Niemen mukaan kehitys on ollut nähtävillä muun muassa Laura Huhtasaaren (ps.) presidentinvaalikampanjassa, jonka aikana oli havaittavissa viitteitä uudesta tavasta käsitellä puolueesta tulevia syötteitä. Kaikkiin täkyihin, joilla perussuomalaiset pyrki Huhtasaaren kampanjassa kohahduttamaan, ei Niemen mukaan mediassa enää tartuttu.

Vielä syksyllä 2015 alkaneen pakolaiskriisin aikoihin perussuomalaisten edustus esimerkiksi Yleisradion maahanmuuttoa käsitelleissä ajankohtaisohjelmissa oli kirjan mukaan ylivoimainen. Radion Ykkösaamun, Aamu-tv:n tai A-studion aihetta sivuaviin poliitikkodebatteihin osallistuneista poliitikoista liki kolmannes kuului perussuomalaisiin.

Niemen mukaan taustalla oli muun muassa se, että maahanmuutosta oli tullut tuolloin hallituksessa olleiden perussuomalaisten oma agenda hieman samalla tavoin kuin ympäristökysymyksistä vihreille. Aihe koettiin muissa puolueissa myös kiusallisena.

– Se, että miksi se on näin, sitä en osaa selittää. Välillä tulee kausia, jolloin joku tietty tiedotusväline saattaa ottaa hiukan neutraalimman suhtautumisen perussuomalaisiin, mutta mitään yleistä ilmapiirin muuttumista en ole havainnut.

– Nyt seuraava kysymys on, että koemmeko me median vastustajana. On aivan selvää, että media on suuressa määrin omaksunut opponentin roolin perussuomalaisiin, Halla-aho sanoo.

Nykyinen hallituspuolue siniset, joka irtautui kesän 2017 puoluekokouksessa omaksi hallituksessa jatkavaksi ryhmäkseen, on Halla-ahon mukaan saanut mediassa suosiota, joka selittyy perussuomalaisten vastustamisella.

– Mediassa esimerkiksi julkaistaan päivästä toiseen valtavia henkilökuvia ja posiitivisia hehkutusjuttuja sinisten poliitikoista ja yritetään saada heidän kannatuksensa epätoivoisesti nousemaan, koska ajatellaan, että se olisi pois perussuomalaisilta. Nimenomaan käydään puolueen kimppuun organisaationa, että päästäisiin tästä ikävästä ilmiöstä, joka sotkee vanhaa ja hyväksi havaittua poliittista kenttää ja sitten voitaisiin palata normaaliin päiväjärjestykseen.

Media ja populismi -kirjassa on kartoitettu myös toimittajien suhtautumista populismiin ja perussuomalaisiin. Monet tutkimukseen haastatellut suomalaistoimittajat katsovat maahanmuuttovastaisen fraktion käsittelyn Timo Soinin (sin.) kaudella osoittaneen Soinin heikkouden puheenjohtajana.

Halla-aho on Soinin puheenjohtajuuden loppuvaiheen osalta samaa mieltä.

– Loppua kohden Timo Soini jäi omine falangeineen aika yksin perussuomalaisiin mikä nähtiin tämän hajoamisenkin yhteydessä. Uskon, että näille ihmisille tuli itselleenkin yllätyksenä se, että sen enempää puolueen toimijat kuin kannattajatkaan eivät siirtyneet heidän mukaansa, Halla-aho sanoo.

Soinin kuvataan kirjan toimittajahaastatteluissa myös pyrkineen “luistelemaan” ja “pelaamaan rasismin kanssa” hyötytarkoituksessa. Samalla perussuomalaisten myönteisen mediasuhteen katsottiin Timo Soinin kaudella olleen suurelta osalta puheenjohtaja Soinin ansiota. Syyksi koettiin muun muassa helppo lähestyttävyys.

– Kiinnostava ristiriita onkin, että vaikka toimittajat tulkitsivat puolueen mediakriittiseksi, käsitykset yhteistyöstä Soinin kanssa olivat myönteisiä. Hän oli tuonut puolueelleen ystäviä ja hyväksyttävyyttä, Niemi kirjoittaa Media ja populismi -kirjan artikkelissaan.

Halla-ahon pitää Soinin linjaa tietoisen ambivalenttina.

– Timo Soini aina yksityisissä keskusteluissa myönsi maahanmuuttokeskustelujen tärkeyden puolueelle, mutta hän halusi vapauttaa itsensä siitä stigmasta, jonka tämän aiheen käsittely poliitikolle tuo.

Hyötyminen maahanmuuttovastaisuudesta alkoi Soinin kohdalla viimeistään eduskuntavaaleissa 2003, jolloin hän nousi ensi kertaa eduskuntaan valtavasti ääniä keränneen Tony Halmeen vanavedessä.

– Tietysti ilkeästi voi niin sanoa, että Timo Soini sai Tony Halmeelta sen näkyvyyden, jonka hän tarvitsi päästäkseen eduskuntaan. Tosiasiahan se on, että moni äänesti Timo Soinia nimenomaan ottaakseen kantaa myös Tony Halmeeseen ja niihin asioihin, joita hän toi esille.

Halla-aho ihmettelee Soinin saamaa myönteistä julkisuutta, jossa hänet kuvataan maltillisena järjen äänenä suhteessa perussuomalaisiin, vaikka Soini on hänen mukaansa esimerkiksi avioliittoa tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevissa kysymyksissä paljon perussuomalaisten nykylinjaa konservatiivisempi.

– Kun Soini kuvataan mielellään vastakohtana minulle, jonkinlaisena maltillisena järjen äänenä, niin äärimmäinen homofobia ei ole koskaan ollut medialle ongelma, kun se on Soinia käsitellyt, Halla-aho sanoo.