Tuomioja viittaa kirjoituksessaan kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinosen kommentteihin Suomesta pakotteiden heikkona lenkkinä.

”Se on väärä syytös, sillä Suomi noudattaa tasan tarkkaan kaikkia niitä pakotepäätöksiä joita olemme EU:ssa olleet tekemässä. Pakotteiden alaisille Venäjän poliittiseen tai sotilaalliseen johtoon kuuluville ei viisumeja tule myöntää eikä kenellekään muille, joiden tiedetään tai voidaan epäillä kuuluvan Venäjän sotapolitiikan toteuttajiin ja kannattajiin”, Tuomioja kirjoittaa.

”Viisumikriteereitä voidaan tiukentaa ja jokaiselle Suomeen tulijalle voidaan antaa käteen selvitys, miten ja miksi Suomi toteuttaa Venäjän sotatoimiin kohdistuvia pakotteita. Rajan ammattivalvojat ja Supo eivät näe tässä ongelmaa”, hän jatkaa.

”Olisi vahingollista ja outoa jos Venäjän rajanaapureilla olisi erilainen linja kuin muilla EU-mailla. Ja jos EU-päätösten ohi toimia harkitaan, niin se tulee tehdä ensi sijassa yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa.”

Tuomioja siis katsoo, että jos Suomi haluaa sulkea rajansa kaikilta venäläisiltä, on asiasta syytä tehdä EU:ssa yhteiset päätökset, joita kaikki noudattavat.

”Jos tähän päädytään niin sitä ei ainakaan tule perustaa sellaiseen reaktioon, että halutaan rangaista jokaista venäläistä tai venäjänkielistä – sitähän Putinin progandakoneisto juuri toivoo pitääkseen kansalaisensa ruodussa”, Tuomioja sanoo.

Tuomiojan mielestä on pohdittava huolellisesti, onko venäläisten täydellinen eristäminen Kremlin propagandan kuplaan perusteltua.

”Vai onko tärkeätä, että sellaiset venäläiset, jotka eivät ole avoimesti Putinin tukena saavat nähdä ja tuntea muun maailman tiukan vastustuksen Venäjän sotapolitiikalle ja solidaarisen tuen Ukrainalle?”

Tuomiojan mukaan on toki vastenmielistä katsoa, miten turistiviisumilla maahan tulee myös ”lomailevia Venäjän keskiluokkaisia uusrikkaita ja muitakin, jotka vähintään vaieten tukevat maansa sotapolitiikkaa”. Hän kuitenkin muistuttaa, että Venäjällä on myös paljon niitä, jotka eivät näin tee.

”Rohkeimmat heistä uhmaavat viidentoista vuoden vankeusrangaistusta tai pahempiakin seurauksia ilmaistakseen näkemyksensä, jotkut tekevät maanalaista vastarintaa, mutta sellaista on autoritaarisessa diktatuurissa eläviltä vaikea kaikilta edellyttää. Kuitenkin juuri heille on tärkeätä säilyttää yhteys siihen osaan maailmaa, jossa tiedonvälityksen vapautta ei rajoiteta ja jossa solidarisoidutaan Ukrainan kanssa.”