Joku voisi tulkita tällaiset paperit merkkinä ylimielisyydestä. Näin ei tee kuitenkaan poliittisen historian dosentti, tutkija Mikko Majander.

Hän toteaa, että johtavan oppositiopuolueen tehtävä on oppositioaikana pohtia, mitä tarkoittaisi, jos toive valtaan pääsemisestä toteutuu. Aika on käytettävä hyödyksi.

– Olisi tyhmää aloittaa nollasta vaalipäivänä.

Kokoomuksen gallupjohto on tällä hetkellä vankka. Kysymykseen, pitääkö Majander selvänä, että kokoomus voittaa vaalit, hän vastaa sen olevan todennäköistä.

Hän muistuttaa myös, että marginaaleilla on väliä – toisin sanoen olisi eri asia, jos kokoomus onnistuisi voittamaan vaalit viiden tai kahden prosenttiyksikön erolla seuraavaan.

SDP ja perussuomalaiset ovat pysytelleet gallupkakkosena ja -kolmosena pitkään. Kisa on tässä vaiheessa tasainen. Majander arvioi, että ei ole välttämättä kovin ratkaisevaa, mikä näiden puolueiden järjestys vaaleissa olisi, jos kokoomuksen ykköspaikka säilyisi. Merkittävää sen sijaan on se, millaisesta koalitiosta voisi tulla toimiva.

– Kyllähän se silloin ajaa asetelmaan, että kokoomuksen pitää pohtia, kumman kanssa lähtee yrittämään, koska molempia ei voi saada.

Majander toteaa, ettei osaa mennä Orpon pään sisään siinä, priorisoisiko hän mieluummin porvarihallitusta vai sinipunaa eli kokoomuksen ja SDP:n varaan rakentuvaa hallitusta.

Enemmistöhallituksen kokoaminen olisi hänen mielestään kuitenkin helpompaa SDP:n kanssa kuin perussuomalaisten kanssa. Hän pitääkin sinipunaa todennäköisempänä kuin porvarihallitusta.

– Jos valitsee perussuomalaiset, on vaikea saada enemmistöhallitusta kokoon.

Miksi?

– Hyvin todennäköistä on, että keskustan hallitushalut ovat minimaaliset. Silloin yksinkertainen vaalimatematiikka tekee sen, että puhdas porvarihallitus tuskin saa enemmistöä taakseen. Minun on mahdotonta kuvitella, että vihreät lähtisivät tukipuolueeksi hallitukseen, joka lähtee kokoomus-perussuomalaiset-asetelmasta.

MIKKO Majander ennakoi, että enemmistöhallituksen kokoaminen, olipa pohja mikä hyvänsä, on vaikea tehtävä ja edellyttää kovia kompromisseja suurimmilta puolueilta.

Jos kokoomus olisi vaalienkin jälkeen suurin puolue, Majander arvioi, ettei puolue halua ylileveää hallitusta. Tätä suorastaan pelätään puolueessa, vaikka sitä ei kovin suoraan lausuta julki, sillä Kataisen sixpack-hallituksen traumaattinen varjo on suuri. Toisaalta Majander huomauttaa, että Lipposen monen puolueen hallitukset toimivat hyvin.

Koska kokoomus ei halua ylileveää hallitus, Majanderin mielestä myöskään SDP ei voisi mahdollista sinipunahallitusta muodostettaessa hirttäytyä siihen, että vasemmistoliitto olisi hallituksessa mukana.

SDP:ssä on perinteisesti lähdetty siitä, että vasemmistoliitto halutaan hallitukseen, jottei puolueen vasen laita vuoda.

– Tällaisesta ajattelusta joutuisi silloin SDP vetäytymään.

– Ylileveä malli on sellainen pelkokuva, jota minun mielestäni kokoomus on tällä hetkellä torjunut aika aktiivisesti, Majander summaa.

Majander näkee, että mainittu pelko häivähtää myös siinä, että Orpo on pitänyt vähemmistöhallituksen mahdollisuutta esillä. Esimerkiksi Orpon Iltalehdelle antamasta haastattelusta Majander kuitenkin toteaa, että kokoomuksen selkeä prioriteetti on enemmistöhallitus ja vähemmistöhallitus on hyvin kaukana taustalla eikä oikeastaan edes aito vaihtoehto.

Majander myös huomauttaa, että on vaikea nähdä, ketkä haluaisivat kumppaneiksi vähemmistöhallitukseen tällaisessa tilanteessa tekemään kokoomuslaista politiikkaa.

Puolueen ykkösprioriteetti on julkisen talouden tasapainottaminen ja sen ympärille rakentuva strateginen tavoite. Tätä olisi vaikea viedä vähemmistöhallituksella läpi, koska se vaatisi pitkäjänteistä sitoutumista vuosien ohjelmaan. Vähemmistöhallitus joutuisi tappelemaan jokaikisestä määrärahasta eduskunnassa.

Suomessa on ollut viimeksi vähemmistöhallitus kymmeniä vuosia sitten.

KUN Suomessa on viime aikoina spekuloitu vähemmistöhallituksen mahdollisuudella, esimerkkeinä on käytetty Pohjoismaita.

Majander toteaa, että Ruotsissakin on oikeastaan vain muodollisesti vähemmistöhallitus. Se perustuu selkeään sopimukseen, jossa on enemmistö takana.

– Oikea vähemmistöhallitushan perustuisi siihen, että ei ole tällaista tukipuolue-sopimusta, vaan olisi vähemmistöhallitus, joka neuvottelisi asiakohtaisesti enemmistön parlamentissa tai puolueiden välillä. Nythän Ruotsissa on tavallaan enemmistö neuvoteltu etukäteen, ja näinhän siellä on ollut blokkipohjaisen asetelman mukaan aikaisemminkin. Meillä ei ole tällaista asetelmaa, että vaaleihin mentäisiin blokkienemmistön hakemisen kautta.

Majander painottaa myös, etteivät poliittiset kulttuurit siirry rajan yli vain siirtämällä, vaan ne vaativat juurtumista.

MAHDOLLISEN sinipunan kannalta Majander pitää huolestuttavana sitä, että kokoomus ja demarit käyvät kireää vaalitaistelua samalla ikään kuin kynnyskysymyksiä asetellen eivätkä pidä yhteistyönäkymää avoimesti esillä kansalaisiin päin.

– Jos mennään erittäin repivällä asenteella vaaliyöhön asti ja sitten ruvetaan tekemään sinipunahallitusta, silloin on poliittisen järjestelmän kannalta ja kansalaisten silmissä aika raakaa, että ne, jotka olivat äsken suurimmat viholliset, ovatkin yht’äkkiä muka hyvää pataa.

– Kannattaisi pitää molemmin puolin mielessä se, että vaalien jälkeen voidaan olla tilanteessa, jossa joudutaan istumaan yhteiseen hallitukseen.

Majander kyselee Ruotsiin viitaten, halusiko maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson oikeasti yhteistyöhön kynnyskysymyksiä latelevan ruotsidemokraattien puheenjohtajan Jimmie Åkessonin kanssa vai olisiko hän kuitenkin halunnut enemmän yhteistyötä oppositioon jääneen sosialidemokraattien kanssa.

Sosialidemokraattien puheenjohtaja Magdalena Andersson tunnetaan maltillisena poliitikkona ja hän myös tarjosi yhteistyötä Kristerssonille blokkirajojen yli.

Majander huomauttaa, että oikeastaan Kristersson ei voinut edes valintaa tehdä, koska koko vaaliasetelma oli rakennettu porvariblokin yhteistyön pohjalle.

– Kysymykseni on, haluaako Orpo ja kokoomus ajaa tilanteen siihen, että se ei voi aidosti valita perussuomalaisten ja SDP:n välillä. Sellaiseen tilanteeseen ei kannattaisi vaaliasetelmaa ajaa.

Ruotsissa maltillisen kokoomuksen ja ruotsidemokraattien välillä on syntynyt heti kovaa kiistaa vaalilupauksista kuten bensan hinnan alentamisesta.

JOS Suomen tuleva hallitus olisi sinipuna, Majander pitää erittäin epätodennäköisenä, ettei kokoomus “nöyrtyisi” siihen, että vasemmistoliitto tulisi hallitukseen mukaan. Jos näin kävisi, hallitusta pitäisi vastaavasti ryhtyä tasapainottamaan joillakin porvaripuolueilla.

Jos vasemmistoliitto ei olisi mukana ja hallitus toteuttaisi kokoomuksen vaatimia sopeutustoimia, SDP:llä on Majanderin mielestä pohtimisen paikka, voisiko sinipunaan mennä.

Hän painottaa kuitenkin, että politiikka on politiikkaa ja aina jostain joutuu tinkimään. Keskustallakin oli iso kynnys tulla nykyiseen hallitukseen.

Kun Majanderilta kysyy, kannattaisiko SDP:n ottaa sinipunassa valtiovarainministerin salkkua, hän kertoo kirjoittaneensa marraskuussa blogikirjoituksen, jossa hän on ennakoinut Petteri Orpon sinipunahallitusta ministerisalkkuja myöten.

Puolivakavassa kirjoituksessaan, jota Majander itse luonnehtii hupailuksi ja ajatuskokeeksi, hän on jakanut valtiovarainministeriön salkun kokoomuksen Elina Valtoselle. Salkku olisi sen takia kokoomuksen, että se on puhunut ykkösteemanaan julkisen talouden tasapainottamisesta. Salkun luovuttaminen olisi suuri uhraus SDP:ltä.

– Toisaalta ehkä ajattelen niin, että Sanna Marin (sd.) puheenjohtajana saattaisi sopia paremmin ulkoministerin paikalle kuin valtiovarainministeriksi.

AINAKAAN isoon keskustan nousuun Majander ei eduskuntavaaleissa usko. Se on jo kokeillut porvarihallitusta ja sen jälkeen nykyistä hallitusta eikä kaksisesti ole sujunut.

– Jos keskusta menisi esimerkiksi kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa kimppaan porvarihallitukseen vetämään leikkauspolitiikkaa, niin voi herra jumala, mitähän siitä tulisi. En näe keskustaa nyt kyllä hallituspuolueena.

Majander pitää vihreitä hallitusstrategisesti kiinnostavampana tapauksena. Hän pohtii, että jotta Suomessa saataisiin toimiva enemmistöhallitus, se edellyttäisi uskottavaa keskustalaista yli “blokkirajan” liikkuvaa puoluetta.

Majanderin mukaan vihreillä oli tähän sauma, mutta nyt puolueen rooli on kaventunut.

Majander arvioi, että talouspolitiikka pysyy vaalien isona aiheena loppuun saakka. Kokoomus hokee sitä, mitä tähänkin saakka, eli että hallitus olisi ratkaissut kaikki asiat velkarahalla.

Hän uskoo myös, että SDP:ltä puristetaan ja hiillostetaan vaalikeskustelu toisensa jälkeen sitä, mistä puolue olisi valmis sopeuttamaan.

– Siihen pitäisi antaa sellaisia vastauksia, jotka eivät kuulosta vain kiertelyltä. Puolueen uskottavuus on siinä…pitää herättää luottamusta sen vastauksen, mikä siihen annetaan.

Uuden hallituksen Majander uskoo olevan kasassa juhannukseen mennessä.