Tällaista ulkopolitiikkaa Haatainen haluaa myös tärkeälle paikalle maamme ulkopolitiikassa. Presidentti Tarja Halosta hän on kertonut pitävänsä kunnioitettavana suunnannäyttäjänä.

Tukholmassa asuva vapaa kirjoittaja, pääkirjoitustoimittaja ja valtiotieteilijä Mari Huupponen kirjoitti hiljattain Kalevi Sorsa -säätiön Impulsseja-raportissa Ruotsin feministisestä ulkopolitiikasta.

Demokraatti esitti Mari Huupposelle 10 kysymystä feministisestä ulkopolitiikasta. Huupposen mukaan feminismi-sanan käyttö on poliittinen riski, mutta se on rohkeaa ja tärkeää

– Feministinen ulkopolitiikka tarkoittaa tasa-arvonäkökulman soveltamista kaikessa ulkopolitiikassa. Feministinen ulkopolitiikka pyrkii edistämään naisten edustusta ja osallistumista ulkopolitiikkaan, erityisesti rauhanprosesseihin, edistämään naisten ihmisoikeuksia, ehkäisemään naisten joutumista seksuaalisen väkivallan uhreiksi sodissa ja konflikteissa ja edistämään tasa-arvoisempaa maailmanlaajuista tulonjakoa. Ruotsin tämänhektinen punavihreä hallitus kutsuu ulkopoliittista linjaansa feministisesksi ulkopolitiikaksi.

– Feministinen ulkopolitiikka henkilöityy Ruotsin ulkoministeri Margot Wallströmiin, mutta feministisen ulkopolitiikan käsite ja toimintatavat ovat eläneet ruotsalaisessa ulkopoliittisessa tutkimuksessa, ajattelussa ja kehitysapukontekstissa jo jonkin aikaa. Ruotsin ulkopolitiikka on 1990-luvulta alkaen keskittynyt tasa-arvoon ja naisten osallisuuteen.

3. Onko feministinen ulkopolitiikka eräänlainen ulkopolitiikan dimensio vai onko siitä kokonaisvaltaiseksi ulkopoliittiseksi linjaksi ja ajatteluksi?

– Feministinen ulkopolitiikka on toisaalta radikaali poliittinen linjanmuutos, toisaalta osa kehitystä joka alkoi Yhdistyneitten kansakuntien Turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta 1325 “Naiset, rauha ja turvallisuus” vuonna 2000. Sen tavoitteena on “vahvistaa naisten roolia ja päätösvaltaa konflktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhanrakentamisessa sekä lisätä naisten ja tyttöjen suojelua ja ihmisoikeuksien toteutumista sekä turvallisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä”.

4. Miten feministinen ulkopolitiikkaa yleisimmin ymmärretään väärin eli mitä se ei ole?

– Feministinen ulkopolitiikka ei sinänsä tarkoita pasifismia, vaan ulkopoliittista pragmatismia, joka sallii toimintatavan valinnan tilanteen mukaan. Voi myös sanoa, että F-sana provosoi ymmärtämään tahallaan väärin. Feminismi viittaa tasa-arvonäkökulman soveltamiseen ulkopoliitiikassa. Osittain Ruotsissa tämä on toki myös opposition tietoinen strategia yrittää tehdä hallituksen ulkopoliittinen linjaus naurunalaiseksi tai kutsua sitä ”sloganpolitiikaksi”, ikään kuin tasa-arvonäkökulman soveltaminen ulkopoliittisessa työssä olisi jotenkin pois oikeasta, miehisestä ulkopolitiikasta.

– Kun Margot Wallström puhui ensi kertaa feministisestä ulkopolitiikasta 2014 moni omankin ministeriön virkamies naureskeli. Monet pitivät linjausta naivina, jopa vaarallisena. F-sanan katsottiin olevan tulenarka, koska sen voi aina väärinymmärtää joko vahingossa tai tahallisesti. Diplomatia on ala, jossa sanoilla on väliä.

5. Millaista aikaa elämme feministisen ulkopolitiikan kannalta?

– Haasteellista. Maailmanpolitiikan agendaa hallitsevat Trump, Putin, kasvavat pakolaisvirrat, asevarustelu, äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamat katastrofit, tiukentunut pakolaispolitiikka, heikentynyt EU, äärioikeiston ja nationalismin nousu, Syyrian sota ja Afganistanin kriisi. Toisaalta näistä syistä feminististä ulkopolitiikkaa tarvitaan enemmän kuin koskaan.

6. Onko feministinen ulkopolitiikka vaaliteemana riski, F-sana saattaa ärsyttää?

– Kyllä, mutta se on myös syy miksi esimerkiksi Margot Wallström ja Ruotsin hallitus ovat valinneet sitä käyttää. Ruotsissa tämä on ollut tietoinen jatkumo esimerkiksi Olof Palmen ulkopoliittiselle linjalle: Palme katsoi, että jos hänen usein provosoivat lausuntonsa pääsivät kansainvälisiin otsikoihin, oli se osoitus siitä, että Ruotsi on tärkeä. Palme teki tietoisella provosoinnilla Ruotsista ulkopoliittisen suurvallan.

– Mutta myös Ruotsin hallitukselle feminismi-sanan käyttö on poliittinen riski: se provosoi poliittisia vastustajia kotimaassa ja kansainvälisen politiikan kentillä. Se on helppo maalitaulu kritiikille, koska linkittyy ajatukseen hyvästä vasemmistosta, jolla on moralistiset, mutta vähän naiivit arvot, ja joka kriitikkojen mielestä ajaa poliittisten sloganien politiikkaa vailla oikeaa sisältöä. Mutta samalla F-sanan käyttäminen on rohkeaa ja tärkeää. Feminismi on luonteeltaan vallankumouksellinen ajatus. Vallitsevien valtarakenteiden paljastaminen ja murtaminen kohtaa aina vastustusta.

7. Onko Ruotsin sosialidemokraattisen hallituksen lanseeraama feministinen ulkopolitiikka ollut oikeasti tehokasta?

– Yleisesti ottaen feministinen ulkopolitiikka on ollut suhteellisen menestyksekäs linja. Hallitus julkaisi lokakuussa 2017 raportin feministisen ulkopolitiikan kolmen vuoden saavutuksista ja tavoitteista. Yleisesti onnistuneena esimerkkinä pidetään esimerkiksi Ruotsin työtä YK:n turvallisuusneuvostossa 2017– ja maan yleistä näkyvyyttä ulkopoliittisilla kentillä.

– Vaikein haaste feministiselle ulkopolitiikalle on ollut konflikti pragmatismin ja idealismin välillä. Jopa moraalinen suurvalta Ruotsi joutuu ulkopolitiikassa välillä tekemään kompromisseja, jotka eivät täysin vastaa eettisiä ihanteita. Se ei silti tarkoita ettei kannattaisi edes yrittää.

8. SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen toteaa vaalissään, että “Ruotsin esimerkki kertoo, että feministisessä ulkopolitiikassa kovat voimapolitiikan keinot ja ihmisoikeuksista kumpuavat pehmeät arvot voivat kulkea käsi kädessä – ja se strategia toimii.” Allekirjoitatteko tämän?

– Kyllä. Vaikka maailmanpoliittinen tilanne on hankala, ei se tietenkään tarkoita ettei kannattaisi edes yrittää luoda kestävää rauhaa.

9. Missä määrin Suomen nykyinen ulkopolitiikka on feminististä ulkopolitiikkaa?

– Luotan suomalaista ulkopolitiikkaa koskevissa kysymyksissä täysin suomalaisiin asiantuntijoihin, kuten esimerkiksi Tuula Haataiseen. Olen asunut Ruotsissa liian kauan uskaltaakseni arvioida.

10. Suomi on halunnut rauhanvälityksen suurvallaksi, miten feministinen ulkopolitiikka liittyy rauhanvälitykseen?

– Tutkimuksen mukaan mukaan feministisen ulkopolitiikan suurin arvo on tasa-arvoideologian kansainvälisessä edistämisessä ja levittämisessä. Rauhanprosessien ei pitäisi osallistaa vain naisia, vaan tasapuolisesti miehiä ja naisia jotka jakavat tasa-arvoiset, eli feministiset arvot ja asenteet.

– Kun sekä miehet että naiset ovat päätöksentekijöitä rauhanprosessissa ja edustavat feministisiä arvoja, on feministisen ulkopolitiikan sisällöllä paljon suurempi todennäköisyys päätyä käytännön toiminnaksi: auttaa luomaan kestävä rauha.