Kriisinkestävyys taas typistetään Suomessa yksilön ominaisuudeksi, samalla kun sitä rapautetaan lisääntyvällä eriarvoisuudella.

– Yhteisöjen rooli on jäänyt Suomen varautumisessa vähälle huomiolle. Uudenlaiset kriisit ja turvallisuusuhat paljastavat, että kriisinkestävyyden on perustuttava entistä enemmän vuorovaikutukseen ja yhdessä oppimiseen, tiedotteessa sanotaan.

Sitran työpaperissa Huomisen luottamus Suomessa – Miten rakentaa yhteiskunnallista turvallisuutta rauhattomuuden ajassa julkaistut suositukset peräänkuuluttavat laajasti yhteiskunnallisen turvallisuuden vahvistamista. Ne on koottu yli 50 asiantuntijan voimin yhteiskunnan eri sektoreilta.

E2:N ja Norstatin Sitralle tekemän kyselytutkimuksen mukaan yli neljännes suomalaisista kokee voimavaransa heikoiksi, ja lähes neljä kymmenestä ei luota yhteiskunnan kykyyn selättää vaikeuksia.

Selvityksessä peräänkuulutetaankin laajempaa turvallisuuden näkökulmaa. Sen mukaan turvallisuuskeskustelun katvealueet eli kyky kestää kriisejä, tapa luovia muuttuneessa informaatioympäristössä ja luottamus yhteiskuntaa kohtaan ovat oleellinen osa yhteiskunnallista turvallisuutta.

SUOMESSA valtiollinen varautuminen kriiseihin on vahvaa. Nykyinen varautumiskeskustelu painottuu yksilön vastuuseen, kuten kotitalouksien omatoimiseen varautumiseen.

Tutkimusnäyttö kuitenkin korostaa, että yhteiskunnan henkinen kriisinkestävyys ei rakennu pelkästään yksilöiden ominaisuuksista tai valtion toimenpiteistä, vaan se on keskeisesti yhteisöjen ominaisuus.

Jotta yhteisöjen rooli kriisinkestävyydessä vahvistuisi, asiantuntijoiden muodostama foorumi suosittelee järeämpää puuttumista polarisaatioon ja eriarvoistumiseen sekä niiden mittaamista seurantatyökaluilla.

Lisäksi foorumi esittää muun muassa osallistavien mallien, kuten kansalaispaneelien vakiinnuttamista päätöksenteossa ja poikkeustoimien arvioinnissa.

– Kokonaisturvallisuuden malli on haavoittuvainen, jos luottamus rapautuu, sillä se on yhteiskunnallisen turvallisuuden kivijalka, varoittaa sisäministeriön erityisasiantuntija Sini Erholtz.

– Osa väestöstä kokee pysyvää ulkopuolisuutta, nuorten kokemus turvallisuudesta on muuta väestöä heikompi ja luottamus poliittiseen päätöksentekoon on laskenut. Nämä kehityskulut muodostavat pidemmän päälle riskin yhteiskunnalliselle turvallisuudelle.

HELSINGIN yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaani Leena Malkki sanoo, että niin sanotun kovan turvallisuuden rinnalla onkin tärkeää kysyä, mitä kuuluu turvallisuuden yhteiskunnallisille perustuksille Suomessa.

– Nyt olisi oleellista muodostaa yhteinen käsitys siitä, millaisia kehityskulkuja suomalaisessa yhteiskunnassa on menossa ja miten ne horjuttavat luottamusyhteiskunnan perusteita. Nämä kysymykset vaikuttavat erityisen olennaisilta heikentyvän luottamuksen, voimistuvan polarisoitumisen ja erkanevien todellisuuksien aikoina, Malkki sanoo.