Lounais-Suomessa ja Länsi-Uudellamaalla luottamus oli korkeinta eli 94-95 prosentin luokkaa. Pienintä luottamus oli Itä-Suomessa, 89 prosenttia.

Suuria eroja luottamuksessa ikäryhmien tai sukupuolten välillä ei ollut havaittavissa. Eläkeläisistä noin 94 prosenttia luottaa poliisiin. Pienituloiset ja työttömät luottavat poliisin toimintaan vähemmän kuin muut.

Poliisibarometrin toteuttavat sisäministeriö, Poliisiammattikorkeakoulu ja Tilastokeskus. Tutkimukseen vastasi viime syksynä yli 4  000 Manner-Suomessa asuvaa 15-79-vuotiasta.

VASTAAJISTA noin 84 prosenttia oli huolissaan nuorten tekemistä rikoksista ja 73 prosenttia ampuma-aseella tehdyistä rikoksista. Huumeiden käytöstä ja myynnistä julkisilla paikoilla oli huolissaan 76 prosenttia ja järjestäytyneestä rikollisuudesta ja jengirikollisuudesta 73 prosenttia.

Vähiten huolta koettiin asuntomurroista, joista huolissaan oli 46 prosenttia vastaajista.

Tutkimuksessa selvitettiin myös, kuinka vakavana ongelmana vastaajat pitävät rikollisuutta omassa lähiympäristössään. 72 prosenttia vastaajista ei pitänyt rikollisuustilannetta kovinkaan vakavana. Noin neljäsosa vastaajista piti tilannetta melko tai erittäin vakavana.

Itä-Uudenmaan alueella jopa 34 prosenttia vastaajista piti lähialueensa rikollisuustilannetta melko tai erittäin vakavana. Pohjanmaalla näin ajatteli ainoastaan 16 prosenttia vastaajista.

Lähiympäristön kokemuksen osalta tilanne on kääntynyt kielteisemmäksi 2010-luvun puolivälissä. Syitä muutokseen ei tarkkaan tiedetä, mutta yhtenä syynä nähdään poliisien määrän väheneminen 2010-luvun puolessa välissä.

Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilaston perusteella ainakin tietoverkkorikollisuus on lisääntynyt ja hyvin todennäköisesti myös jengirikollisuus ja huumekauppa, tutkimuksessa arvioidaan.

TUTKITUILTA kysyttiin myös, miksi he luottavat tai eivät luota poliisin toimintaan. Avovastauksen antoi yli 2  000 vastaajaa, ja vastausten laadullisessa analyysissä tunnistettiin niin sanottuja epäluottamuksen taskuja.

Sekä tämän että edellisen poliisibarometritutkimuksen perusteella näyttää siltä, että seksuaalirikosten ja lähisuhdeväkivallan uhreilla on kielteisiä kokemuksia kohtaamisista poliisin kanssa.

Uhreilla on kokemuksia siitä, että he eivät tule kuulluksi, heidän kertomustaan tapahtumista ei uskota, heidän kokemuksiaan vähätellään tai heitä syyllistetään tapahtumista.

Monet vastaajat viittasivat myös poliisin resurssivajeisiin. Monet kokivat esimerkiksi liikennevalvontaa olevan auttamatta liian vähän. Ongelma on vastaajien näkemyksen mukaan vakava, koska liikennekäyttäytyminen on heidän arvionsa mukaan merkittävästi heikentynyt viime vuosien aikana.

Myös esimerkiksi julkisilla paikoilla käytävään huumekauppaan kiinnitettiin huomiota. Se on vastaajien käsityksen mukaan nykyään selvästi yleisempää ja avoimempaa kuin ennen.