Lainsäädännön kannalta eduskunnan enemmistö ja hallitus eivät ole eri asia, Leikola muistuttaa. Eduskunta on päättävä elin, joka säätää lait – hallitus ainoastaan valmistelee. Jos lakia ei ole tuotu eduskuntaan, ei eduskunta voi siitä myöskään päättää. Tämä vuorostaan osoittaa sen, että äänestyksessä ei ole kyse muusta kuin hallituksen luottamuksesta.

Leikola huomauttaa, että hallituksen lakiesitykset  muuttuvat ja täsmentyvät eduskunnassa. Kansanedustajat laitetaan nyt kannattamaan lakiesityksiä, joiden tarkkaa sisältöä ei edes tiedetä, mitä ei voi Leikolan mielestä pitää demokratiana tai parlamentarismina.

– Yrittämällä väittää, että lakiesitys, jota ei ole vielä ole olemassa, on yhtä hyvä ja sama asia kuin valmis laki, hallitus mitätöi eduskkunnassa tehtävän valiokuntatyön arvon samanarvoiseksi kuin se kissa, jolla pöytää pyyhitään, Leikola kirjoittaa.

– Hallitukselle ei voi tulla myöskään yllätyksenä. että Suomi on vuonna 1992 ratifioinut Kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimuksen nro 158 (Työnantajan toimesta tapahtuva palvelussuhteen päättäminen),  Leikola kirjoittaa tekstissään.