– Jos suorassa kansanvaalissa jokin kaava on ollut, niin toiselle kierrokselle menevät – jos sellainen tulee eli viime vaalit pois lukien – johtava keskustaoikeistolainen ja johtava keskustavasemmistolainen tai punavihreä, vaikka Suomessa ei blokkeja olekaan. Tilannekohtaisesti, se missä ajassa ollaan, ratkaisee toisen kierroksen. Eli se ei mene sielläkään eduskuntavaalikannatuksen kautta.

Majander viittaa historiaan, jossa Suomessa oli 30 vuoden ajan sosialidemokraattinen presidentti. SDP:n ehdokkaan Jutta Urpilaisen asema oli silti vaaleihin lähdettäessä vaikea. Varsinainen kampanja alkoi vasta kaksi kuukautta ennen vaaleja, ehdokkaista viimeisenä.

– Minun silmissäni SDP:llä oli kolme vaihtoehtoa presidentinvaaleihin. (Eero) Heinäluoman mahdollisuudet menivät Ukrainan sodan syttymisen myötä. (Sanna) Marin olisi ilman muuta ollut mahdollinen ja tuonut hyvin erilaisen kampanjan, mutta hän sanoutui irti jo varhaisessa vaiheessa. Urpilainen oli paras mahdollinen, joka oli saatavilla.

– Myöhästyminen tai odottaminen latisti tällaisen dynamiikan syntymisen.

– Kun ajattelee vaikka Tuula Haataisen tulosta (3,2 %) kuusi vuotta sitten, SDP oli vuotta myöhemmin pääministeripuolue. Presidentinvaalien jälkeen siirrytään erittäin koviin yhteiskuntapoliittisiin asetelmiin hallitus-oppositio-linjalla.

Majander näkee, että SDP on edelleen johtava oppositiopuolue, kun esimerkiksi työmarkkinakiistoista ja leikkauksista keskustellaan.

– Presidentinvaaleista ei ole vedettävissä mitään tällaista katastrofiasiaa. Tämä on henkilövaali.

Majander pitää jopa luonnollisena, että punavihreässä sektorissa äänet keskittyvät tämänkaltaisessa vaaliasetelmassa.

– Ihmiset ovat hyvin rationaalisia äänestyskäyttäytymisessä ja presidentinvaaleissa se on integroitu osa sitä.

AINOANA edes jonkin verran yllättävänä seikkana vaalien ensimmäisellä kierroksella Majander pitää Alexander Stubbin pientä eroa Pekka Haavistoon.

– Tämä oli Haavistolle positiivisempi tulos kuin miltä trendi oli näyttänyt. Tässä mielessä Haaviston tulos on positiivinen yllätys. Merkityksellisin yllätys on siinä, että Haavisto on niin lähellä Stubbia ja se antaa pohjan sen tyyppiselle toisen kierroksen kampanjalle, että tässä ollaan melkein rinta rinnan lähdössä maalia kohti.

Majander pitää Haavistoa altavastaajana, mutta ei täysin mahdottoman tehtävän edessä.

– Jos ennustaa pitäisi, uskon, että hänen on erittäin vaikea voittaa toista kierrosta, mutta en julista peliä menetetyksi. Tulos oli hyvä ja se antaa uskoa siihen, että etumatka on pieni.

Avoimeksi kysymykseksi Majander nostaa esimerkiksi sen, mitä perussuomalaisten Jussi Halla-ahoa äänestävät tekevät, lähtevätkö he ylipäänsä äänestämään toisella kierroksella.

– Kansalliskonservatiiville on vaikea äänestää Pride-kulkueen suojelijaa ja se ei ole Pekka Haavisto, tutkija sanoo.

Kiinnostava kysymyksenä Majander pitää myös sitä, kuinka riitaisa työmarkkinatilanne näkyy tulevassa kaksinkamppailussa.

– Kun on tenttejä kuunnellut, Stubbille on ollut hankala vastata niihin mitään. Siinä kohtaa voi olla Haavistolla profiloitumisen paikka. Ensimmäisissä tv-kommenteissa hän nosti esiin sisäisen eheyden ja ihmisten kuuntelemisen. Siinä on yksi mobilisoiva tekijä, joka avaa tätä kovin korrektia ja kohteliasta kahden herrasmiehen välistä sanailua.

Tutkija varoittaa myös Stubbin kampanjan tukijoukoista.

– Kaikki kynnelle kykenevät rahoitustahot ovat halunneet osallistua Stubbin kampanjaan. Minusta siinä on vähän sitä vaaraa, että se voi kääntyä itseään vastaan. Stubbin ei pitäisi yhtään ruokkia sitä imagoa, että hän on rikkaiden presidentti. Sitä että rahaa tursuaa joka suunnasta voi mentaalisesti kääntyä häntä vastaan tässä asetelmassa.

Majander toivoo samalla, että vaalien toinen kierros pysyy siistinä kampanjointina eikä likaista peliä nähdä.