Vuonna 1997 syntyneillä suomalaisilla on lapsuudessaan ja teini-iässä ollut enemmän mielenterveyden häiriöitä kuin kymmenen vuotta vanhemmalla ikäluokalla.

Lisäksi kodin ulkopuolelle sijoitettuna on ollut suurempi osa vuonna 1997 syntyneistä kuin vuonna 1987 syntyneistä.

– Suurin osa ikäluokan lapsista voi hyvin ja on saanut viettää lapsuutensa ilman perheen hyvinvointia uhkaavien tekijöiden kasautumista, todetaan tutkimusraportissa.

– Koulutus periytyy, vanhempien tulotaso vaikuttaa akateemiselle koulutuspolulle hakeutumiseen ja vanhemmuutta kuormittavat tekijät vaikuttavat opiskeluvalintoihin.

Tutkimuksessa seurattiin yli 57 000:n vuonna 1997 syntyneen nuoren elämää sikiöajalta 18 vuoden ikään asti rekisteritietojen avulla. Mukana oli lähes koko ikäluokka: vain ulkomailla asuvat ja kuolleet poistettiin aineistosta.
Vastaava tutkimus vuonna 1987 syntyneistä julkistettiin kaksi vuotta sitten.

Vuonna 1997 syntyneistä nuorista noin joka viides on saanut jonkinlaisen psykiatrisen diagnoosin. Diagnoosin saaneita oli noin puolitoista kertaa niin paljon kuin vuonna 1987 syntyneiden joukossa vastaavana seuranta-aikana.
Kodin ulkopuolelle sijoitettuna on ollut 3,1 prosenttia vuonna 1987 syntyneistä ja 5,7 prosenttia 1997 syntyneistä.

Useimpien sijoitettujen vanhemmista jompikumpi tai molemmat kärsivät mielenterveyden ongelmista.
Noin kolme prosenttia vuonna 1997 syntyneistä oli seurannan päättyessä ilman toisen asteen opiskelupaikkaa.

Joka toisella tytöllä peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli yli kahdeksan. Pojista vain joka kolmas ylsi yli kahdeksan keskiarvoon.

Seuranta-aikana lähes joka viides 1997 syntynyt poika sai rikostuomion tai rangaistusmääräyksen esimerkiksi liikennerikkomuksesta tai näpistyksestä. Tytöistä taas runsaat viisi prosenttia sai tuomion tai rangaistusmääräyksen.

Rikoksiin syyllistyneitä on raportin mukaan vähemmän kuin vuonna 1987 syntyneiden joukossa. Tytöt kärsivät tutkimuksen mukaan useammin mielialahäiriöistä kuin pojat. Pojilla taas oli enemmän psyykkisen kehityksen ongelmia, kuten oppimiskyvyn häiriöitä.

– Näyttää siltä, ettei palvelujärjestelmämme tunnista tyttöjen ja poikien tuen tarvetta samalla tavalla, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö Tiina Ristikari tiedotteessa.