Tuore kirja piirtää surullisen kuvan soten valinnanvapaudesta: Kannattamattomat asiakkaat päätyvät systeemin ulkopuolelle

Äänestäjille voidaan luvata, että kilpailuttamisen tuloksena on ”vapaa valinta”. Se johtaa helposti oikeutettuun tyytymättömyyteen, kun seuraukset tulevat näkyviin. Jonot ja asiakkaiden torjunta jatkuvat…Voi myös olla, että odotusten toteuttaminen on niin kallista, että hyvinvoinnin kulut nousevat taivaisiin.

Tällainen tyytymättömyys voi herättää painetta korottaa ja erilaistaa omavastuuosuuksia – eli joustavampia hintoja ja täysin yksityistettyjä ratkaisuja. Vain näin voi toteutua se, mitä moni pitää ”vapaana valintana”. Tällöin lompakon paksuus ratkaisee terveydenhoidossa, vanhustenhoidossa ja koulussa saamamme palvelun laadun, mikä tuskin on sitä, mitä toivoimme.

Ylläoleva on lainaus Jan Erik Støstadin kirjasta Parempaa palvelua! ­– Terveydenhuollon, hoivan ja koulun tulevaisuus. Into Kustannus (2016) on toteuttanut kirjan yhdessä Työväen Sivistysliiton kanssa.

Støstad on norjalainen ekonomisti ja ay-toimija sekä sosialidemokraattisten puolueiden ja ammattiliittojen keskusjärjestöjen pohjoismaisen yhteistyökomitean (SAMAK) pääsihteeri.

Sote-uudistuksen kanssa kärvistelevälle ja kiirehtivälle Suomelle kirja on hyvinkin ajankohtainen puheenvuoro ja peili. Kirjailijan pohjoismaisiin (etenkin Ruotsin ja Norjan) kokemuksiin pohjaava kuvaus siitä, mihin esimerkiksi valinnanvapausmalli voi johtaa, ei ole järin riemullista luettavaa.

Støstad käy läpi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen onnistumisia ja virheitä Pohjoismaissa ja kehittää samalla hyvinvointipalvelun tuottamisen tapaa, jonka hän nimeää yhteiskehittämisen malliksi. Hänen hylkäämänsä mallit ovat normiohjattu keskitetty byrokraattinen palvelutuotanto, liike-elämän tulosohjausta kopioiva New Public Management (Suomessa esimerkiksi tilaaja–tuottaja-malli) sekä yksityistetty raha seuraa asiakasta -malli.

Kirjan ovat kääntäneet Hans Virtanen ja Tapio Bergholm. Dosentti Bergholm kertoo tuntevansa Støstadin ja tarttuneensa kääntämiseen sen vuoksi, että SDP lähti vuoden 2012 kuntavaaleissa yksityistämistä vastaan vailla kunnollista paneutumista asiaan.

– Kun tutustuin teokseen, huomasin, että siinä on paljon teoreettista pohdintaa ja konreettisia esimerkkejä siitä, millaisia taloudellisia, toiminnallisia tai tasa-arvo-ongelmia yksityistäminen tai raha seuraa asiakasta -ajattelu saattaa tuottaa.

”Kannattamattomille niin huonoa palvelua kuin sielu sietää.”

Støstad summaa pohjoismaista tarkasteluaan todeten, etteivät yritykset suunnata palveluita markkinatielle ole tuottaneet laajoja ja selviä vaikutuksia palvelujen tuottamisen tehokkuuteen ja laatuun.

Støstadin hahmotteleman hyvinvointipalvelujen yhteiskehittämisen mallin avainsanoja ovat avoimuus laadusta, toimintatapojen jatkuva kehittäminen, luottamus etulinjan ammattilaisiin, monipuolisen osaamisen mobilisointi, palveluiden käyttäjien osallistaminen ja se, että ammattilaiset kantavat myös talousvastuuta.

– Hän haluaa ottaa kaikista mahdollisista malleista melko pragmaattisesti hyviä puolia käyttöön ja sparrata julkista palvelua. Yhteiskehittämisen tiessä hän luottaa rohkemmin ammattilaisiin ja heidän etiikkaansa ja ammattilaisten ja käyttäjien keskinäiseen vuorovaikutukseen, Bergholm tiivistää.

Hyvinvointipalvelujen ”markkinatietä” käsitellessään Støstad käy laajasti läpi raha seuraa asiakas -mallia ja kuvaa konkreettisesti, miten se voi johtaa kohti isojen yksityisten hyvinvointikonsernien syntymistä ja niiden harjoittamaa kermankuorintaa.

Støstad nimittäin huomauttaa, että ihmisten kyky ja tahto käyttää valintaoikeutta vaihtelee. Kokemukset osoittavat, että voimavaroiltaan ja toimintakyvyltään vahvat osaavat aktiivisesti hyödyntää valinnan mahdollisuuden.

Hän kuvaa järjestelmää, jossa hyvinvointiopalveluyritykset saavat maksun yksikköhintojen perusteella. Yksikköhinnat keskiarvohintoina eivät ota huomioon sitä, etteivät palveluiden käyttäjät ole palveluiden käyttäjäorganisaatioille yhtä kannattavia.

Tämä johtaa Støstadin mukaan tilanteeseen, jossa kannattamattomille asiakkaille tarjotaan niin huonoa palvelua kuin sielu sietää ja säädökset sallivat.

”Lähtökohtaisesti palveluntuottajat leikkaavat tarjontaa ja laatua kannattavienkin asiakkaiden kohdalla tasolle, joka on niin korkea, etteivät he siirry toiselle tuottajalle. Villakoiran ydin on tässä: mikäli ne eivät leikkaa kustannuksia näin, ne häviävät kovassa kilpailussa.”

”Voi hyvin kutsua kerman kuorimiseksi.”

Støstadin mukaan on väärin luulla, että raha seuraa asiakasta -malli merkitsee vapaata valintaa.

”Vain niiden, joiden ensimmäinen valintavaihtoehto toteutuu ilman erillistä viivettä, voidaan sanoa saaneen ’valita vapaasti’. Jotkut saavat vähemmän toivotun vaihtoehdon julkisesti ohjatussa jaossa, koska toiset ovat jonossa edellä ja pääsevät esimerkiksi perhettä lähimpänä olevaan hoitokotiin.”

Støstad toteaa, että ajan myötä kaupalliset organisaatiot oppivat taitavasti välttämään tuottamattomia asiakkaita muun muassa hakijahaastatteluiden avulla. Palveluntuottajat voivat sopeuttaa investointinsa, markkinointinsa ja palveluntarjontansa siten, että ne sopivat huonosti näille asiakkaille.

”Samalla ne yrittävät vetää puolensa kannattavia asiakkaita. Tämä tapahtuu kohdennetun markkinoinnin ja näille asiakkaille suunnatun erityisen hyvän palvelun avulla. Tällaista toimintaa voi hyvin kutsua kerman kuorimiseksi”, Støstad päättää.

Tapio Bergholm kertoo, että Støstadin kotimaassa Norjassa oikeistohallitus suunnittelee tällä hetkellä Ruotsin mallin mukaista koulutoimen osittaista yksityistämistä.

– Norjassa on myös alimman tason terveydenhoito eri tavoin järjestetty kuin Suomessa, vaikka sielläkin on yksityisiä toimijoita kanssa. Valtakunnallinen toiminta on organisoitu niin, että on neljä sairaalaosakeyhtiötä, jotka ovat julkisessa omistuksessa. Sairaalatoiminta on keskitytty toisella tavalla kuin meillä, siellä on ollut omia ongelmia. Jokainen Pohjoismaa on omansa, Bergholm sanoo.

Hän kokee kääntämänsä kirjan ansioksi sen, että se tuo omaa yhteiskuntaamme lähimmät kansalliset laboratoriot ja niiden ongelmat esiin.

Suomalaisessa sote-uudistuksessa on katsottu mallia eritoten Ruotsista, vaikkei kopioinnista olisikaan kyse.

– Ruotsin riski on se, että palvelut kohdistuvat terveisiin ja hyvinvoiviin ja köyhät ja kipeät jäävät ilman palveluita ja samaan aikaan menot kasvavat ja terveyspalvelut pikemminkin heikkenevät, Bergholm maalaa.

Innovaatioiden levittäminen julkisella puolella helpompaa.

Støstadin kritiikin Tapio Bergholm kokee pikemminkin talouspragmaattisena kuin ideologisena. Bergholm kertoo, miten Ruotsissa moderaatteja eli sikäläistä kokoomusta historiallisesti lähellä ollut Svenska Dagbladet on myös raportoinut, miten valinnanvapauden takia perusterveydenhuollon menot ovat karanneet käsistä.

Støstadin yhteiskehittämisen mallissa Bergholmia ihmetyttää se, miten innokasta on kirjailijan usko siihen, että parhaita terveydenhuollon käytäntöjä voitaisiin kopioida ympäri maata.

– Erilaiset organisaatiokulttuurit tekevät sen vaikeaksi. Toisaalta julkisella sektorilla innovatiivisten toimintatapaojen levittäminen on helpompaa ja halvempaa, koska ei ole liikevoittointressiä. Vaikka julkinen sektori saattaa olla hitaampi innovoimaan, se voi olla nopeampi levittämään innovaatioita, Bergholm pohtii.

– Julkisen sektorin innovaatiotoiminnassa käyttäjän etu ja resurssien mobilisointi on ehkä helpommin organisoitavissa. Yksityisellä sektorilla tuottajan edun ajaminen voi johtaa perversseihin tilanteisiin. Tulee ylihoitoa ja kannattamattomien asiakkaiden heittämistä systeemin ulkopuolelle. Tästä Støstad puhuu kermankuorintana.

Artikelista korjattu 3 kirjoitusvirhettä sunnuntaina 13.11. klo 16.32.

Viron ”Gordon Ramsay” Juha Rantanen: ”Jos joku sanoo mulle työhaastattelussa olevansa täysoppinut kokki, lopetan haastattelun siihen”

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Juha Rantasella on parhaillaan menossa Virossa tv-nettisarja Köögikubjas Goes Nature.

Virossa kaikkien tuntema keittiömestari Juha Rantanen ihmetteli maahan muuttaessaan 1998, miksi suomalaisilla on niin monia nimityksiä Virossa, kuten Pekka, poro ja kahisev. Taas suomalaisilla ei ole vastaavia virolaisia kohtaan, mutta ruotsalaisista ”rakkaita lempinimiä” on senkin edestä.

— Virolaiset ovat kivikaudella, suomalaiset keskiajalla, ja ruotsalaiset ovat moderneja, keittiömestari kärjistää.

Kateuden syyksi hän arvelee niin Suomen kuin Viron kohdalla sen, että molemmissa tapauksissa se kohdistuu isompaa ja paremmin menestyvää maata kohtaan. Rantanen ihmettelee, mitä nykyisellä taloudellisella menestyksellä Viro yrittää näyttää ja kenelle? Ahneus vain kasvaa.

— Ihmisten kohtelemisesta ei välitetä täällä vielä mitään. Ei yhteiskuntaa kiinnosta, miten kansalainen voi, Rantanen lataa.

Rantanen on nähnyt Virossa, millaisia vaikutuksia kaupallisilla arvoilla on ja mihin suuntaan ne vievät ihmisiä. Elämännäkemyksen- ja kokemuksen kunnioitus puuttuvat.

— Kun kaikki on ostettavissa, ja joka asiassa on kysymys rahasta, ei se kehitä yhteiskuntaa, hän tähdentää.

Viro ei ole Neuvostoliitto, eikä Suomen maakunta. Täällä on oma kulttuuri ja sitä pitää kunnioittaa.

On vaikea viedä eteenpäin mitään, jos ei tunne perusteita ja historiaa. Asioiden kyseenalaistaminen ja punnitseminen ovat oppimisen lähtökohtia.

— Miksi on tärkein kysymys. Pitää ehdollistaa asioita. Jos ei pysty perustelemaan, sitten on hiljaa, Rantanen tähdentää.

Ravintolassa johtajan pitää kuunnella alaisiaan, mutta hänellä tulee olla selkeä johtajan rooli. Yhdessä keskustelemalla ei tule tulosta. Jälkikäteen annosta voi vain yrittää korjailla päällepäin.

— Täällä on helvetisti hyviä kokkeja. Ei ole huonoa henkilökuntaa, vaan huonoa johtajuutta ja bisnesajattelua. Jos ei saa henkilökuntaa kuuntelemaan, hommasta ei tule mitään, Rantanen linjaa.

Ihmiset eivät tule ravintolaan nälän tai janon takia, vaan tapaamaan ihmisiä. Hyvä palvelu on kokonaisvaltaista, jossa ihminen tekee kokemuksia toiselle. Palvelun tulee olla lisäarvo.

— Jos joku sanoo mulle työhaastattelussa olevansa täysoppinut kokki, lopetan haastattelun siihen, Rantanen laukoo.

Tällä hän viittaa siihen, että ihan jokaisella on aina jotain uutta opittavaa. Ilman oppimisen asennetta ei voi kehittyä.

Rantanen hämmästelee yhä uudestaan matkailijoita, jotka kuvittelevat kaikkien virolaisten osaavan suomea. Niin ei todellakaan ole. Suomalaisilla on virolaisilta myös paljon opittavaa.

— Viro ei ole Neuvostoliitto, eikä Suomen maakunta. Täällä on oma kulttuuri ja sitä pitää kunnioittaa,Rantanen selvittää.

Lue koko Juha Rantasen haastattelu torstain 19.1. Demokraatista.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Maailmanpolitiikkaa puitiin pj-tentissä Tampereella – ”Hallituksemme on impivaaralainen smurffi”

Kuva: Anna-Liisa Blomberg
SDP:n puheenjohtajaehdokkaat Timo Harakka, Antti Rinne ja Tytti Tuppurainen tentissä Tampereella.

SDP:n puheenjohtajien tentissä Tampereella pureuduttiin muun muun muassa ulkopoliittisiin kysymyksiin. Donald Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi ja Iso-Britannian erottautuminen EU:sta puhaltavat pyörteitä maailmanpolitiikkaan.

SDP:n puheenjohtajaehdokkaat Antti Rinne, Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen arvioivat, millainen rooli sosialidemokratialla – ja mahdollisesti sosialidemokraattisella Suomen pääministerillä on kansainvälisellä kentällä.

SDP on kansainvälinen, eurooppalainen liike.

Rinne luonnehti, että kansalaisten keskuudessa on syntynyt käsitys siitä, ettei EU olisi puolellamme. Hän sanoi, että EU koetaan ”eliitin harrasteluna”. Sosialidemokraattien tehtävänä hän näkee tämän käsityksen oikaisemisen.

– SDP on kansainvälinen, eurooppalainen liike. Meidän intresseissämme on vahvistaa EU:ta siten, että se saa kansalaisten keskuudessa mahdollisimman suuren luottamuksen, hän sanoi.

Suomen etu on turvata vahva Euroopan unioni.

Tuppuraisen mukaan on tärkeää, että Suomen pääministeri olisi tukemassa yhteistyön ja luottamuksen linjaa ”näinä epävarmoina aikoina”. Tuppurainen on huolissaan siitä, ettei Trump näytä tukevan eurooppalaisen yhteistyön säilymistä.

– Olemme pieni maa ja meille kansainvälinen yhteistyö ja kansainvälinen rauha ja vakaus on elinehto. Ei ole mitenkään mahdollista, että selviäisimme vaikkapa turvapaikkakriisistä ilman eurooppalaista yhteistyötä. Suomen etu on turvata vahva Euroopan unioni ja eurooppalainen yhteistyö, Tuppurainen sanoi.

Suomen tämän hetkinen hallitus on kansainvälisessä ja europolitiikassa täysi kääpiö.

Myös Harakka pitää ”hämmentävänä ja historiallisena”, että Yhdysvalloissa virkaan astumassa oleva presidentti on romuttamassa pitkää yhteistyötä Yhdysvaltain ja EU:n välillä. Hän sanoi myös olevansa jopa raivoissaan siitä, että ulkoministeri Timo Soini (ps.) on kuitannut linjanmuutoksen toteamalla, ettei Trumpin puheista tarvitse välittää.

– Toistaiseksi en ole kuullut myöskään pääministerin ja presidentin kommentteja tästä uudesta, vakavasta tilanteesta. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen tämän hetkinen hallitus on kansainvälisessä ja europolitiikassa täysi kääpiö. Meidän hallituksemme on impivaaralainen smurffi, hän sivalsi.

Harakan mukaan juuri nyt tarvitaan sosialidemokraattista johtajuutta, jotta Euroopassa maiden alistuminen ”äärioikeiston ja kansalliskiihkoisen populismin valtaan” pysäytetään.

Puheenjohtajaehdokkailta kysyttiin myös, pitäisikö Suomen liittyä Natoon, mikäli Ruotsi liittyy. Rinne ja Harakka painottivat, ettei Ruotsi ole liittymässä, eikä Suomenkaan pidä liittyä. Jos Ruotsi kuitenkin liittyisi Natoon, olisi Tuppuraisen mukaan Suomenkin harkittava.

– Päätösten pitää perustua faktaan, oikeaan tilanneanalyysiin ja hyvään, maltilliseen harkintaan. Siksi kysymys Ruotsin Nato-jäsenyydestä on relevantti. Meidän tulee olla tietoisia Ruotsin linjoista. Se tilanne ei saa toistua, mitä tapahtui 1990-luvulla EU-jäsenyyden suhteen, Tuppurainen sanoi.

Verkkouutiset: Veroista vastaava ministeriö kiistää tiedot autoveron poistosta

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Valtiovarainministeriöstä kerrotaan Verkkouutisille, ettei valtiovarainministeriössä ole valmisteltu autoveron poistamista. Yle uutisoi tänään, että liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) esittää torstaina, että liikenteen veroja alennetaan 1,6 miljardia euroa.

Autoveroa kerätään tänä vuonna arviolta 853 miljoonaa euroa. Ylen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö esittää selvityksessään, että autoverosta luovutaan kokonaan.

Lisäksi ajoneuvoveron perusveroa laskettaisiin 547 miljoonalla eurolla. Liikenne- ja viestintäministeriö esittää myös polttoaineveron laskemista 200 miljoonalla eurolla.

Valtiovarainministeriöstä korostetaan Verkkouutisille, että kyse on liikenne- ja viestintäministeriön omasta selvityksestä, jossa valtiovarainministeriö ei ole ollut mukana.

Vastuu valmisteverojen valmistelusta ja veromuutosten esittämisestä kuuluu valtiovarainministeriölle, eikä siellä ole Verkkouutisten saamien tietojen mukaan valmisteilla mitään veromuutoksia.

Ostatko auton tänä vuonna? – autoala toivoo jonkinlaista kompensaatiota

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Autotalon johtaja Sarno Pitenius esittelee neliveto-Passatia Vantaalla sijaitsevassa Volkswagen Center Airportissa. 40 000 euroa maksavan Passatin hinnasta yli 11 000 euroa on autoveroa.

– Autoalan yhteinen toive on varmasti, että autovero poistuu, Pitenius kertoo.

Pienin Passateista maksettava vero on 2 800 euroa. Auto on 46 000 euroa maksava vähäpäästöinen hybridi.

Liikenne- ja viestintäministeriö esittää, että autoverosta luovuttaisiin kokonaan.

Piteniuksen mukaan tärkeätä on, että epätietoisuus verotuksesta jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Moni saattaa lykätä hankintapäätöstä kunnes verotus on selvillä.

Hän arvioi, ettei ole valtionkaan edun mukaista, jos autokauppa hyytyisi.

Pitenius muistuttaa, että autoveron poistaminen johtaisi autokannan nopeampaan uusiutumiseen. Uudet autot ovat vähäpäästöisempiä ja turvallisempia kuin vanhat autot.

Autoalan yhteinen toive on varmasti, että autovero poistuu.

Autoalan Keskusliitto varoo ottavansa vielä tiukasti kantaa liikenne- ja viestintäministeriön esitykseen autoveron poistamisesta.

– Onhan siinä teoreettinen riski, että autokauppa pysähtyisi, arvioi Autoalan Keskusliiton toimitusjohtaja Pekka Rissa.

Rissa sanoo olevansa varma, että tänä vuonna auton ostaville voitaisiin jollakin tavalla kompensoida autoveron poistuminen. Mahdollisia variaatioita on erilaisia.

– Esimerkiksi he, jotka ovat ostaneet jo aikaisemmin auton täydellä autoverolla, niin heillä vuotuista ajoneuvoveroa eli perusveroa kompensoitaisiin joidenkin kuukausien tai vuosien aikana, Rissa sanoo.

Myös Pitenius pitää jonkinlaista kompensaatiota tarpeellisena, jotta autokauppa ei pysähtyisi.

Rissa kertoo odottavansa ensin torstaina julkaistavaa ministeriön raporttia ennen kuin ottaa tarkemmin kantaa asiaan.

Hän korostaa, että kyse on vasta ministeriön esityksestä. Keskeisiä poliittisia päätöksiä on määrä tehdä huhtikuussa hallituksen kehysriihen yhteydessä. Hänen mukaansa kysymys on tällä hetkellä jossittelusta.

– On pitkä matka siihen, että tämä asia on päätetty, Rissa muistuttaa.

STT–ANTTI AUTIO

AVAINSANAT

Vihreä Kousa Helsingin valtuuston johtoon – Sara Paavolainen varapuheenjohtajaksi

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Helsingin kaupunginvaltuusto valitsi vuoden ensimmäisessä kokouksessaan valtuuston puheenjohtajaksi Tuuli Kousan (vihr.). Kousa on toisen kauden valtuutettu ja toiminut vuodesta 2013 myös kaupunginhallituksen konsernijaoston puheenjohtajana.

Kousa seuraa vihreiden Mari Puoskaria, joka on toiminut kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuodesta 2013. Puoskari on ilmoittanut jättävänsä politiikan siirryttyään johtotehtäviin konsulttiyhtiö Pöyrylle.

Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valtuusto valitsi Harry Bogomoloffin (kok.), joka on ollut valtuuston jäsenenä vuodesta 1985. Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Sara Paavolainen (sd.), joka on toisen kauden valtuutettu.