseymmärrystään avaten.

– Ruotsalaisista haasteltavistani osa myönsi, että heidän on ollut vaikea lähestyä ruotsidemokraatteja, koska he pitävät puoluetta vastenmielisenä. Tuolloin on vaikea kirjoittaa, kun pitäisi ymmärtää, miten he näkevät maailman.

– Kyllä toimittaja voi paljastaa oman itsensä, jos hän tyytyy uutisoimaan, että populisteja ajavat pelot ja ennakkoluulot. Mutta jos populistin kanssa juttelee, heilläkin on ihan oma maailmankuvansa eikä sekään ole monoliittinen.

– Voi olla että he ratsastavat ennakkoluuloilla ja peloilla, mutta heillä on myös muita syitä esimerkiksi siihen, miksi eivät halua tänne maahanmuuttajia. Se perustuu johonkin käsitykseen siitä, millainen Suomen pitäisi olla aivan samoin kuin kokoomus haluaa yritysmielistä politiikkaa.

Mari K. Niemi sanoo kokevansa välillä, että pääkirjoituksissa vedetään mutkia suoriksi, ikään kuin lukisi toimittajan ennakkoluuloja.

– Jos on vihamielisiä kampanjoita, ihmisvihaa, katteettomia lupauksia, ne kannattaa osoittaa, muttei heitellä vain helppoja leimoja.

”Hänen äänestäjänsä katsoivat tenttiä eri näkökulmista kuin muut.”

Politiikan tutkija Mari K. Niemi ymmärtää median Huhtasaareen kohdistuvaa vetovoimaa, koska presidenttiehdokas haastaa myös kovin miesvetoista mielikuvaa perussuomalaisista.

– Siinä mielikuvassa on ikään kuin vihaisten miesten armeija, jota näyttävän näköinen vaalea nainen johtaa. Kyllä hänellä on somessa vankkumatonta ja vahvaa kannatusta. Hän on saanut omaa väkeä innostumaan.

Huhtasaaren vahvuuksiksi Mari K. Niemi nostaa myös some-aktiivisuuden ja ihmisten kohtaamisen.

– Kyllä hän on tv:ssäkin ihan reipas argumentoija.

Mari K Niemen mukaan monia Huhtasaaren tämän hetken kannattajia ei juurikaan kiinnosta, kuinka vahvoilla hän on vaikkapa ulkopolitiikassa. Hänen kannattajakunnalleen maahanmuuttovastaisuus on keskeistä ja todennäköisesti nämä kannattajat ovat varsin pysyviä.

– Niiden, ketkä toivovat näkevänsä, ettei Huhtasaari menestyisi, ei kannata laskea toivoaan tv-tenttien varaan. Tämä harhakuvitelma liitettiin aikanaan myös Timo Soiniin, kun kokoomuksesta esitettiin toive, että hän pääsisi tv-tentteihin isojen puolueiden kanssa. Kyllähän hän pärjäsi. Hänen äänestäjänsä katsoivat tenttiä eri näkökulmista kuin muut. Heille tärkeää on tinkimättömyys ja arvot ja se, että ”uskaltaa” sanoa asioita, joita muut eivät ole sanoneet.

”Faktojen tarkastus nousee tärkeään rooliin.”

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi toteaa Laura Huhtasaaren edustavan eurooppalaista oikeistopopulismia.

– Hänen kaltaisiaan ehdokkaita on nähty laajemmassa eurooppalaisissa konstekstissa aiemmin.

Lehden politiikan toimituksen esimies otsikoi hiljattain kommenttinsa varmasti monia lehden lukijoita hämmentäenkin: Laura Huhtasaaren menestys presidentinvaaleissa on varma asia.

– Tässä vaiheessa on mahdonta sanoa, millaiseksi hänen kannatuksensa asettuu. Jotkut odottavat sen olevan odotettua suurempaa, jotkut odotettua pienempää, Kaius Niemi sanoo.

– Me suhtaudumme häneen kuten muihinkin ehdokkaisiin ja journalistisessa tarkastelussa olennaista kaikkien kohdalla on se, että vaalikampanjaa käydään faktoihin perustuen. Uskon, että faktojen tarkistus nousee tärkeään rooliin siinä vaiheessa, kun presidentinvaalikampanja on kuumimmillaan.

Helsingin Sanomissa on määrä käydä normaaliin tapaan läpi, miten lehti vaaleja käsittelee.

– Siihen littyy se, mitä juttuja ja millaisia sarjoja tehdään sekä millaisia ovat esimerkiksi vaalitenttimme. Silloin täytyy katsoa myös kampanjoiden laatu, tuleeko vaalikampanjasta jotenkin poikkeuksellinen.

Ei ole yllätys, että Kaius Niemi painottaa tasapuolisuutta uutisoitaessa presidenttiehdokkaista.

– Joskaan tietenkään tämä ei ole menetelmätiedettä, jossa jokaista palstaa lasketaan.

”Kauhistelu on samalla käyttövoimaa uhriutumiselle.”

Huomionhakuiseen populismiin Helsingin Sanomat aikoo reagoida Niemen mukaan johdonmukaisesti, rauhallisesti ja tasapainoisesti.

– Median täytyy olla mukana siinä keskustelussa, mitä yhteiskunta käy. Ei se voi irrottautua siitä. Se ei ole vastaus. En usko, että yhteenkään ehdokkaaseen liittyvä kauhistelu on tapa, jolla kampanjoita kannattaa journalistisesti hoitaa. Tarvitaan aika rauhallista tapaa arvioida asiaa, jos joku ehdokas esimerkiksi päästää sammakoita suustaan.

Niemi muistuttaa, että jonkun ehdokkaan yksipuolinen kauhistelu on samalla käyttövoimaa uhriutumiselle, joka sekin voi olla yksi kampanjavälineistä.

USA:n presidentinvaalikampanjassa kriittinen media pyrittiin ohittamaan kaikin mahdollisin keinoin.

– Avoimen demokratian peruspilareita on, että poliittiset päätöksentekijät ja muut valtaapitävät altistuvat myös kriittiselle tarkastelulle, jota media tekee. Median täytyy muistaa antaa myös myönteistä palautetta silloin, kun sille on tarvetta.

– Uskon, että suomalaiset viestimet pystyvät hoitamaan presidentinvaalikampanjan aika lailla fiksusti käyttämällä harkintaa. Ainakin pystytään mahdollisesti kampanjassa esitetyt valheelliset tiedot ampumaan alas faktantarkastuksella, mikä koskee kaikkia ehdokkaita.

”Ilmiö, jonka ei ole hyvä syntyä Suomeen.”

Donald Trump on kutsunut kriittistä laatumediaa oppositioksi. Hän on jopa sanonut, että media on kansan vihollinen.

– Se on johdonmukainen strategia sille, etteivät Trumpin kannattajat kiinnittäisi huomiota kriittisiin ääniin tai faktantarkastukseen, jota hänen sanomisistaan on tehty.

– En näe, miksi Suomessa täytyisi lähteä samalle linjalle. Ei ole minkään poliittisen puolueen tai liikkeen etu, että Suomessa pitäisi kyseenalaistaa media, joka on sitoutunut faktantarkastukseen ja journalistisiin ohjeisiin.

– Sen sijaan se on eri asia, että kaikki poliittiset puolueet voivat arvioida Helsingin Sanomien ja median uutisointia aivan vapaasti.

Niemen mukaan on syytä erottaa yksittäisten juttujen kritiikki ja se nähdäänkö media kokonaan pahaksi.

– Jälkimmäinen on ilmiö, jonka ei ole hyvä syntyä Suomeen. Ihan siitä syystä, että yhteiskunnan peruspilareihin kuuluu kyvykkyys tehdä journalismia eli taata käytännössä ihmisten pääsy tarkistettuun tietoon, Niemi sanoo.

”Vastakkainasettelu menee länsimaisen journalismin juuriin, ihan perustaan.”

Populismia tutkiva akatemiatutkija Juha Herkman huomauttaa, että populististen ehdokkaiden edesottamukset haastavat länsimaisen journalismin liberaaleja ihanteita.

– Se ei ole vain sitä, että olisi eri mieltä ideologiasta ja asenteista, vaan vastakkainasettelu menee länsimaisen journalismin juuriin, ihan perustaan. Journalismissa on kuitenkin vahva idea siitä, että pitäisi esimerkiksi ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa puolustaa.

– Kyse on siis myös siitä, että joudutaan antamaan tilaa näkemyksille, jotka eivät ole välttämättä median näkökumasta kansalaisyhteiskunnan ideaalin mukaisia, Herkman sanoo.

Herkman huomauttaa, että oikeistopopulistisia liikkeitä luonnehtii vahva kansallismielisys ja enemmistö–vähemmistö-vastakkainasettelu. Näin ollen ne asettuvat melko erilaiseen rintamaan ammattimaisen median kanssa.

– Nykyään on sosiaalinen media tullut vahvasti mukaan ja lisäksi journalismi on joutunut kamppailemaan vuosikausia taloudellisesta kannattavuudesta ja yleisöstä. Se tekee entistä monimutkaisemmaksi sen, kuinka perinteisistä journalismin ihanteista voi ja pystytään pitämään kiinni.

– Mediassa kuitenkin pitää käsitellä asioita, jotka ovat sen tai toimittajan omien arvojen kanssa ristiriidassa. Dialogin rakentaminen on tavoite tai päämäärä, johon journalismillakin voisi pyrkiä pikemminkin kuin vastakakainasetteluun tai poissulkemiseen, Herkman sanoo.

”Asioista niin kuin ne tapahtuvat.”

Kaius Niemen mukaan päivälehti lähtee pääkirjoituksissaan liikkeelle avoimuudesta, tasa-arvosta, miesten ja naisten tasa-arvosta, sosiaalisesta tasa-arvosta ja kansainvälisyydestä.

Hän ei innostu länsimaisten median arvojen ja perussuomalaisen puolueen ideologian erojen pohdinnasta.

Niemi toteaa, ettei Helsingin Sanomat vertaa tekemistään minkään puolueen ideologiaan.

– Tehtävämme on kertoa asioista niin kuin ne tapahtuvat.

– Meillä ei ole lähtökohtaa, jonka mukaan olisi olemassa oikeita tai vääriä puolueita. Kun kommentoimme poliittista elämää, teemme sen riippumattomasti lehden arvojen pohjalta. Ne ovat linjassa pohjoismaisen oikeusvaltioperiaatteen ja avoimen demokratian kanssa. Siksi niihin varmasti suurin osa suomalaisista sitoutuu.

Ylen uusi päätoimittaja Jouko Jokinen ei ole tehnyt eläessään yhtään radio- tai TV-juttua

Kuva: lehtikuva/jouko jokinen

Yleisradion uudeksi päätoimittajaksi valittu Jouko Jokinen kertoo, ettei päätös jättää Aamulehti ollut helppo, mutta kun hän alkoi miettiä asiaa tarkemmin, ei tarjouksesta voinut kieltäytyä.

– Ei se helppoa ollut, mutta kun Rapala (viehe) tarttuu niin alkaa oikeasti miettimään tätä vaihtoehtoa. Sen jälkeen päätös oli helppo tehdä. Olisihan sitä hullu jos tällaiselle asialle sanoisi ei. Nuorena pitää mennä, kun vanhana ei enää jaksa, Jokinen sanoi STT:lle.

Päätöksen tekemiseen meni lopulta noin kolme viikkoa. Ensin viikko tunnustelua, sitten kaksi viikkoa tiivistä keskustelua muun muassa toimitusjohtaja Lauri Kivisen kanssa.
Ylen roolista, sen mahdollisista muutoksista ja uusista painopisteistä Jokinen ei vielä halua sanoa mitään tarkempaa. Aikaisemmissa kannanotoissa hän on kritisoinut yhtiötä sen toiminnan laajuudesta. Nyt hän keskittyy kehumaan Ylen journalismia erinomaiseksi ja nimeää kolme keskeistä aluetta.

– Olenhan kyllä kritisoinut, kuinka laajaa se toiminta on. Kannattaako keskittyä joihinkin tiettyihin asioihin, ja tehdä ne erittäin hyvin, ja jättää toisia asioita pikkuisen vähemmälle. Mutta on kolme aluetta, joilla Ylellä on selkeä kansallinen tehtävä: ulkomaat, alueet ja urheilu. Niitä kukaan muu ei kykene tekemään edes. Niissä se rooli on poikkeava muusta mediasta.
Ylen edellinen päätoimittaja Atte Jääskeläinen joutui eroamaan tehtävästään keväällä, muutamaa viikkoa sen jälkeen kun Julkisen sanan neuvosto antoi Ylelle langettavan päätöksen journalistisen päätösvallan luovuttamisesta Terrafame-uutisoinnissa. Jupakan aikana pääministeri Juha Sipilä (kesk.) oli pommittanut Yleisradion toimittajaa sähköposteilla asian uutisoinnista. Jokinen ei ole huolissaan, että poliitikkojen kanssa syntyisi uusia ongelmia.

– Palomuuri on varmaan viime kevään tapahtumien jälkeen entistä tiukempi. Voi olla, että poliitikot jo pelkäävät ottaa yhteyttä ja aristelevat antaa palautetta, mikä on huono asia, Jokinen sanoo.

Jokinen lupaa, ettei lyö luuria korvaan jos Sipilä soittaa.

Jokinen on aiemmin ottanut kantaa myös Yleisradion ja Suomen Tietotoimiston STT:n suhteeseen ja toivonut, että Yleisradio palaisi STT:n asiakkaaksi. Näin tapahtui keväällä, mutta sopimus on vuodenvaihteessa katkolla. Uudessa tehtävässään Jokinen aikoo perehtyä asiaan Yleisradion näkökulmasta.

– Jos järkevää on, niin ilman muuta jatketaan.

Lakimiestytär ei pidä tittelistään

Jokinen nostatti vilkasta keskustelua viikonloppuna, kun Aamulehti linjasi aikeestaan luopua sukupuolitetuista titteleistä ja korvata esimerkiksi eduskunnan puhemiehen puheenjohtajalla. Jokinen ei vielä julista tuovansa samaa käytäntöä myös Yleisradioon, mutta hän toivoo, että muutos nähdään aikanaan myös siellä.

– Toivottavasti jossain vaiheessa siirrytään. Olen vasta nyt tajunnut, miten sukupuolittunut kieli on. Se on vallan väline. Minun tytärtäni harmittaa hirveästi kun häntä kutsutaan lakimieheksi. Hän on 27-vuotias nainen. En ollut tajunnut sitä, että tämä on aika kipeä juttu monelle leidille. Miehenä sitä ei tule ajatelleeksi. Jos minut nimitettäisiin esinaiseksi, niin kyllä hetken miettisin, että mitä?

Tunnustusta rohkeasta valinnasta

Joulukuussa uuteen tehtäväänsä siirtyvä päätoimittaja on tähän asti työskennellyt pelkästään lehdistössä. Facebook-päivityksessään hän antoi Yleisradion hallitukselle tunnustusta rohkeudesta.

– Kiitän Yleisradion hallitusta rohkeudesta, kun se valitsi Ylen uutistoiminnan johtoon 58-vuotiaan turo-pukuisen, kaljun ja ylipainoisen miehen, joka ei ole eläissään tehnyt yhtään radio- tai tv-ohjelmaa. Lisäksi hänellä oli lapsena erittäin paha puhevika, Jokinen kirjoittaa.

Nina Törnudd, STT

SDP:n Kymäläinen: Budjettiesitys on kunnianhimoton ja epäoikeudenmukainen

Kuva: Lehtikuva/Markku Ulander

SDP:n eduskuntaryhmän toisen varapuheenjohtajan, kansanedustaja Suna Kymäläisen mielestä hallituksen esitys vuoden 2018 valtion tulo- ja menoarvioesitykseksi on kunnianhimoton ja epäoikeudenmukainen.

– Ensi vuoden budjetti ei muuta talouspolitiikan kokonaiskuvaa. Menopuolelle tehdään hallituskaudella 4 miljardin leikkaukset, ja samalla verotusta kevennetään päätösperusteisesti noin 1,5 miljardin. Sopeutus jää kokonaisuutena vähäisemmäksi kuin edellisellä hallituskaudella. Se lisää eriarvoisuutta, kiteyttää Kymäläinen.

Valon pilkahduksiakin Kymäläinen budjetissa näkee.

– Takuueläkkeen 15 euron korotus on tarpeellinen, etenkin kansaneläkeindeksin leikkauksen ja jäädytyksen vuoksi. Jos indeksitarkistukset tehtäisiin normaalisti, takuueläkkeen korotus olisi lähes 8 euroa. Toisin sanoen hallituksen tekemän korotuksen nettovaikutus on vain noin 7 euroa. Vastaavasti, vuonna 2019 hallituksen isosti markkinoimat takuueläkkeen korotukset (2016 ja 2018) tarkoittavat lopulta vain noin 10 euron korotusta verrattuna siihen, että indeksitarkistukset olisi tehty normaalisti.

– Parempi lopputulos olisi saavutettu ihmisten arkeen, jos hallitus olisi jättänyt tekemättä lääkekorvauksen leikkauksen, Kymäläinen jatkaa.

Myös Kymäläinen kannusti hallitusta perumaan lomarahojen leikkaukset noin 480 000 julkisen sektorin työntekijältä.

– Lomarahaleikkausten nettovaikutus julkiseen talouteen on 150 miljoonaa euroa. Saman summan hallitus antaa suurmetsänomistajien ja esimerkiksi apteekkiyrittäjien verovähennyksiin, laskee Kymäläinen.

”Lapsilisätkö muka verottomia? – Ehei, kaikkein köyhimmille eivät ole”

Lapsilisät eivät ole kaikille verovapaita.

Kansanedustaja Maria Tolppasen (sd.) mielestä hallituksen esitys ensivuoden budjetiksi kasvattaa tuloeroja. Se vie pienituloisilta ja antaa rikkaille.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus on systemaattisesti leikannut vähäosaisten sosiaalietuuksia ja parantanut hyvätuloisten etuuksia, kuten mahdollisuuksia siirtää tulojaan pääomatulojen puolelle, jolloin veroja maksetaan vähemmän. Sama linja jatkuu hallituksen budjettiesityksessä. Kaikkein alimmilta tulotasoilta leikataan liki 40€ vuodessa, ylimmät tuloluokat saavat 400€ vuodessa. Eniten hyötyvät toiseksi ja kolmanneksi eniten tienaavat.

–  Tämä on paitsi epätasa-arvoista, myös erittäin kylmää ja surullista politiikkaa. Surullista se on siksi, että kansalaiset mahdollistavat huomaamattaan tämän politiikan tekemisen, Tolppanen sanoo.

– Maan suurin puolue on kokoomus ja esimerkiksi Vaasan suurin puolue on RKP. Molemmat lukeutuvat poliittiseen oikeistoon ja ovat porvaripuolueita. Tämä on käsittämätöntä, kun tiedetään, että liki viidennes kansasta elää virallisen köyhyysrajan alapuolella, Tolppanen toteaa.

budjetti n2Pääministeri Sipilä sanoo, että köyhimpien sosiaalieduista leikataan, koska sinne virtaa valtion rahaa.

– Hyväosaiset ja rikkaat eivät pääministerin mukaan nauti sosiaalietuuksia ja siksi heiltä ei voi etuuksia leikata. Väittämä ei pidä paikkaansa, Tolppanen huomauttaa.

Tolppanen huomauttaa, että kaikki nauttivat sosiaalietuuksia. Esimerkiksi lapsilisä, äitiyspakkaus, äitiysloma, perhevapaa, lasten päivähoito ja ilmainen koulu ovat sosiaalietuuksia, joita myös rikkaat nauttivat. Lisäksi varakkaat voivat korjata kotiaan kotitalousvähennyksen turvin.

– Tähän vähävarainen ei pysty, koska hänellä ei ole sijoittaa edes omavastuuosuutta, vaikka koti kuinka remonttia kaipaisi.

Uusi perhe- ja peruspalveluministeri ministeri Annika Saarikko (kesk.) yritti pehmentää Sipilän sanomisia viime torstain kyselytunnilla. Hän sanoi, että kaikki saavat lapsilisiä ja äitiyspakkauksen, mutta esimerkiksi lapsilisät on tehty tasoittamaan tuloeroja lapsellisten ja lapsettomien perheiden välillä.

Tolppanen myöntää, että alun perin sotien jälkeen asia oli juuri näin. Lapsilisät luotiin helpottamaan lapsiperheiden arkea ja tasoittamaan tuloeroja.

– Saarikko jätti kuitenkin kertomatta, että tänä päivänä lapsilisät kasvattavat tuloeroja. Ne ovat verotonta ylimääräistä tuloa kaikille muille paitsi perustoimeentulotukea saaville tai harkinnanvaraista tukea hakeville. Heille lapsilisät katsotaan perheen tuloksi ja toimeentulotuesta vähennetään lapsilisän määrä.

 

Paperiliiton neuvottelut jämähtivät – uusista ei ole sovittu

Kuva: Jari Soini
Paperiliiton puheenjohtajan Petri Vanhalan mukaan neuvottelun jatkopäivää ei ole sovittu.

Paperiliiton työehtosopimusneuvottelujen kuvio muuttui täysin, kun työnantajia edustava Metsäteollisuus ilmoitti, että teksteihin tehtävistä muutoksista ei voida keskustella. Asiasta kerrottiin ensin liiton verkkosivuilla.

Neuvotteluja jatkettiin keskiviikkona tuloksetta.

– Uutta neuvotteluaikaa ei ole sovittu. Paperiliiton hallitus käsittelee tilannetta kokouksessaan torstaina, sanoo Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala.

Ennen pattitilanteen syntymistä tapaamisia on ollut sekä isojen tes-neuvottelukuntien että toimistojen neuvottelijoiden kesken.

Neuvottelutilanteen muutosta käydään läpi myös perjantaina 22.9. työehtopäivässä, jolloin koolla on sata paperiliittolaista luottamushenkilöä.

Paperiteollisuuden nykyinen työehtosopimus on voimassa 30.9. saakka tai tämänkin jälkeen niin kauan, kun neuvotteluja jatketaan, liitosta kerrotaan.

Julkisten alojen liitot: Talous- ja henkilöstöpalvelut arvioitava uudelleen maakuntauudistuksessa

Kuva: Jukka-Pekka Flander
JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.

Maakuntauudistus tulee koskettamaan suurinta osaa kuntien talous- ja henkilöstöhallinnossa työskentelevistä. Valtio on perustanut kesäkuussa valtakunnallisen talous- ja henkilöstöpalveluja järjestävän ja tuottavan Hetli Oy:n.

Maakuntauudistuksen yhteydessä 1.1.2020 Hetli siirtyy kokonaan niiden maakuntien omistukseen, jotka päättävät siirtyä sen asiakkaiksi.

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että henkilöstömääriltään suurimmat maakunnat eivät olisi liittymässä Hetlin asiakkaiksi. Valtakunnallisen Hetlin sijasta joissakin kunnissa on jo perustettu tai ollaan lähiaikoina perustamassa joko kuntien kokonaan omistamia tai kuntien määräysvallassa olevia osakeyhtiöitä. Muun muassa Kunnan Taitoa Oy.lle ja KuntaPro Oy:lle on kunnista siirretty talous- ja henkilöstöhallinto, toteavat Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ja Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty yhteisessä kannanotossaan.

– Suurimmassa osassa kuntia, odotellaan kuitenkin vielä tarkempia tietoja maakuntauudistuksesta eikä näissä kunnissa ole tehty päätöksiä toimintojen siirtämisistä.

”Valtakunnallinen Hetli-yhtiö ei kuitenkaan näytä olevan houkutteleva vaihtoehto kunnille eikä vaikuta siltä, että siitä tulisi kovinkaan toimintakelpoista.”

Jytyn puheenjohtaja Maija Pihlajamäki. (Kuva: Jyty)

Valtakunnallinen Hetli-yhtiö ei kuitenkaan näytä olevan houkutteleva vaihtoehto kunnille eikä vaikuta siltä, että siitä tulisi kovinkaan toimintakelpoista, liitot arvioivat.

– Valtakunnallisen yhtiön toiminta on yleensä myös jäykempää ja se jää kuntalaisille etäisemmäksi kuin lähempänä toimivat yhtiöt.

– Toivottavaa olisi, että maakuntauudistuksen uudelleen valmistelussa poistettaisiin valtakunnallinen talous- ja henkilöstöhallinnon yhtiö Hetli ja annettaisiin kuntien ja maakuntien itse päättää, miten talous- ja henkilöstöhallinto järjestetään esimerkiksi maakunnittain.

Kannanoton takana ovat liittojen puheenjohtajat Päivi Niemi-Laine (JHL) ja Maija Pihlajamäki (Jyty).