Puoluehallituksen valtioneuvoston pyynnöstä laatiman lausunnon mukaan terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen hallituksen esittämällä mallilla ei onnistu. Hallituksen malli julkisen palvelutuotannon pakkoyhtiöittämisestä ja julkisen asettamista täyteen kilpailuun yksityisen palvelun kanssa ei edistä palvelujen yhdenvertaista saatavuutta.

SDP:n puoluehallitukselle asian esittelivät kansanedustajat Paatero ja Tuula Haatainen.

Puoluehallituksen mukaan uuden maakunnallisen hallintotason luominen sekä verotukseen ja omaisuuteen liittyvät muutokset eivät ole ratkaisu terveys- ja hyvinvointieroihin.

Ylipäänsä Paatero toteaa, että alun perin olisi pitänyt valmistella vain sote-uudistusta eikä alkaa samanaikaisesti tehdä Suomeen maakuntahallintoa.

– SDP:n mallissa julkinen puoli, kuntien yhteinen aluekunta, joka on tehty kuntalain mukaan, toimisi sekä järjestänä mutta voisi myöskin vastata tuottamisesta. Tämä on iso ero hallituksen sotemalliin.

Suuri ongelma liittyy Paateron mukaan sote-toimintojen yhtiöittämiseen, jolla ajetaan julkinen puoli kilpailemaan markkinoilla toimivien yhtiöiden kanssa, lupaamalla yksityiselle joka tapauksessa osa tuotannosta ja koska julkisissa yhtiöissä ei saa olla luottamushenkilöitä päätöksentekijöinä.

– Kun perustetaan maakunnallisia ja valtakunnallisia yhtiöitä, jotka hoitavat kaikki kiinteistö- ja hankinta-asioista ICT:hen sekä soten tuotantoon perustasolla liittyvät asiat, niihin ei ole tulossa poliittista ohjausta. Maakuntavaltuusto voi tehdä vain strategisia linjauksia ja tuotannon hoitavat yhtiöt, joissa ei ole luottamushenkilöitä, Paatero kritisoi.

SDP:n mukaan malli pirstaloi palvelut monien eri tuottajien vastuulle. Maakuntien rooli sote-palveluiden järjestäjänä ja mahdollisuudet vaikuttaa palveluiden yhdenvertaiseen saatavuuteen ovat ohuet. Terveyserojen ja syrjäytymisen ehkäiseminen vaikeutuu.

SDP toteaa myös, että asiantuntija-arvioiden mukaan hallituksen kaavailema sote-malli voi lisätä kustannuksia. Maakuntien ainoa keinona kustannusten pienentämiseen on nostaa asiakasmaksuja.

Puoluehallituksen mukaan hallituksen on luovuttava julkisten palveluiden pakkoyhtiöttämisestä. Sen on myös turvattava julkisen palvelutuotannon ensisijaisuus ja kehitettävä hallitusti valinnanvapauden lisäämistä.

Hallituksen sote- ja maakuntauudistus ei SDP:n mukaan toteuta riittävästi demokratiaa. Maakunnilla ei olisi esimerkiksi vero-oikeutta. “Maakuntien päätösvallan kapeus suhteessa suorilla vaaleilla valittuun valtuustoon muodostaa jo lähtökohtaisesti legitimiteettiongelman demokratian näkökulmasta”, puoluehallitus toteaa.

Toisena demokratiaongelmana maakuntamallissa on SDP:n mielestä tilaajan ja tuottajan eriyttämisen myötä tuottajaorganisaatioihin tuleva linjaus, jonka mukaan palvelukeskuksien ja tuottajayhtiöiden hallituksissa voi olla päättäjinä vain hallitusammattilaisia. Niistä on suljettu pois demokraattisesti valitut luottamushenkilöt. Hallituksen yhtiöpohjainen sote-järjestelmä sisältää vakavan demokratiavajeen.

Maakunnille kaavailtu itsehallinto ei, SDP toteaa, täytä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjaa, johon Suomi on sitoutunut.

SDP esittää, että julkinen toimija vastaa sekä palveluiden järjestämisestä että pääosin tuottamisesta. Julkinen voi täydentää palveluvalikkoa yksityisiltä ja kolmannen sektorin palvelutuottajilta ostetuilla palveluilla, hankintamenettelyllä sekä listaamalla tuottajia asiakkaiden valittavaksi. Asiakas voisi käyttää palveluseteliä tai kokeilujen pohjalta kehitettävää henkilökohtaista budjettia.

Puoluehallitus huomauttaa, että järjestämisen ja tuottamisen erottamisesta on käytännössä luovuttu kaikissa Pohjoismaissa ja myös Suomen kunnissa. Se on osoittautunut heikoksi ja vanhanaikaiseksi tavaksi. Sosiaali- ja terveyspalveluita ei pidä ajaa bisneslogiikkaan. Kansanterveyden ja hyvinvoinnin on oltava johtotähti.

“Hallituksen alun perin kolmessa vaiheessa tehtävä sote-uudistus on muuttunut kertarysäyksellä tehtäväksi sote-mullistukseksi, jossa samaan aikaan toteutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus, maakuntahallinto, sote-rahoituksen uudistaminen, valinnanvapausmalli sekä täysi kilpailu palvelutuottajien välillä. Samalla alkuperäinen tavoite integraatiosta on sivuutettu”, puoluehallitus lausuu.

Kaiken lisäksi turhiksi jäävistä sote-kiinteistöistä on tulossa kunnille taloudellinen uhka. Tällainen riski pitäisikin hajauttaa kuntien, maakuntien ja valtion vastuulle. Maakuntauudistuksessa ei myöskään pidä SDP:n mukaan puuttua kunnan oikeuteen päättää tuloveroprosentistaan.

Verotusoikeuteen puuttuminen voi johtaa kunnille myönnettyjen lainojen koron nousuun. Kuntasektorin nykyinen hyvä luottoluokitus perustuu paljolti verotusoikeuteen, mikä ilmenee luottoluokittajienkin arvioista. Kuntien velanhoitokustannukset ovat vaarassa kasvaa.

Jos sosiaali- ja terveyspalvelut yhtiöitetään hallituksen mallilla, henkilöstön asemaan liittyy Sirpa Paateron mukaan riskejä.

– Minä epäilen, että tämä tulee pikkuhiljaa vasta realisoitumaan työntekijöille.

Esimerkiksi palkkojen harmonisointi tulee olemaan haasteellista, samoin kunnan palkkalistoilla olevien sote-työntekijöiden eläkeasiat.

– Yhtiöillä on tietenkin oikeus valita, ottavatko ne Kevan vai jonkin muun eläkejärjestelmän. Jos he ottavat jonkin muun yksityisen järjestelmän käyttöön, kaikki tulevat eläkkeet kaatuvat tähänastisista kerätyistä eläkkeistä nykyisten kuntien maksettavaksi, Paatero huomauttaa.

– Arvelen, että 220 000 työntekijää hetken kuluttua herää, että heitä ollaan siirtämässä jonnekin; millä työehdoilla, millä palkalla ja kenen palkkalistoille.

Paatero kehottaakin työntekijöitä pyrkimään mukaan maakunnallisiin valmisteluryhmiin pitämään huolta eduistaan.

– Meillä on 18 maakuntaa, jotka ovat nyt organisoituneet järjestäytymiseen, kaikissa niissä työntekijät eivät ole samalla tavalla mukana valmistelussa.