Alajan mukaan Suomessa pitäisi lopettaa yksityisen ja julkisen sektorin vastakkainasettelu. Nyt tarvitaan strategista yhteistyötä niiden välillä.

“Marc Zachary Taylor laskee Suomen yhdeksi erittäin harvoista maista, joka on onnistunut radikaalisti parantamaan innovaatiokykyään. 1960-luvulla suomalaisyritykset eivät vielä juuri kehittäneet innovaatioita maailmanmarkkinoille, mutta 1990-luvulta lähtien Suomi on toistuvasti rankattu yhdeksi menestyneimmistä OECD- ja EU-maista”, Alaja kirjoittaa.

Antti Alaja

Alaja puhuu yrittäjähenkisestä valtiosta Sussexin yliopiston innovaatiotaloustieteilijä Mariana Mazzucaton hengessä. Mazzucato painotti vuoden 2013 menestysteoksessaan “The Entrepreneurial State. Debunking Private vs. Public Sector Myths” valtion roolia talouden uusiutumisessa sekä teknologian ja innovaatioiden kehityksessä. Mazzucaton tunnetuin esimerkki on Applen iPhone, jonka avainteknologiat ovat hänen mukaansa julkisrahoitteisia.

Alaja korostaa yhtenä johtopäätöksenään Suomen osalta sitä, että yrittäjähenkinen valtio muistuttaa julkisten investointien merkityksestä sekä edellyttää uusia metodologioita ja tapoja julkisten koulutus-, tutkimus ja kehitys- (eli t&k) ja muiden investointien vaikuttavuuden arvioimiseen.

“Suomalaisessa eurokriisikeskustelussa on jäänyt vähälle huomiolle se tosiasia, että Kreikan, Italian, Espanjan ja Portugalin kaltaisissa maissa yksityiset ja julkiset t&k-investoinnit ovat olleet vähäisiä. Kysymys julkisista investoinneista on keskeinen myös siksi, että Euroopan suvereenia velkakriisiä seurannut nykyinen talouskuripolitiikka on johtanut paitsi merkittäviin julkisten kulutusmenojen, myös julkisten investointien leikkauksiin.”

Alajan mukaan yrittäjähenkisen valtion näkökulmasta teknologisen kehityksen ja innovaatioiden edistäminen nousee talouspolitiikan avainkysymykseksi.

“Huomio on tärkeä Suomessa, sillä viime vuosina suomalaiskeskustelussa on ylikorostunut hintakilpailukyvyn ja työmarkkinarakenteiden merkitys keskustelussa rakennekriisistä”, tutkija kirjoittaa.

Hänen mukaansa Suomessa on myös syytä laajentaa innovaatiopoliittista keskustelua rakenteellisesta, yritysten ja kansantalouden kilpailukykyä korostavasta näkökulmasta kohti yhteiskunnallisen muutoksen edistämistä laajemmin.

“Innovaatioita ei tarvita pelkästään elinkeinoelämän ja tuotantorakenteen uudistamiseen, vaan myös ratkaisemaan ympäristöongelmia, edistämään terveyttä tai ratkaisemaan kaupungistumiseen liittyviä pulmia.”

Viime vuosikymmenen lopulta alkaen yksityiset ja julkiset t&k-menot Suomessa ovat kuitenkin supistuneet merkittävästi. Alajan mukaan tulevien vuosien politiikan kysymys kuuluu, onnistuuko talouden uudistaminen ja radikaalien innovaatioiden luominen julkisen rahoituksen vetäytyessä.

“Väistyvän elinkeinoministerin Olli Rehnin aloittama keskustelu t&k-investointien taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja hyödystä on tervetullutta, mutta keskustelua ei saisi käyttää oikeuttamaan lyhytkatseisia leikkauksia. Politiikassa olisi mahdollista valita vaihtoehtoinen toimintalinja, jossa lisättäisiin investointeja. Historiassa useat suuret läpimurrot ovat usein tulleet investoinneista, joilla ei edes haettu suoraa kaupallista hyötyä lyhyellä aikavälillä.”

Alajan mukaan myös kysyntäpuolen innovaatiopolitiikassa olisi otettava todellisia edistysaskelia.

“Innovatiivisilla julkisilla hankinnoilla on valtava talouden uudistamispotentiaali. Säätelyn purkamisen sijasta Suomessa kannattaisi keskustella älykkäästä, uusien alojen kehitystä vauhdittavasta säätelystä.”

Alajan mukaan yrittäjähenkinen valtio voi olla osa keskustelua verkostomaisesta ja hajautetusta elinkeino- ja innovaatiopolitiikan luonteesta. Valtion rooli voi olla merkittävä, vaikka yhdellä byrokraattisesti organisoidulla julkisella organisaatiolla ei ole riittävästi tietoa onnistuneen politiikan toteuttamiseen.

Yksi peruskysymyksistä koskien yrittäjähenkistä valtiota onkin se, voiko valtio valita voittajia. Tyhjentävää vastausta ei ole, Alaja sanoi keskiviikkona raportin julkaisutilaisuudessa Helsingissä.

— Jos mietimme globaaleja megatrendejä tai yhteiskunnallisia haasteita, tiedämme aika varmasti, ettei nykyisen kaltaisella fossiilitaloudella voi olla kovin pitkää tulevaisuutta. Jos puhumme talouskehityksen vihreästä suunnasta tai ekologisesta suunnasta, olemme aika varmalla uralla. Minkätyyppisiä teknologioita tällä uralla valitaan, se on jo vaikeampi kysymys.

Entä miltä yrittäjähenkisen valtion tulevaisuus näyttää tilanteessa, jossa Eurooppa ja Suomi elävät mahdollisesti pitkässä hitaan talouskasvun ajassa ja jossa innovaatiopanosten mahdolliset hyödyt tulevat esiin vasta hamassa tulevaisuudessa?

— Jos rakennetaan oikeanlaisia instituutioita ja tehdään oikeanlaista politiikkaa, joka tukee kehitystä, suotuisan talouskehityksen aikakausi voi tulla nopeastikin. Yrittäjähenkinen valtio on myös antiteesi keskustelulle hitaasta kasvusta. Se itse asiassa haastaa käsitystä siitä, että olisimme tuomittuja stagnaatioon, Alaja sanoo Demokraatille.

Alajan mielestä suomalaisessa keskustelussa esimerkiksi elvytyksestä mainitaan liian usein homekoulut ja korjausinvestoinnit.

— Poliittista mielikuvitusta puuttuu siitä, mitä elvytyspolitiikalla oikeastaan halutaan tehdä ja minkälaista yhteiskuntaa rakentaa. Visionäärisempää otetta tarvittaisiin, jos elvytyspolitiikkaa halutaan harjoittaa.

Alajan mukaan esimerkiksi poliittisen kentän vasemmalla laidalla ollaan yhtäältä innostuneita innovaatiopolitiikasta, mutta toisaalta on tullut myös kritiikkiä, että vasemmiston tehtävänä on vain jakaa tuloja uudelleen. Alajan mielestä pophdintaa ei tule jättää pelkästään oikeiston käsiin.

— Innovaatiopolitiikka kuuluu kaikille. Vasemmiston tehtävä ei ole vain miettiä tulojen jakamista, vaikka sekin on tärkeää, vaan miettiä myös, miten elinkeinoelämää kehitetään.

Niin tutkija Alaja kuin raporttia tiedotustilaisuudessa kommentoineet kansanedustaja Ozan Yanar (vihr.) ja Insinööriliiton elinkeinopoliittinen asiantuntija Jenni Karjalainen ovat yksimielisiä siitä, että osaamisen kehittäminen julkisten hankintojen osalta on tarpeen. Huonoja esimerkkejä riittää.

Raportin julkaisee ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiö.