EU:n kasvu- ja vakaussopimus määrittelee julkisen velan rajoja. Sopimuksen mukaan jäsenvaltioiden julkisen talouden velka saa olla enintään 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen ja alijäämä enintään kolme prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd.) ei niele Orpon arvostelua.

– Kun eduskunnan suuri valiokunta ja myös oppositio on vaatinut kaikilta aktiivista ennakkovaikuttamista, voi kysyä myös milloin kokoomuksen eduskuntaryhmä aikoo jättää omat vastauksensa nyt meneillään olevaan komission aivan avoimeen konsultaatiokierrokseen. Siinä kaikilta EU-jäsenmailta mutta myös kaikilta halukkailta sidosryhmiltä kysytään 12 eri kysymyksellä näkemyksiä vakaus- ja kasvusopimuksen sekä finanssipoliittisten sääntöjen uudistamisesta. Milloin kokoomus aikoo antaa tähän vastaukset? Tuppurainen sanoo.

– Tässä on kysymys myös koko EU:n uskottavuudesta ja sen finanssipoliittisten sääntöjen uskottavuudesta. Me tulemme vastaamaan näihin komission kysymyksiin ja niistä lähetetään eduskunnalle ihan normaaliin tapaan hallituksen kannat. Viime kädessä sitten eduskunta vahvistaa sen, millä tavalla Suomi linjaa meidän näkemystämme.

Kun komissio on saanut kysymyksiinsä jäsenmaista kannat, sen esitys talous- ja rahaliiton uudistamiseksi on luvassa ensi vuoden aikana. Tuppurainen toteaakin, että kiire ei ole välitön.

– En usko, että Ranskan puheenjohtajakaudella 2022 keväällä tullaan tekemään tässä asiassa vielä mitään päätöksiä. Todennäköisesti päätöksenteon aika on vasta noin vuoden kuluttua ensi vuoden syksyllä sillä ajatuksella, että uudet säännöt astuisivat voimaan 2023 aikana.

Koronan seurauksena velkatasot ovat nousseet EU-maissa korkealle. Tuppuraisen mukaan iso kysymys onkin, millä tavalla koronajälkeinen tilanne otetaan uudistuksessa huomioon.

– Myös Suomessa on ylitetty vakaus- ja kasvusopimuksen olemassaoleva kriteeristö eli velkasuhde enimmillään 60 % bruttokansantuotteesta.

Tuppurainen toteaa, että koronan jälkeen on myös selkeä tarve uudistaa yhteiskuntia, investoida ilmastopolitiikkaan ja digitalisaatioon. Tämän mahdollistava finanssipolitiikan säännöstö on laadittava huolella.

Tuppurainen vakuuttaa, että Suomi vaatii jokaiselta maalta vastuuta omasta taloudestaan.

– Me emme hyväksy velkojen yhteisvastuuta täysimääräisesti. Olemassaolevia velkoja ei pidä ottaa yhteisesti maksettaviksi, vaan jokainen maa vastaa omista veloistaan. Se on se lähtökohta.

Tuppuraisen mukaan on todennäköistä, että Saksan uusi hallitus ei vaadi EU-perussopimusten muuttamista. Sen vuoksi myös varsinainen vakaus- ja kasvusopimus on jäämässä sellaisenaan voimaan.

– Mutta se millä tavalla sen alempaa säännöstöä uudistetaan, siihen parhaillaan annetaan vastauksia.

– Vakaus ja kasvusopimus on nykyisten perussopimusten pöytäkirjoissa. Kun jäsenmailla ei ole halukkuutta avata perussopimuksia, se tarkoittaa sitä, että varsinaisiin viitearvoihin eli 3 %:n alijäämäkriteeristöön ja 60 %:n velkakriteeristöön tuskin tullaan tekemään muutoksia.

Sääntökehikkoa voidaan silti uudistaa. Tuppurainen puhuu esimerkiksi siitä, että säännöt vastaisivat uudistuksen jälkeen nykyistä paremmin suhdannepolitiikkaan.

– Pitäisi pystyä uudistamaan tavalla, joka vahvistaisi vastasyklistä poliikkaa ja sen tekemisen mahdollisuutta.

Kyse on myös siitä, millä tavalla ja vauhdilla velkakestävyyden tavoittelua toimeenpannaan.

– Nyt on voimassaoleva sääntely, jonka mukaan jokaisen maan pitäisi vähintään kahdeskymmenesosa vuodessa kuroa umpeen eroa olemassaolevan velan ja 60 %:n tavoitteen välillä.

Alijäämäsäännöstö ylipäänsä on Tuppuraisen mukaan vaikeasti todennettavissa.

– Silloin keskustelua siitäkin tulee käydä, pitäisikö siirtyä enemmän tällaiseen menosääntöön niin kuin Suomessa esimerkiksi on kehyspolitiikka.

EU:n finanssipoliittinen komitea on tuonyt esiin ajatusta, että velkatavoitteet olisivat maakohtaisesti jyvitettyjä.

– En pidä sitä millään tavalla helppona. Se avaisi mahdollisesti aika monenlaista vaikuttamista, mutta näistä kaikista joudutaan keskustelemaan.

Tuppurainen sanoo myös, että vakaus- ja kasvusopimuksen nykyinen sääntökehikko on sinänsä osoittanut toimivuutensa, koska pandemian keskellä joustoa pystyttiin antamaan.
EU:ssa on keskusteltu myös niin kutsutusta ”kultaisesta säännöstä”. Se tarkoittaisi, ettei vakaus- ja kasvusopimuksen piiriin laskettaisi niin kutsuttuja vihreitä investointeja.

– Sitä pitää huolella selvittää. On tietysti vaikea sanoa, mikä olisi senkaltainen vihreä investointi, joka voitaisiin irrottaa muusta talouspolitikan vastuullisuudesta, menosäännöstä tai vakaus- ja kasvusopimusten kriteerien soveltamisalasta, Tuppurainen sanoo.

Kun EU:n monivuotista rahoituskehystä eli budjettia rakennettiin, Suomi pyysi puheenjohtajamaana Euroopan tilintarkastustuomioistuimelta Luxemburgista selvityksen siitä, mitä voidaan lukea budjetin ilmastoinvestointinneiksi. Tämä selvitys voisi antaa osviittaa siitä, mitä luettaisiin jatkossakin vihreiksi investoinneiksi.

– Tuolloin haluttiin varmistaa, että löytyy yhteinen linjaus, mitkä ovat ilmastoimia. Ettei Puolassa pidetä ilmastotoimina yksiä asioita ja Suomessa sekä Ruotsissa taas toisia.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) on herätellyt Suomessa keskustelua myös valtion kehysmenettelyn uudelleenarvioinnin tarpeesta ilmastonmuutoksen vaatimien isojen investointien takia.

Tuppurainen näkee, että tällekin keskustelulle on paikkansa.

– Meillä on isoja tarpeita niin kuin pääministeri Marin on aivan oikein kuvannut. Ne tarpeet liittyvät paitsi meidän ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteemme myös perusinfrastruktuuriimme.

Tuppurainen painottaa myös, että kehysmenettelyn turvin on onnistuttu pitämään taloutta tasapainossa ja huolehtimaan vastuullisesta taloudesta.

Sen enempää Suomessa kehysmenettely kuin EU:n finanssipolitiikan säännöt eivät saa kuitenkaan muodostua itse tarkoitukseksi.

– Itse tarkoitus on kestävä kehitys ja kestävä kasvu sekä sitä kautta ihmisten hyvinvointi. Kestävään kasvuun luonnollisesti kuuluu se, että vajeet ja velka eivät saa myöskään kasvaa liian suuriksi.

Kysymyksen ministerille voi tiivistää myös niin, että onko pakko ottaa velkaa, jotta maapallo pelastetaan.

– Joissain tilanteissa velkaa täytyy ottaa. Niin toimivat tietysti myös yksityiset yritykset, kun ne tekevät investointeja. Ei velkaa sellaisenaan pidä tietysti poissulkea keinovalikoimasta. Kussakin taloudellisessa tilanteessa ja kussakin yhteiskunnallisessa tarpeessa pitää reagoida aina tarkoituksenmukaisin toimin. Mutta velka on myös maksettava pois – vielä toistaiseksi ei ole ollut ikuisia lainoja, Tuppurainen muistuttaa.