Vaikutusvaltainen, lähes kulttimaisen maineen saanut filosofi-saarnaajaimaami kuoli viime yönä Yhdysvalloissa 83-vuotiaana. Hän oli asunut Pennsylvaniassa vuodesta 1999 asti.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan piti Güleniä paitsi terroristina, myös henkisenä päävastustajanaan, ja väitti tämän organisoineen Turkin vuoden 2016 vallankaappausyrityksen.

Vaikka Gülen oli kiistänyt osallisuutensa, Turkki riisti häneltä kansalaisuutensa ja julisti hänen kannattajayhteisönsä terroristiseksi järjestöksi.

Alarannan mukaan Turkissa vallitsee yhteisymmärrys siitä, että Gülenin liikkeen jäsenet olivat kytköksissä vallankaappaukseen. Mutta siitä, oliko Gülen itse henkilökohtaisesti sen järjestänyt, ei ole todisteita.

TURKILLE liike oli myös sopiva käsikassara kansainvälisessä politiikassa. Turkki jarrutti pitkään Suomen ja erityisesti Ruotsin Nato-jäsenyyttä vaatimuksillaan, että maat palauttaisivat muun muassa Gülenin löyhään verkostoon kuuluvia henkilöitä Turkkiin.

Gülenin kannattajia on vuosikymmenien aikana muuttanut tai paennut runsaasti länsimaihin, myös Suomeen.

Turkissa pidätetään yhä lähes viikoittain ihmisiä, joita syytetään kytköksistä güleniläisiin. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan kymmeniä tuhansia tällaisia ihmisiä on vangittuna epäselvin perustein.

Verkostoon kuului enimmillään useita miljoonia seuraajia Turkissa sekä ulkoturkkilaisten joukossa.

Toni Alaranta epäilee, että liikkeen sisällä voi nyt puhjeta johtajakriisi, sillä Gülenilla ei ollut selvää, tunnettua kakkoshenkilöä.

GÜLENILAISET eivät ole selkeä päivänpolitiikkaan haluava oppositiojoukko vaan enemmänkin hyvin verkostoitunut aatteellinen ryhmä. Jotkut ovat verranneet Gülenin liikettä katolilaiseen Opus Deihin, jolla on niin ikään jäseniä kymmenissä maissa ja jonka toimintaa on leimannut salamyhkäisyys.

Turkin pitkäaikainen valtapuolue, Erdoganin johtama AKP teki alkuvuosinaan yhteistyötä Gülen-liikkeen kanssa. Erdogan jopa kutsui Fethullah Gülenin palaamaan takaisin Turkkiin, kertoi muun muassa Hürriyet-lehti vuonna 2012.

Gülen ei kuitenkaan palannut, vaan gülenistien ja AKP:n välillä alkoi valtataistelu. Lopulta Erdogan alkoi tukahduttaa verkostoa Turkissa muun muassa sulkemalla liikkeen maksulliset kurssikeskukset, joissa oppilaita valmistettiin yliopistokokeisiin ja joilla verkosto kartutti omaisuuttaan.

Tutkijoiden sekä liikkeestä eronneiden mukaan kurssikeskukset olivat tärkeitä uusien jäsenien värväyspaikkoja.

Liikettä tutkineiden mukaan verkoston toimintaan kuului laajamittainen vakoilu, joka kohdistui niin liikkeen jäseniin ja heidän lähipiiriinsä kuin sellaisiin henkilöihin, joita järjestö halusi syrjäyttää.

-  Sukset (Gülen-liikkeen ja AKP:n kanssa) menivät lopullisesti ristiin 2013 paikkeilla. Tuolloin Gülen-liikkeen juristit alkoivat tehdä korruptiosyytteitä, jotka ulottuivat Erdogan lähipiiriin, Alaranta kertoo.

Alarannan mukaan nähtäväksi jää myös se, jatkuuko vallankaappausyrityksen jälkeen kiihtynyt “Gülen-jahti” Turkissa vai loppuvatko järjestöön liittyviksi syytettyjen ihmisten pidätykset ajan kanssa.

-  Kertaheitolla se ei lopu, Alaranta uskoo.

Alarannan mukaan merkittävää on, että Gülenin kuolema voi sen sijaan parantaa Turkin suhteita Yhdysvaltoihin. Turkin vaatimuksista huolimatta Yhdysvallat ei ollut suostunut palauttamaan Güleniä tuomiolle Erdoganin oikeuden eteen.

Teksti: STT / Ayla Albayrak, Hannu Aaltonen