Tuore kirja piirtää surullisen kuvan soten valinnanvapaudesta: Kannattamattomat asiakkaat päätyvät systeemin ulkopuolelle

Äänestäjille voidaan luvata, että kilpailuttamisen tuloksena on ”vapaa valinta”. Se johtaa helposti oikeutettuun tyytymättömyyteen, kun seuraukset tulevat näkyviin. Jonot ja asiakkaiden torjunta jatkuvat…Voi myös olla, että odotusten toteuttaminen on niin kallista, että hyvinvoinnin kulut nousevat taivaisiin.

Tällainen tyytymättömyys voi herättää painetta korottaa ja erilaistaa omavastuuosuuksia – eli joustavampia hintoja ja täysin yksityistettyjä ratkaisuja. Vain näin voi toteutua se, mitä moni pitää ”vapaana valintana”. Tällöin lompakon paksuus ratkaisee terveydenhoidossa, vanhustenhoidossa ja koulussa saamamme palvelun laadun, mikä tuskin on sitä, mitä toivoimme.

Ylläoleva on lainaus Jan Erik Støstadin kirjasta Parempaa palvelua! ­– Terveydenhuollon, hoivan ja koulun tulevaisuus. Into Kustannus (2016) on toteuttanut kirjan yhdessä Työväen Sivistysliiton kanssa.

Støstad on norjalainen ekonomisti ja ay-toimija sekä sosialidemokraattisten puolueiden ja ammattiliittojen keskusjärjestöjen pohjoismaisen yhteistyökomitean (SAMAK) pääsihteeri.

Sote-uudistuksen kanssa kärvistelevälle ja kiirehtivälle Suomelle kirja on hyvinkin ajankohtainen puheenvuoro ja peili. Kirjailijan pohjoismaisiin (etenkin Ruotsin ja Norjan) kokemuksiin pohjaava kuvaus siitä, mihin esimerkiksi valinnanvapausmalli voi johtaa, ei ole järin riemullista luettavaa.

Støstad käy läpi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen onnistumisia ja virheitä Pohjoismaissa ja kehittää samalla hyvinvointipalvelun tuottamisen tapaa, jonka hän nimeää yhteiskehittämisen malliksi. Hänen hylkäämänsä mallit ovat normiohjattu keskitetty byrokraattinen palvelutuotanto, liike-elämän tulosohjausta kopioiva New Public Management (Suomessa esimerkiksi tilaaja–tuottaja-malli) sekä yksityistetty raha seuraa asiakasta -malli.

Kirjan ovat kääntäneet Hans Virtanen ja Tapio Bergholm. Dosentti Bergholm kertoo tuntevansa Støstadin ja tarttuneensa kääntämiseen sen vuoksi, että SDP lähti vuoden 2012 kuntavaaleissa yksityistämistä vastaan vailla kunnollista paneutumista asiaan.

– Kun tutustuin teokseen, huomasin, että siinä on paljon teoreettista pohdintaa ja konreettisia esimerkkejä siitä, millaisia taloudellisia, toiminnallisia tai tasa-arvo-ongelmia yksityistäminen tai raha seuraa asiakasta -ajattelu saattaa tuottaa.

”Kannattamattomille niin huonoa palvelua kuin sielu sietää.”

Støstad summaa pohjoismaista tarkasteluaan todeten, etteivät yritykset suunnata palveluita markkinatielle ole tuottaneet laajoja ja selviä vaikutuksia palvelujen tuottamisen tehokkuuteen ja laatuun.

Støstadin hahmotteleman hyvinvointipalvelujen yhteiskehittämisen mallin avainsanoja ovat avoimuus laadusta, toimintatapojen jatkuva kehittäminen, luottamus etulinjan ammattilaisiin, monipuolisen osaamisen mobilisointi, palveluiden käyttäjien osallistaminen ja se, että ammattilaiset kantavat myös talousvastuuta.

– Hän haluaa ottaa kaikista mahdollisista malleista melko pragmaattisesti hyviä puolia käyttöön ja sparrata julkista palvelua. Yhteiskehittämisen tiessä hän luottaa rohkemmin ammattilaisiin ja heidän etiikkaansa ja ammattilaisten ja käyttäjien keskinäiseen vuorovaikutukseen, Bergholm tiivistää.

Hyvinvointipalvelujen ”markkinatietä” käsitellessään Støstad käy laajasti läpi raha seuraa asiakas -mallia ja kuvaa konkreettisesti, miten se voi johtaa kohti isojen yksityisten hyvinvointikonsernien syntymistä ja niiden harjoittamaa kermankuorintaa.

Støstad nimittäin huomauttaa, että ihmisten kyky ja tahto käyttää valintaoikeutta vaihtelee. Kokemukset osoittavat, että voimavaroiltaan ja toimintakyvyltään vahvat osaavat aktiivisesti hyödyntää valinnan mahdollisuuden.

Hän kuvaa järjestelmää, jossa hyvinvointiopalveluyritykset saavat maksun yksikköhintojen perusteella. Yksikköhinnat keskiarvohintoina eivät ota huomioon sitä, etteivät palveluiden käyttäjät ole palveluiden käyttäjäorganisaatioille yhtä kannattavia.

Tämä johtaa Støstadin mukaan tilanteeseen, jossa kannattamattomille asiakkaille tarjotaan niin huonoa palvelua kuin sielu sietää ja säädökset sallivat.

”Lähtökohtaisesti palveluntuottajat leikkaavat tarjontaa ja laatua kannattavienkin asiakkaiden kohdalla tasolle, joka on niin korkea, etteivät he siirry toiselle tuottajalle. Villakoiran ydin on tässä: mikäli ne eivät leikkaa kustannuksia näin, ne häviävät kovassa kilpailussa.”

”Voi hyvin kutsua kerman kuorimiseksi.”

Støstadin mukaan on väärin luulla, että raha seuraa asiakasta -malli merkitsee vapaata valintaa.

”Vain niiden, joiden ensimmäinen valintavaihtoehto toteutuu ilman erillistä viivettä, voidaan sanoa saaneen ’valita vapaasti’. Jotkut saavat vähemmän toivotun vaihtoehdon julkisesti ohjatussa jaossa, koska toiset ovat jonossa edellä ja pääsevät esimerkiksi perhettä lähimpänä olevaan hoitokotiin.”

Støstad toteaa, että ajan myötä kaupalliset organisaatiot oppivat taitavasti välttämään tuottamattomia asiakkaita muun muassa hakijahaastatteluiden avulla. Palveluntuottajat voivat sopeuttaa investointinsa, markkinointinsa ja palveluntarjontansa siten, että ne sopivat huonosti näille asiakkaille.

”Samalla ne yrittävät vetää puolensa kannattavia asiakkaita. Tämä tapahtuu kohdennetun markkinoinnin ja näille asiakkaille suunnatun erityisen hyvän palvelun avulla. Tällaista toimintaa voi hyvin kutsua kerman kuorimiseksi”, Støstad päättää.

Tapio Bergholm kertoo, että Støstadin kotimaassa Norjassa oikeistohallitus suunnittelee tällä hetkellä Ruotsin mallin mukaista koulutoimen osittaista yksityistämistä.

– Norjassa on myös alimman tason terveydenhoito eri tavoin järjestetty kuin Suomessa, vaikka sielläkin on yksityisiä toimijoita kanssa. Valtakunnallinen toiminta on organisoitu niin, että on neljä sairaalaosakeyhtiötä, jotka ovat julkisessa omistuksessa. Sairaalatoiminta on keskitytty toisella tavalla kuin meillä, siellä on ollut omia ongelmia. Jokainen Pohjoismaa on omansa, Bergholm sanoo.

Hän kokee kääntämänsä kirjan ansioksi sen, että se tuo omaa yhteiskuntaamme lähimmät kansalliset laboratoriot ja niiden ongelmat esiin.

Suomalaisessa sote-uudistuksessa on katsottu mallia eritoten Ruotsista, vaikkei kopioinnista olisikaan kyse.

– Ruotsin riski on se, että palvelut kohdistuvat terveisiin ja hyvinvoiviin ja köyhät ja kipeät jäävät ilman palveluita ja samaan aikaan menot kasvavat ja terveyspalvelut pikemminkin heikkenevät, Bergholm maalaa.

Innovaatioiden levittäminen julkisella puolella helpompaa.

Støstadin kritiikin Tapio Bergholm kokee pikemminkin talouspragmaattisena kuin ideologisena. Bergholm kertoo, miten Ruotsissa moderaatteja eli sikäläistä kokoomusta historiallisesti lähellä ollut Svenska Dagbladet on myös raportoinut, miten valinnanvapauden takia perusterveydenhuollon menot ovat karanneet käsistä.

Støstadin yhteiskehittämisen mallissa Bergholmia ihmetyttää se, miten innokasta on kirjailijan usko siihen, että parhaita terveydenhuollon käytäntöjä voitaisiin kopioida ympäri maata.

– Erilaiset organisaatiokulttuurit tekevät sen vaikeaksi. Toisaalta julkisella sektorilla innovatiivisten toimintatapaojen levittäminen on helpompaa ja halvempaa, koska ei ole liikevoittointressiä. Vaikka julkinen sektori saattaa olla hitaampi innovoimaan, se voi olla nopeampi levittämään innovaatioita, Bergholm pohtii.

– Julkisen sektorin innovaatiotoiminnassa käyttäjän etu ja resurssien mobilisointi on ehkä helpommin organisoitavissa. Yksityisellä sektorilla tuottajan edun ajaminen voi johtaa perversseihin tilanteisiin. Tulee ylihoitoa ja kannattamattomien asiakkaiden heittämistä systeemin ulkopuolelle. Tästä Støstad puhuu kermankuorintana.

Artikelista korjattu 3 kirjoitusvirhettä sunnuntaina 13.11. klo 16.32.

Halla-aholta suora ukaasi omille – ”Tämä tosiseikka on hyvä tiedostaa”

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Perusuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho uhkaa Sinisten kannattajakortin täyttäviä perussuomalaisia puolueesta erottamisella. Halla-aho kirjoittaa Facebookissa, että kortin täyttäminen tulkitaan puoluetta vahingoittavaksi toiminnaksi.

– Siniset ovat pyrkineet vauhdittamaan nihkeästi etenevää korttikampanjaansa vakuuttelemalla ihmisille, että kortin täyttämisellä ei olisi seurauksia tai että se ei sitoisi mihinkään. Linjamme on, että koska Siniset ovat nimenomaan Perussuomalaisten vahingoittamiseen pyrkivä projekti, kannatuskortin täyttäminen tulkitaan puoluetta vahingoittavaksi toiminnaksi, joka on peruste puolueesta erottamiselle, Halla-aho kirjoittaa.

Kannattajakortit ovat Halla-ahon mukaan julkisia sen jälkeen, kun ne on kerätty ja toimitettu.

– Niiden ihmisten, jotka haluavat jatkaa toimimista Perussuomalaisissa ja osallistua jatkossa esimerkiksi vaaleihin listoiltamme, on hyvä tiedostaa tämä tosiseikka.

Keskustelua aiheesta

”Oikeistopopulismin nousuun kiinnitettävä vakavaa huomiota” – Haatainen toivoo Saksaan EU:n kehittämistä jatkavaa hallitusta

Kuva: Jukka-Pekka Flander

– Valtaosa saksalaisista antoi sunnuntain liittopäivävaaleissa tukensa Euroopan unionille ja eurooppalaiselle yhteistyölle, SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen sanoo.

Haataisen mielestä on kiinnitettävä huomiota Saksan vaaleissa oikeistopopulistisen AfD-puolueen saamaan kannatukseen. Äärioikeistolainen puolue nousee ensimmäistä kertaa liittovaltiopäiville.

– Toivon, että Saksassa saadaan aikaan hallitus, joka jatkaa EU:n vakaata kehittämistä ja yhteisvastuunkantoa ympäristökysymyksissä, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä maahanmuuttokysymyksissä, Haatainen sanoo.

Haataisen mukaan Suomen on nyt oltava aktiivisesti mukana edesauttamassa vakautta ja turvallisuutta Euroopan unionissa.

– Meidän ei pidä sokaistua kotimaassakaan sisäisen turvallisuuden osalta. Kotimaan politiikalla on vahvistettava kansalaisten luottamusta siihen, että yhteiskunta koetaan oikeudenmukaiseksi ja turvalliseksi, Haatainen korostaa.

”Suomen kahtiajakautuminen on huolestuttavaa.”

Hän muistuttaa, että ristiriidat syntyvät yleensä kansallisvaltioiden sisällä, ei niiden kesken. Tähän vaikuttaa maan sisäinen tilanne.

– Suomen kahtiajakautuminen on huolestuttavaa. Nyt ei ole pelkästään kyse tulonjaosta. Henkinen turvattomuus ja pahoinvointi kasvavat usein työttömyyden ja epävarman tulevaisuuden seurauksena. Tästä on puhuttava enemmän ja löydettävä ratkaisuja näihin kysymyksiin.

Tuula Haatainen puhui tänään Etelä-Satakunnan Wanhojen Tovereiden tilaisuudessa Eurassa. Myöhemmin iltapäivällä hän osallistuu Turun Paasikivi-seuran vaalipaneeliin Turussa.

Sauli Niinistölle 156 000 kannattajakorttia

Kuva: legtikuva/antti aimo-koivisto
Sauli Niinistö pyrkii ehdokkaaksi presidentinvaaleihin valitsijayhdistyksen kautta.

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön kampanjatoimisto kertoi tänään maanantaina puolilta päivin, paljonko kannattajakortteja on allekirjoitettu.

Tuo luku nyt julkinen: 156 000.

20­ 000 kannattajakorttia vaaditaan, että henkilö voi asettua ehdokkaaksi presidentinvaaleissa. Niinistö pyrkii ehdokkaaksi valitsijayhdistyksen kautta.

Korttimäärän tilanne on laskettu maanantaiaamuna 25. syyskuuta. Kannattajakortteja saattaa edelleen palautua esimerkiksi postitse kansanliikkeelle pieniä määriä. Nämä kortit lisätään mukaan aikanaan Helsingin vaalipiirilautakunnalle palautettaviin kortteihin.

Korttien virallisesta tarkastuksesta ja laskusta vastaa Helsingin vaalipiirilautakunta, jolle kortit palautetaan myöhemmin syksyllä vaalipiirilautakunnan määrittelemänä ajankohtana. Nyt ilmoitetun kannattajakorttien määrän laskusta on vastannut Sauli Niinistön kansanliike.

SDP:n presidenttiehdokas on kansanedustaja Tuula Haatainen.

Virallisen ilmoituksen ehdokkuudestaan ovat tehneet myös Pekka Haavisto (vihr.), Matti Vanhanen (kesk.), Merja Kyllönen (vas.), Laura Huhtasaari (ps.) ja Nils Torvalds (r.).

Myös Paavo Väyrynen pyrkii ehdokkaaksi kannattajayhdistyksen kautta.

Presidentinvaalien ensimmäinen vaalipäivä on 28. tammikuuta.

Juttua täydennetty muiden presidenttiehdokkaiden nimillä klo 12.10.

Median joukkokantelu eduskunnan vieraslistojen panttaamisesta – ”Kyse ei ole mielipiteistä vaan laillisuusperiaatteesta”

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Vierailijakorttien palautuslaatikko eduskunnan sisäänkäynin luona.

Päätoimittajien yhdistys ja yhteensä 29 mediaa kantelee eduskunnan oikeusasiamiehelle eduskunnan vierailijatietojen tietopyyntöjen käsittelystä. Allekirjoittajien joukossa ovat muun muassa Ylen, STT:n, MTV:n ja Helsingin Sanomien päätoimittajat.

Kantelu perustuu kolmeen keskeiseen syyhyn: eduskunnan menettelyyn valituskelpoisen ratkaisun saamiseksi, kieltäytymiseen julkisten tietojen antamisesta vastoin oikeuden ratkaisua ja hyvän tiedonhallintatavan noudattamatta jättämiseen.

– Nähdäksemme eduskunta on menettelytavoissaan rikkonut sekä lakeja että korkeimman hallinto-oikeuden linjauksia. Kyse ei siis ole kenenkään mielipiteistä, vaan laillisuusperiaatteesta, joka on suomalaisessa yhteiskunnassa täysin keskeinen asia. On käsittämätöntä, jos lait säätävä eduskunta ei itse noudata niitä, perustelee STT:n uutispäätoimittaja Minna Holopainen.

Korkein hallinto-oikeus linjasi viime vuonna, että eduskunnan vierailijatietojärjestelmä ja kulunvalvontapöytäkirjat ovat julkisuuslain tarkoittamia jatkuvasti ylläpidettäviä luetteloita, joiden merkinnät ovat julkisia.

Päätoimittajat katsovat kantelussaan myös, ettei eduskunta ole kehittänyt rekisteriä julkisuusperiaatteen vaatimalla tavalla, vaan päinvastoin ryhtyi tuhoamaan tietoja.

”Nähdäksemme eduskunta on menettelytavoissaan rikkonut sekä lakeja että korkeimman hallinto-oikeuden linjauksia.”

Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto puolusti vierailijalistojen panttaamista viikonloppuna toteamalla, että häntä on käynyt tapaamassa muun muassa vainon ja perheväkivallan uhreja, joiden nimet eivät kuulu julkisuuteen. Sen sijaan Haavisto kannatti lobbausrekisterin luontia.

Holopaisen mukaan kantelu ei ole ristiriidassa sen kanssa, etteikö joitain nimiä voitaisi salata.

– On eduskunnan asia järjestää vierailijarekisterinsä ylläpito niin, että sieltä voidaan salata julkisuuslain perusteella salassa pidettävät nimet, jos sellaisia on, vaikkei eduskunta ole tähän mennessä pystynyt niitä esittämään, hän sanoo.

Uusi ydinasesopimus uhkaa jäädä hampaattomaksi – Tutkija: Suomi varjelee Nato-yhteistyötä

Kuva: LEHTIKUVA / BRITTA PEDERSEN
Ydinaseiden kieltämisen puolesta osoitettiin mieltä Berliinissä.

Kymmenet maat eri puolilta maailmaa ovat viime päivinä allekirjoittaneet ydinaseet kieltävän sopimuksen. Suomi on jäämässä sopimuksen ulkopuolelle ja seuraa näin Nato-maiden esimerkkiä.

Jean Monnet -professori Hanna Ojanen Tampereen yliopistosta arvioi, että päätöksen taustalla on halu olla vaikeuttamatta kumppanuutta sotilasliitto Naton kanssa.

– Suomen päätöksessä olla menemättä edes mukaan valmisteluun oli perinteistä varovaisuutta suhteessa ydinasemaihin. Edetään mieluummin niiden tahdon mukaisesti, Ojanen arvioi.

Laillisesti sitova sopimus hyväksyttiin heinäkuussa, ja se tulee voimaan 90 päivää sen jälkeen, kun vähintään 50 valtiota on sen allekirjoittanut. Sopimus kieltää laajasti ydinaseiden kehittämisen, hankkimisen ja säilyttämisen.

Maailman ensimmäinen ydinaseet kokonaan kieltävä sopimus on jakanut EU-maat kahtia. Nato-maat vastustavat uutta sopimusta, kun taas liittoutumattomat Irlanti ja Itävalta allekirjoittivat sen ensimmäisten joukossa. Suomi sen sijaan ilmoitti jo hyvissä ajoin, ettei se lähde edes sopimuksen valmisteluun.

Hallitus: Uusi sopimus vie pohjaa vanhalta.

Suomen hallitus on selittänyt kieltäytymistä sillä, että uusi sopimus vie pohjaa vuosikymmeniä vanhalta ydinsulkusopimukselta varsinkin, kun ydinasevallat eivät ole lähdössä siihen mukaan.

Ulkoministeriön apulaisosastopäällikön Timo Kantolan mukaan Suomi ei allekirjoita sopimusta, koska sen avulla ei edistetä parhaalla tavalla ydinaseiden riisuntaa. Hänen mukaansa jo olemassa oleva ydinsulkusopimus kattaa aseidenriisunnan ja niiden päätymisen uusille valtioille.

Uusi sopimus on Kantolan mukaan aiempaa julistuksenomaisempi eikä sisällä pykäliä ydinasekiellon valvonnasta.

– Joudutaan kysymään, miten sopimukset suhteutuvat toisiinsa, kun on kaksi erilaista ydinaseiden kieltoa.
Professori Ojasen mielestä vastakkain on sen sijaan kaksi erilaista maailmankuvaa.

Vanha ydinsulkusopimus valmisteltiin 60-luvulla sen aikaisten ydinasevaltojen USA:n, Venäjän, Kiinan, Ranskan ja Britannian ehdoilla, eikä niiden oikeuteen pitää hallussaan ydinaseita puututtu. Nyt liikkeellä on suuri joukko valtioita, jotka kyseenalaistavat ydinaseiden olemassaolon kokonaan.

Nato on ilmaissut selvästi kielteisen kantansa. Ilman ydinasevaltoja sopimus ei Naton mukaan auta vähentämään ydinasearsenaalia tai tuo vakautta.

– Tosiasiassa se saattaa aiheuttaa päinvastaista luomalla jakolinjoja aikana, jolloin yhtenäistä tulokulmaa turvallisuusriskeihin tarvittaisiin enemmän kuin koskaan, Nato totesi viikolla kannanotossaan.

Ojanen arvioi, että Nato pyrkii vaalimaan yhtenäisyyttään, koska ydinasepelote on keskeinen osa sen sotilaallista pelotetta.

– Natolla on selvä ydinasedoktriini. Olisi Natolle vakava asia, jos jäsenmaat näyttäisivät olevan eri linjoilla.

Ruotsi on yllättäen ottanut sopimuksen uuteen harkintaan.

Vielä valmistelussa mukana ollut Ruotsi on yllättäen ottanut sopimuksen uuteen harkintaan ja arvioi vielä kertaalleen sen seurauksia.

Ruotsalaismedioiden mukaan Yhdysvallat on vedonnut maahan, jotta tämä jäisi sopimuksen ulkopuolelle tai muutoin maiden puolustusyhteistyö voisi vaarantua.

Ojasen mukaan sopimus ei kuitenkaan sinällään aiheuttaisi rajoitteita yhteistyölle eivätkä periaatteet ydinaseiden kauttakulusta tai sijoittamisesta muuttuisi.

– Tässä on yhdistetty kaksi asiaa, joilla ei ole varsinaisesti tekemistä toistensa kanssa, mutta voidaan antaa ymmärtää, että olisi, Ojanen tulkitsee.

STT– Anniina Luotonen