Yllättävästi  Pietiläinen tunnustaa rakastavansa eniten juuri kissoja. Niitä hänellä on ollut ja on monia,  ja niiden nimet kerrotaan lapsuudesta tähän päivään kirjan esipuheen kiitossanoissa.

Hiirillä ja muulla saaliillaan leikkiviä kissoja pidetään julmina, mutta harva eläin on joutunut ihmisen taholta niin julman kohtelun uhriksi kuin kissa. Salaperäistä, itsenäistä ja maagista seksuaalisuutta säteilevää eläintä on pidetty, erityisesti länsimailla pari sataa vuotta kestäneiden noitavainojen aikana, noitien ja paholaisen kätyrinä tai valepukuna.

Pahuuden väriä kantava mustakissa joutuikin synkimpien vainojen kohteeksi ja uskottiin,  että sen omistajatkin muuttuivat pahan palvojiksi. Vielä tänäänkin mustakissa saa kärsiä turkinvärinsä vuoksi,  ja esimerkiksi eläinsuojissa ne jäävät usein ilman uutta omistajaa ja joudutaan lopettamaan.

Antiikin Kreikkaa on pidetty koirakansakuntana mutta kissa pääsi arvoonsa Kreikassakin. On väitetty että roomalaiset sotilaat levittivät kissat eurooppaan, mutta kreikkalaiset toivat ne ensin Roomaan. Kissoja tarvittiin laivoissa, joiden mukana ne levisivät ympäri maailman.

Syynä olivat alusta lähtien kissojen suorastaan symbolisiksi saalistuskohteiksi muodostuneet hiiret ja rotat, jotka tekivät tuhojaan viljavarastoissa ja muissa ihmisten tiloissa.

1700-luvulta alkaen kaupungistumisen ja teollistumisen myötä kissat ovat siirtyneet hyötyeläimistä lemmikeiksi, ja ensimmäiset suuret kissanäyttelyt pidettiin 1800-luvulla.

Nyt rotukissat ovat valloittaneet sylit, kotisohvat ja sängyt, ja niistä on tullut perheen käseniä. Mutta onneksi niitä ei ole ylijalostettu samalla tavoin kuin koiria luonnottomiksi, kömpelöiksi ja sairaiksi. Tuottoisa bisnes pyörii kuitenkin kissojenkin ympärillä.

Kissojen ja koirien nousemisesta ihmisten rinnalle niin kielessä, kulttuurissa kuin perheissä ja kodeissa, kertoo sekin että niiden oma piiloon jäänyt historia nostetaan esiin, ihmisen tekemiä  vääryyksiä ja julmuuksia myöten.

PEKKA WAHLSTEDT

Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria. Sks 2016