Pienille ja väestöä menettäville kunnille käy yhä vaikeammaksi järjestää kansalaisille välttämättömät peruspalvelut. Monilla kunnilla on edessään useita samanaikaisesti nousevia ongelmia.

Ikäluokat pienenevät, kunta-alan henkilöstöä eläköityy yhä kiihtyvää vauhtia, osaavan työvoiman saanti vaikeutuu ja samalla kuntatalouden näkymät heikkenevät.

Väestön ikääntyminen näkyy siinä, että työikäisen väestön määrä vähenee alkavalla vuosikymmenellä noin 3 400 henkilöllä joka vuosi. Ikääntyvä väestö tarvitsee entistä enemmän sote-palveluita, joten menot kasvavat. Ellei tuottavuutta saada parannettua sote-palveluissa, syntyy ongelmia.

Väestöään menettävät kunnat menettävät myös tulojaan, mutta toimintamenot ja investointitarpeet eivät välttämättä vähene samassa suhteessa.

Kasvavissa kunnissa väestönkasvu lisää verotuloja ja valtionosuuksia, mutta samalla uudet asukkaat tarvitsevat palveluita, joiden rakentamiseen tarvitaan investointeja.

Muuttovoiton hyöty riippuu siitä, millaista väestöä kuntaan muuttaa ja miten kunnan palvelut venyvät uusien asukkaiden tarpeisiin ilman uusia investointeja.

Nopea väestörakenteen muutos tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Koulurakennuksia on riittävästi, mutta monet sijaitsevat pian kunnissa, joissa niihin ei löydy oppilaita.

Myös kuntien verotulot kehittyvät eri suuntiin. Yhteisöverotulot keskittyvät entistä harvemmille kunnille, mutta myös kunnallisveron tuotot erkanevat. Asukkaiden koulutustaso näkyy heidän tuloissaan ja sitä kautta kuntien verotuotoissa.

Ikääntyvissä kunnissa verotuotot laskevat, sillä eläketulot ovat keskimäärin palkkatuloja alempia. Tätä eroa ei saada paikattua kunnallisveroprosenttia korottamalla.

Kunnallisverotuksen vähennyksiä on viime vuosina kasvatettu, joten veron todellinen tuotto on heikentynyt niissä kunnissa missä on paljon pieni- ja keskituloisia asukkaita, raportti toteaa.