Tutkimus selvitti: Näin leipäjonoissa käyvistä puhutaan verkossa – Tutkijat haluavat jonot pois kaduilta: ”Inhimillisyyden takia”

Kuva: Kari Hulkko

Leipäjonoissa käy suomalaisen hyvinvointivaltion asukkaita, joiden tarve täydentää heikkoa taloudellista tilannettaan johtuu erityisesti heikosta perusturvan tasosta, rakenteellisesta eläkeläisköyhyydestä ja keski-ikäisten yksinäisten työttömien syrjäytymisalttiudesta.

Näin tiivistää hyvinvointitutkija Tuomo Laihiala 1.2. Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavan sosiologian väitöstutkimuksensa tuloksia.

Sipilän (kesk.) hallituksen päätös leikata erilaisia sosiaalitukien indeksejä on entisestään myrkkyä monille ja uhkaa kasvattaa leipäjonoissa kävijöiden määrää.

– THL on julkaissut työpaperin, jonka perusteella on laskettu, että vähimmäisturvalla elävien suhteellinen asema tulee tämän vaalikauden aikana heikkenemään. Se toki asettaa paineita hyväntekeväisyysavulle. Suurin osa leipäjonoissa käyvistä on pitkään työttöminä olleita työmarkkinatuella tai toimeentulotuella eläviä tai huonotuloisia eläkeläisiä. Vähimmäisturvassa tapahtuvat indeksileikkaukset näkyvät aivan varmasti heidän asemassaan, Laihiala arvioi Demokraatille.

– Jos nyt on Suomen taloudessa näkyvissä suotuisimpia merkkejä, ne eivät kuitenkaan näiden ryhmien arjessa näy. Siitäkin on ollut huolestuttavaa uutisointia, että lapsiperheiden ja nuorten osuus olisi leipäjonoissa kasvanut.

Laihiala toivoo, että hänen tutkimuksensa voisi tuoda päättäjille tietoa maamme eriarvoistumisesta ja havahduttaa siihen. Politiikan pitäisi Laihialan mukaan pyrkiä huono-osaisuuden pitkittymisen ja kasautumisen ehkäisemiseen nykyistä tehokkaammin ja jo ennalta.

– On helpompi auttaa ihmisiä, joilla on vasta taloudellisia ongelmia. Heitä pystyy ohjaamaan esimerkiksi velkaneuvonnan pariin. Jos on lisäksi laajemmin erilaisia, esimerkiksi terveydellisiä ongelmia, tällaisesta elämäntilanteesta nostaminen vaatii jo huomattavia tukitoimia. Väitöstutkimukseni ajatuksena on ollut saada ruokaa jonottavien ihmisten ääni kuuluviin.

”Heihin kohdistuu tietynlaista vihapuhetta.”

Laihialan tutkimus liittyy Itä-Suomen yliopiston Huono-osaisin Suomi -tutkimushankkeeseen. Siinä on vuosina 2012–2013 kerätty 36:sta eri leipäjonosta tai ruoanjakopisteestä aineistoa – yhteensä noin 3 500 asiakkaalta.

Laihialan tutkimus tarkastelee ruoka-avun saajien heikkoa elämänlaatua sekä huono-osaisuuden ja häpeän kokemista selittäviä tekijöitä. Se nostaa esiin myös, millaisia käsityksiä heikossa asemassa oleviin avunsaajiin kohdistuu julkisessa keskustelussa. Lähteinä olivat sanomalehtien – muun muassa Helsingin Sanomat ja iltapäivälehdet – verkkokeskustelut leipäjonoja käsittelevissä uutisissa.

Verkkokeskusteluista syntyi kaksijakoinen kuva.

– Vaikuttaa siltä, että perinteisen kaltainen köyhäinapu mahdollistaa heikossa asemassa oleviin avunsaajiin kohdistuvan arvostelun. Se näkyy niin, että heidän avuntarpeensa kyseenalaistetaan aika rajusti. Toisaalta heitä myös ymmärretään. Ymmärrys heitä kohtaan on sitä yleisempää, mitä läheisempi suhde verkkokeskustelijalla itsellään on huono-osaisuuteen, Laihiala kertoo.

Verkkokeskustelu heijastelee yhteiskunnassamme tapahtunutta sosiaalisen etäisyyden kasvua.

– Verkkokeskusteluissa kumpuaa vaade avun tarpeen arvioinnista, kontrollista sekä sen korostaminen, että leipäjonoon menneen elämäntilanne on joko avunsaajan tai yhteiskunnan vika. Vika nähdään usein olevan avunsaajalla itsellään. Näissä keskusteluissa korostuvat mielipiteet, joissa avunsaajat nähdään esimerkiksi ”laiskoina sosiaalipummeina” ja heihin kohdistuu tietynlaista vihapuhetta. Toisaalta keskusteluissa korostetaan sitäkin, että on yhteiskunnan vika ja häpeä, että on tavallisia suomalaisia niin huonossa tilanteessa.

Leipäjonoissa on kyse syvästä taloudellisesta huono-osaisuudesta.

Kun verkkokeskusteluissa painottuu valtaosin kritiikki, Laihialan tutkimuksen toinen puoli tuo esiin avunsaajien omat kokemukset ja äänen. Laihiala toivookin, että tämä ääni voisi myös kitkeä väestöömme pinttyneitä, verkkokeskusteluissakin näkyviä uskomuksia, joiden mukaan leipäjonoissa käytäisiin jopa hyvin vuoksi, vaille todellista tarvetta.

– Tutkimus osoittaa, että leipäjonoissa käyvistä suurin osa kärsii hyvin syvästä taloudellisesta huono-osaisuudesta. Yli kahdella viidestä on myös erilaisia terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Se, että meillä on leipäjonoja, johtuu yhtäältä rakenteellisesta eläkeläisköyhyydestä ja siitä, että pitkään työttöminä olleilla on voimakas syrjäytymisalttius.

Laihiala muistuttaa myös, että leipäjonoissa katukuvassa seisovat ihmiset muodostavat monilla paikkakunnilla tunnistettavan ryhmän.

– Se altistaa heidät julkiselle arvostelulle. On hyvinvointivaltion kannalta häpeällistä, että ihmiset joutuvat räntäsateessa ja pakkasessa jonottamaan ruokaa.

– Tutkimukseni mukaan reilu kolmannes kokee leipäjonoissa käymisen nöyryyttävänä ja noin sama määrä kokee, ettei haluaisi tulla jonossa nähdyksi esimerkiksi ystävien, sukulaisten tai naapurien toimesta.

Laihiala toteaa olevansa – yhdessä muiden leipäjonoja projektissa tutkineiden kanssa – sitä mieltä, että jonot pitäisi saada pois kaduilta – inhimillisyyden takia. Hän mainitsee Vantaan positiivisena esimerkkinä siitä, että siellä ruokakassin jakamista on sisällytetty muiden tilanteiden kuten yhteisruokailuiden yhteyteen.

– Helmikuussa alkaa Yhteisvastuukeräys. Siinä on hyvä kampanja tulossa. Siinä nimenomaan on ajatuksia, että avunsaamisen ei olisi nöyryyttävää. Ruokaa jaettaisiin niin, että ihmiset saavat lisäarvoa, keskustelumahdollisuuksia, ja että heitä pystyttäisiin ohjaamaan julkisen tuen ja avun piiriin, jos näin ei vielä ole, Laihiala tietää.

– Vaatisi poliittista tahtoa, että leipäjonot saataisiin sisätiloihin ja ruoka-avun tarve saataisiin, jos ei lakkaamaan, niin ainakin sellaiseksi, ettei se nykyisestään kasvaisi.

Häpeän käsite jää helposti leipäjonoista puhuttaessa piiloon.

Leipäjonoissa käy yliedustettuna yksinasuvia. Laihialan väitöksen mukaan yhden aikuisen talouksissa asuvien elämänlaatu on systemaattisesti heikompaa kuin kahden aikuisen talouksissa asuvien.

Jo mainittu häpeä on käsite tai ilmiö, joka jää helposti leipäjonoista puhuttaessa piiloon.

– Ihmiset eivät alttiisti kyselyssä ilmoita tuntevansa häpeää. On hyvin mahdollista, että heille, jotka ovat jo pidemmän aikaa leipäjonossa käyneet, avunhakeminen ei juurikaan aiheuta häpeää. Sitten on noin kolmannes, jotka kertovat kokevansa tilanteen sosiaalisesti häpeällisinä. Naiset, lapsiperheelliset ja korkeasti koulutetut häpeävät ruoka-apuun turvautumista muita useammin. Myös korkea ikä ja tulojen riittämättömänä pitäminen selittävät häpeän kokemista.

– Vaikuttaisi siltä, että oma viiteryhmä, johon kokemusta peilataan vaikuttaa siihen, miltä avun hakeminen tuntuu. Jos se on työssäkäyvää koulutettua ja hyvinvoivaa ryhmää, se aiheuttaa häpeää. Jos oma viiteryhmäkin on heikossa asemassa, ei tunnukaan niin häpeälliseltä, vaan voi tapahtua sen huomaaminen, että kyseessä onkin yhteiskunnan häpeä ja köyhyys on laajempi ilmiö.

Laihiala summaa, ettei kenenkään pärjäämistä suomalaisessa hyvinvointivaltiossa pitäisi jättää toisten hyväntahtoisuuden varaan.

– Kun puhutaan, tutkitaan ja erilaisia etuuksia kohdennetaan heikossa asemassa oleviin, se pitäisi pystyä tekemään heidän ihmisarvonsa säilyttäen.

”Tällä hetkellä tarvitaan akuuttia apua, mutta…”

Jos avun hakeminen koetaan leimaavaksi, sitä jätetään myös hakematta. Tällöin apu ei kohdennu niille, jotka sitä eniten tarvitsisivat.

– Ruoka-avun suhteen ongelma on väistämättä myös se, että sitä ei ole kaikille ja kaikilla paikkakunnilla edes saatavilla. On myös ihmisiä, jotka eivät pysty liikkumaan ja tulemaan pariksi tunniksi jonottamaan leipää. Järjestelmät, joissa apua tuodaan kotiin, voisivat tavoittaa tällaisia ihmisiä.

Laihiala vaikuttaa panevan toivoa myös Yhteisvastuukeräys-kampanjan onnistumiseen.

– Toivottavasti se nostaa samalla lailla kuin 1990-luvulla kerättiin laman uhreille ja kirkon ruokapankkitoimintaan apua, nostaa keskustelun kohteeksi uuden ”ruokatrendin”. Se olisi se, että kaikilla suomalaisilla olisi kunnon ruokaa tarjolla. Tämän päivän ruokatrendi toisilla on ruoan puute samanaikaisesti kuin paremmassa asemassa olevilla on omat erilaiset ruokatrendinsä, Laihiala muistuttaa.

4.2. käynnistyvän Yhteisvastuukeräyksen teemana on Nälkä – #ruokatrendit 2018. Kampanjassa nostetaan esiin globaali nälkä, mutta painopiste on suomalaisten leipäjonojen problemaattisuudessa ja häpeällisyydessä.

– Nostamme esiin ongelman syitä että esitämme niin lyhyen kuin pitkänkin tähtäimen ratkaisuvaihtoehtoja. Tällä hetkellä tarvitaan akuuttia apua, mutta ihmisten seisottaminen leipäjonoissa räntäsateessa ei mielestämme ole ihmisarvoista auttamista. Perusviestimme tulee kuitenkin olemaan se, että perusturvan taso tulee saada sellaiseksi, että pitkäkestoinen ruoka-avun asiakkuus ei olisi kenellekään välttämätöntä, keräysjohtaja Tapio Pajunen kertoo Demokraatille.

Keskustelua aiheesta

”Absurdia, että elinkeinonharjoittajat voivat harjoittaa rikollista toimintaa” – Kuluttajaliitto kyllästyi harhaanjohtavaan markkinointiin

Kuva: Oleksiy Mark

Kuluttajaliitto vaatii kuluttaja-asiamiehelle mahdollisuutta määrätä seuraamusmaksu kuluttajan oikeuksia rikkoville yrityksille. Liiton mielestä maksun täytyy olla tuntuva, jotta sillä olisi vaikutusta.

Liiton mukaan yrityksille ei välttämättä tule minkäänlaisia seuraamuksia esimerkiksi vuosia jatkuneesta harhaanjohtavasta markkinoinnista, jos se lopetetaan kuluttaja-asiamiehen tai markkinaoikeuden kieltoon. Yritykset voivat myös lykätä kieltoa valitusoikeutensa turvin.

– On absurdia, että nykyään elinkeinonharjoittajat voivat harjoittaa rikollista toimintaa siihen asti, kunnes toiminta kielletään erikseen. Jos elinkeinonharjoittaja lopettaa rikoksen tekemisen kiellon tultua voimaan, ei rikoksesta aiheudu hänelle mitään seuraamuksia, Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling toteaa tiedotteessa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Meillä ei ole tietoa siitä millä asialla Suvi Lindén on siellä ollut” – Patria tiukentaa prosessejaan Uganda-katastrofin takia

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen

Puolustustarvikevalmistaja Patrian toimitusjohtaja Olli Isotalo (kuvassa) on kommentoinut suomalaismiehen kuolemaa Ugandassa. Hän on pahoillaan ja surullinen liikemiehen omaisten puolesta.

Isotalo sanoi pahoitelleensa myös henkilöstölle Patriaan kohdistuvaa julkisuutta.

– Nyt ei ole helppoa olla patrialainen, hän totesi.

Patria aikoo Isotalon mukaan tiukentaa prosessejaan Uganda-jupakan seurauksena. Koko asian läpikäyntiin menee vielä viikkoja ja kuukausia.

Jatkossa päätökset maista, joihin Patria kohdistaa markkinointiaan, tehdään johtoryhmässä eikä myyntiorganisaatiossa. Isotalon mielestä Ugandaan ja Mosambikiin Patrian ei olisi tullut markkinoida, koska oli selvää, että vientilupia ei olisi myönnetty näihin maihin.

Isotalo kertoi myös, että kuolleen liikemiehen kanssa yhteydessä ollut myyntipäällikkö on jättänyt yhtiön hyvässä sovussa.

Yhteydenpito alkoi Ugandassa kuolleen suomalaisen liikemiehen aloitteesta.

Isotalo esitteli tiedotustilaisuudessa aikajanaa siitä, miten liikemies ja Patria olivat olleet yhteyksissä.

Hän kertoi, että yhteydenpito alkoi Ugandassa kuolleen suomalaisen liikemiehen aloitteesta. Tämä oli alun perin ottanut Patriaan yhteyttä vuonna 2016 suuren pakistanilaisen yhtiön edustajana. Myöhemmin yhteydenpito jatkui ja liikemies tarjoutui konsultoimaan Patriaa myös muissa yhteyksissä.

Patria antoi selvityksen suomalaisen liikemiehen kuoleman yhteydessä syntyneen jupakan johdosta. Kohu syntyi, kun kävi ilmi, että Ugandan pääkaupungissa Kampalassa kuollut mies oli saanut Patrian myyntipäälliköltä luvan jakaa puolustusvälineyhtiön esitteitä matkallaan.

Patria on sanonut aiemmin, että myyntipäälliköllä ei ollut valtuuksia antaa lupaa tällaiseen markkinointiin. Esitteiden jakaminen ei ollut sääntöjen vastaista, mutta liikemiehelle ei olisi pitänyt antaa kirjettä, joka voidaan tulkita Patrian toimeksiannoksi, Isotalo sanoi.

Hän kertoi, että liikemies oli pyytänyt Ugandan ja Mosambikin matkalleen myös ammusvalmistaja Nammon esitteitä. Patria omistaa Nammosta puolet, toinen puolikas on norjalaisessa omistuksessa.

Ugandalaisen median mukaan liikemies ja Lindén saapuivat maahan yhteisellä kutsukirjeellä.

Patriasta on tapauksen takia lähtenyt kaksi johtajaa. Yhtiö kertoi viime viikolla, että yhtiöstä lähtevät Land-liiketoiminnan johtaja Mika Kari sekä markkinointi- ja myyntijohtaja Juha Simola. Patria antoi viime viikolla selvityksen asiasta valtion omistajaohjauksesta vastaavalle ministeri Mika Lintilälle (kesk.).

Isotalon mukaan tämä ensimmäinen selvitys keskittyi Ugandan tapaukseen, mutta sitä kiireessä koostettaessa ei käyty koko prosessia yksityiskohtaisesti läpi. Hän kertoi syventäneensä selvitystä myöhemmin suullisesti.

Liikemiehen seurassa Ugandassa oli myös entinen viestintäministeri Suvi Lindén (kok.), joka on kertonut julkisuuteen olleensa Ugandassa tietoyhteiskunnan edistämiseen liittyvissä asioissa, ei Patriaa edustamassa.

– Suvi Lindén ei ole ollut siellä meidän asiallamme, meillä ei ole tietoa siitä millä asialla Suvi Lindén on siellä ollut, Isotalo totesi.

Ugandalaisen median mukaan liikemies ja Lindén saapuivat maahan yhteisellä kutsukirjeellä, joka on mahdollisesti ollut väärennetty.

Liikemiehen ruumiista on ugandalaismedian mukaan tutkimuksissa löytynyt lutikkamyrkkyä ja kokaiinia. Poliisi tutkii tapausta myös Suomen päässä.

Patrian neuvottelukunta pitää huomenna ylimääräisen kokouksen. Paikalla ovat muun muassa yhtiön hallituksen puheenjohtaja, toimitusjohtaja ja henkilöstön edustajat, kertoo neuvottelukunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo (kok.). Hän ei kommentoi muutoin ennen kokousta Patrian toimintaa tapauksessa.

Neuvottelukunta on neuvoa-antava toimielin, eikä sillä ole lakisääteisiä tehtäviä.

Eläketurvakeskuksen selvitys: Työnantajat jättivät vakuuttamatta palkkoja 120 miljoonalla eurolla

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Eläketurvakeskus ETK on julkaissut työeläkevakuutuksesta puuttuneet palkat vuodelta 2017. ETK:n selvityksen mukaan viime vuodelta löytyi 120 miljoonaa euroa vakuuttamattomia palkkoja.

Valvonnan vuoden 2017 tulos nousi verrattuna vuoteen 2016, mutta vuosittainen vaihtelu on vähäistä. Vuonna 2017 valvonnassa selvitettiin tarkemmin yhteensä noin 9 500 työnantajan eläkevakuuttamisen oikeellisuus. Selvitetyt vakuuttamisen virheet kohdistuivat 2 270 työnantajaan ja koskivat noin 18 600 työntekijää.

Eläketurvakeskus on valvonut vakuuttamisvelvollisuuden täyttämistä nyt kymmenen vuoden ajan kattavilla verotus- ja eläkevakuutustietojen vertailuilla.

Työnantajat hoitavat pääsääntöisesti työeläkevakuuttamisen oikein, mutta valvonnassa löytyy puutteitakin. Kun valvonnassa ilmi tulleet vakuuttamisen puutteet korjataan, eläkelaitokset voivat periä vakuutusmaksut oikean suuruisina ja työntekijät saavat heille kuuluvan eläketurvan.

Työeläkevakuutus on osa lakisääteistä sosiaaliturvaa. Se takaa yrittäjälle ja yrityksen työntekijöille toimeentulon työkyvyttömyyden ja vanhuuden varalle.

Työeläkevakuutuksista puuttuneet palkat 2007-2017.

Työnantajavelvoitteiden, kuten eläkevakuuttamisen välttely haittaa monella tapaa yhteiskuntaa ja työntekijöitä. Pimeä työ ei kerrytä eläkettä ja työntekijä jää vaille muita työhön liittyviä oikeuksiaan.

Lisäksi harmaa talous nakertaa rehellisten yrittäjien kilpailuedellytyksiä. Näitä väärinkäytöksiä ennaltaehkäistään valvonnan lisäksi myös tehokkaalla viranomaisyhteistyöllä.

Hieman helpotusta metrosotkuun: liikenne sujuu osittain

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Metroliikenne kulkee jälleen osittain Helsingissä ja Espoossa. Lauttasaari–Kamppi-välillä junat ovat edelleen pysähdyksissä.

Sen sijaan liikenne sujuu osuuksilla Kamppi–Vuosaari/Mellunmäki ja Lauttasaari–Matinkylä, tiedottaa HSL.

Korvaavat bussit ajavat Lauttasaaren ja Kampin välillä. Linjat 20, 21 ja 21B ajavat normaalien päätepysäkkiensä sijaan Kampin terminaaliin, minkä vuoksi Erottajalle ei kulje tällä hetkellä bussiliikennettä.

HSL:n mukaan liikenne keskeytettiin kokonaan iltapäivällä hieman ennen yhtä, kun Ruoholahdessa havaittiin tekninen vika pallorullaovien laskeutumisessa. Vikaa korjataan edelleen.

Liikennehäiriön kestosta ei vielä ole arviota.

Aamulla metrojunien kulussa oli viivästymisiä Herttoniemessä sattuneen ratavaurion takia. Aamulla junat myöhästelivät noin vartin verran.

Tuore väitöstutkimus: Kommunismi pysäytettiin Suomessa jo vuonna 1946

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Niin sanottu ”Tšekkoslovakian tie” torpattiin Suomen osalta jo kesällä 1946, tuore väitöskirja osoittaa.

Työväen arkiston vastikään eläkkeelle siirtynyt erikoistutkija Risto Reuna arvioi väitöskirjassaan ”Ei tullutkaan vallankumousta” – sotasukupolvi, joka esti kansandemokratian, että kesän 1946 tapahtumat olivat ratkaisevia suomalaisen kommunismin tulevaisuuden kannalta. Vaikka SKP/SKDL kasvatti valtaansa vielä tämänkin jälkeen, ammattiyhdistysliike pysyi vankasti sosialidemokraattien hallinnassa.

Kyseisenä kesänä Suomen kommunistinen puolue SKP taipui peruuttamaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n edustajakokouksen, jonka enemmistö oli jo sen käsissä. Vain hiukan myöhemmin SDP:n puoluekokous vahvisti, että sosialidemokraatit pysyvät itsenäisenä puolueena ja tannerilaisella linjalla.

Myös kommunistien masinoima mielenosoitusten offensiivi valtion virkakoneistoa vastaan jäi tuloksettomaksi, koska SAK kielsi siltä tuen. Maanlaajuinen mielenosoitusoffensiivi huipentui mielenosoitukseen 7.6.1946 eduskuntatalon edessä. 

– Offensiivin tarkoituksena oli painostaa eduskunta ja hallitus erottamaan taantumuksellinen virkamieskunta ja korvata se uusilla demokratialle myötämielisillä viranhaltijoilla. Offensiiviin sisältyi piilopyrkimys erottaa sosialidemokraattisen puolueen jäsenkenttä puoluejohdon ohjauksesta, Reuna kertoo.

Metalliliiton sihteeri teetti päivää ennen SAK:n työvaliokunnalla päätöksen, jolla ammattiyhdistysliike irtisanoutui mielenosoituksesta ja offensiivi kuivui kokoon. Laiton lakkoilu vaaransi ensiarvoisen sotakorvausteollisuuden tuotantoa.

Reuna sanoo, että kommunistien toteuttama offensiivi merkitsi eduskunnan piirittämistä ja se suuntautui suoraan Suomen hallitusta vastaan.

– Se osoittautui kuitenkin ihan tussahdukseksi. Muutama viikko tapahtumien jälkeen seurasi SDP:n ylimääräinen puoluekokous. Kokouksessa puolueoppositio poistui paikalta, kun he eivät onnistuneet syrjäyttämään puolueen ”asevelijohtoa”. Näin SKP:n ei päässyt neuvottelemaan SDP:n puolueen yhdistämisestä SKDL:oon.

– Tällöin kommunistit pelasivat itsensä ulos, ja SDP säilytti linjansa.

Hän huomauttaa, että kaikissa Neuvostoliiton sateliiteissa, joissa toteutui niin sanottu ”kansanrintamademokratia”, sosialidemokraattiset puolueet ajettiin alas.

– Vuoden 1946 tapahtumien johdosta näin ei kuitenkaan käynyt Suomessa.

 

Suomen Metallityöväen liiton viides edustajakokous vuonna 1947. KUVA: Työväen arkisto

Metalliliitto ratkaisevassa roolissa.

Reunan mukaan ratkaisevassa roolissa oli SDP:n hallinnassa pysynyt Metalliliitto, josta oli tullut maan selvästi merkittävin ammattiliitto, ei vähiten sotakorvaustuotannon ansiosta.

Hän korostaa kehityksen taustalla vaikuttaneen nuoremman sotasukupolven, jolla ei ollut kokemusta työelämästä. He valmistuivat ammattiin nopeasti. Vuoteen 1946 mennessä Suomessa vallitsi käytännössä täystyöllisyys.

– Äärivasemmiston työpaikkaylivalta kyllästytti uusia työntekijöitä, jotka tunsivat, että heidät syyllistettiin rivimiehinä venäläisten ampumisesta sodassa, Reuna kuvailee.

SDP:n asevelisosialistien politiikka koettiin läheisemmäksi ja nuoret työntekijät siirtyivät tukemaan Metalliliiton johtoa.

Vuoden 1946 tapahtumien jälkeen vallankumous ei ollut mahdollinen ilman Neuvostoliiton tukea.

Käsiteltäessä kommunistien sotien jälkeen aiheuttamaa vallankumousuhkaa, useimmiten esiin nousee vuosi 1948. Toukokuussa 1948 kommunistit lähes käynnistivätkin vallankumoushankkeensa. Myös Reuna katsoo, että Suomi oli tuolloin veitsen terällä.

– Mutta vuoden 1946 tapahtumien jälkeen kommunistit olivat ajaneet itsensä niin nurkkaan, että vallankumous ei ollut mahdollinen ilman Neuvostoliiton tukea.

Hän viittaa Helsingin yliopiston poliittisen historian professorin Kimmo Rentolankin esittämään näkemykseen, jonka mukaan Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin päätti olla puuttumatta Suomen asioihin, sillä Neuvostoliiton avulla tehty vallankumousyritys Suomessa olisi todennäköisesti vienyt muut Pohjoismaat Natoon.

– Stalin katsoi, että jos hän antaa Suomen kommunisteille luvan toteuttaa suunniteltu vallankaappaus Suomessa vuonna 1948, neuvostojoukot olisivat joutuneet puuttumaan suoraan Suomeen, Reuna pohtii.

FL Risto Reunan väitöstilaisuus pidetään perjantaina Turussa.

Juttua on päivitetty klo 14:51.