– Molemmilla mailla on pyrkimyksenä löytää rikkaan kulttuurin ja rauhassa elämisen valo.

Viro on messujen teemamaa toki siitäkin syystä. että se juhli itsenäisyytensä tasasatasta tänä vuonna, siis puoli vuotta Suomen jälkeen.

Viro on messutapahtumassa läsnä omalla osastollaan, messukeskuksen käytäviltä kuuluvalla tutunoloisella kielellään ja koko viikonvaihteen ohjelmaa läpäisevänä. Messuvierailla on mahdollisuus tutustua laajasti virolaiseen nykykirjallisuuteen, joka on toistaiseksi meillä jäänyt aika pienten piirien harrastukseksi. Turun messujen jälkeen ehkä sellaiset nimet kuin Kai Aarelaid, Paavo Matsin tai Viron suosituin nykykirjailija Andrus Kivirähk ottavat paikkansa suomalaisten lukulistoilla.

Virolaisrunoilija Asko Künnap näytti lausumisen mallia Turun messuilla.

Ensi vuonna messujen ohjelmapäällikkyyteen taas äitiysloman jälkeen palaava Jenni Haukio totesi omassa avajaispuheenvuorossaan, että Suomen ja Viron kirjallisuudella on yhteistä pohjaa:

– Me molemmat olemme kirjoja rakastavia kansoja, elämme samanlaista arkea ja hengitämme samaa itämerellistä ilmaa. Kaltaistemme pienten maiden turva on ollut rakentaa henkisen pääoman varaan, ja siinä lukutaito on ollut aivan keskeisellä sijalla.

Viron tasavallan virallisen tervehdyksen messuille tuonut parlamentin puhemies Eiki Nestor, että Suomen ja Viron kirjalliset suhteet ovat vanhemmat kuin itse valtiot.

– Olemme oppineet kirjojen välityksellä tuntemaan toistemme kulttuureja jo 1800-luvun puolivälissä.

Julkisilla paikoilla lekeminen sallittu!

Huomisen lukutaidosta on nyt Suomessa alettu kantaa huolta, sillä tutkimukset ja tilastot kertovat aika murheellista tietoa suomalaisnuorten, erityisesti poikien lukuinnosta juuri nyt. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lasten ja nuorten lukemiseen käyttämä aika on puoliintunut. Samalla lukutaitoerot tyttöjen ja poikien välillä ovat kasvaneet Suomessa suuremmiksi kuin missään muualla niin sanotuissa kehittyneissä maissa.

Messuilla kokoontunut all male panel pohti, miten poikien lukuintoa saataisiin heräteltyä, eivätkä tarjotut ratkaisut kuulostaneet todellakaan miltään rakettitieteeltä vaan järkeenkäyviltä, arkisilta asioilta.

Kirjailija Juha Itkonen, joka toimii koululaisten lukuintoa kasvattamaan suunnatun, opetusministeriön tukeman Lukutaitofoorumin puheenjohtajana, kertoi pitävänsä nelilapsisen perheensä arjessa kirjaa koko ajan läsnä fyysisenä esineenä.

-Vaikka se pienemmillä onkin vielä enemmän ruokailukäytössä. Mutta jo parivuotiaana lapset pääsevät jo hyvin mukaan pienimuotoisten tarinoiden maailmaan.

– Lukemisen imago on kouluikäisten keskuudessa tänä päivänä aika huono. Se mielletään esimerkiksi ykisinäiseksi touhuksi ja siksi myös epähoukuttelevaksi. Lukutaitofoorumissa haluasimme sen olevan yhteisöllisempää, mitä se nykyteknologialla voisi hyvinkin myös olla.

Tutkimusten mukaan jopa 16 prosentilla suomalaispojista on nykypäivänä huono lukutaito. Porin kirjastossa kirjavinkkarina toimiva Markku Kesti ei löytänyt mitään yleisiä syitä poikien lukuinnon hiipumiseen.

– Jokaisella on yksilölliset syyt lukea tai olla lukematta. Minusta tuo 16 prossaa tuntuu jopa alhaiselta luvulta, minun havaintoni mukaan jopa neljännes pojista on sellaisia, joilla on huono lukutaito.

Kestin mielestä pojille pitää antaa lukemisen malli. Siis miesten pitää.

– On näytettävä, että kirja sopii ja kuuluu jokaisen miehen käteen. Se pitää saada tuntumaan yhtä miehekkäältä touhulta kuin vaikka moottorin rassaamisen.

Kesti teki hyvin konkreettisen ehdotuksen lukemisen mallin tarjoamiseksi.

– Ollaan kirja kädessä julkiselle paikalle ja luetaan. Luetaan ja hymyillään.