Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Politiikka

Tuulen tuomaa – onko halpa sähkö Suomelle bulkkituote ja ansa?

Vihreässä siirtymässä on eletty hypeä, realismia ja bulkin pelkoa. Suomea koskevia investointisuunnitelmia on yli 200 miljardilla.

Heikki Sihto

Demokraatti

Vihreä siirtymä on Suomessa iso juttu etenkin vireillä olevien suunnitelmien perusteella. Elinkeinoelämän keskusliitto EK ylläpitää vihreän siirtymän investointeja seuraavaa dataikkunaa. Sen mukaan Suomella oli vihreän siirtymän hankesuunnitelmia 237 miljardin euron arvosta vuoden 2024 maaliskuussa.

Kappalemääräisesti hankkeita on 476. Niistä valtaosaa suunnitellaan toteutettavaksi 2025-2030, mutta aika näyttää kuinka moni niistä lopulta toteutuu.

Siirtyminen uusiutuviin energioihin on kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan kiihtynyt globaalisti koko viime vuoden ajan. IEA on jo kahdesti nostanut vihreään siirtymään liittyviä lähivuosien ennusteita.
Suomen tilanne siis näyttää ainakin suunnitelmien perusteella hyvältä, mutta niiden toteutuminen on vielä kaukana.

– Meillä on aika monella suulla pitkään puhuttu vihreästä siirtymästä, että investoinnit ja kaikki muut hienot aikeet olisivat liki automaattisesti toteutumassa. Näin hyvin tilanne ei valitettavasti ole, monitieteellisen tutkimusyksikkö BIOSin tutkija Paavo Järvensivu sanoo.

Hän on pettynyt etenkin siihen, kuinka päästöjen vähentäminen on jäänyt sivurooliin.

– Jos vihreän siirtymän pääpointteja on teollisuuden ja talouden uudistamisen lisäksi saada ilmastopäästöt nettotasolla alas niin etenkään tässä viimeisessä ei ole onnistuttu. Tilanne on tältä osin varsin haastava, Järvensivu toteaa.

Vihreässä siirtymässä kilpailla ennemmin osaamisella kuin halvalla energialla.

EK:N vihreän kasvun johtaja Ulla Heinonen näkee tilanteen optimistisemmin. Hän sanoo vihreässä siirtymässä investoijien näkevän yli nykyisen, hieman hyytyneen taloustilanteen ja jo valmistautuvan tulevaan kasvuun.

– Suunnitelmissa on ehkä pientä hidastumista, mutta mitään dramaattisempaa ei ole näkyvissä. Tällä sektorilla nähdään paljon potentiaalia, vaikka näistä suunnitelmista onkin vielä pitkä matka itse investointeihin, Ulla Heinonen sanoo.

Investointisuunnitelmien määrä onkin kasvanut niin euro- kuin kappalemääräisestikin vuodesta 2022. Suurinta kasvu on euromääräisesti ollut vedyssä, akkuteollisuudessa, päästöttömän lämmön tuotannossa ja energian varastoinnissa sekä aurinkovoimassa. Kaikissa näissä investointiaikeiden summa on vähintään viisinkertaistunut edellisvuoteen verrattuna, päästöttömän lämmön tuotannossa ja energian varastoinnissa jopa 20-kertaistunut.

Jo toteumassa olevista suunnitelmista euroissa mitattuna suurin on Kouvolaan tuleva Atnorthin datakeskushanke. Sen kustannukset ovat noin 1,5 miljardia euroa. Kyse on merkittävästä investoinnista, sillä esimerkiksi perinteisempää teollisuutta edustavan Metsä Groupin Kemin sellutehdas, maailman suurin, on arvoltaan noin kaksi miljardia euroa.

EK:N listaamista hankkeista noin 80 prosenttia liittyy energiantuotantoon.

Heinonen pitää tärkeänä, että liikkeelle saadaan myös puhdasta energiaa tarvitsevia teollisia tuotanto- ja teknologiahankkeita.

– Tässä on klassinen muna-kana-ongelma eli kumpi tulee ensin, puhtaan energian tuotanto vaiko sen kulutus. Vihreän siirtymän hankkeissa on kyse vasta rakentumassa olevista arvoketjuista, joissa pitää saada palaset loksahtamaan paikalleen.

Suomessa tuotetusta sähköstä 94 prosenttia on jo päästötöntä. Sähkön hinta on Euroopan toiseksi halvinta Ruotsin jälkeen.

Ulla Heinonen pitää Suomen valttikorttina puhdasta ja kohtuuhintaista energiaa, jolla houkutellaan Suomeen myös muita investointeja. Hän näkee Suomella olevan hyvät mahdollisuudet saada itselleen koko tuotannon arvoketju – puhdas energia, infra, vähähiilinen teollisuus, palvelut ja kauppa.

– Itsestään tämä ei tapahdu. Hankkeiden eteneminen vaatii kilpailukykyisen toimintaympäristön, edullisen energian lisäksi vaikkapa nykyistä sujuvampi luvitus, valmista infraa ja osaavaa työvoimaa.

Suomessa vihreä siirtymä on toistaiseksi tarkoittanut lähinnä panostamista edullisen ja puhtaan energian tuotantoon.

STTK:N ilmasto- ja energiapolitiikan asiantuntija Jaakko Haikonen näkee, että Suomessa vihreän siirtymän hankkeissa on ehkä lähdetty liikaa edullinen ja puhdas sähkö edellä.

– Edullista ja puhdasta sähköä syntyy koko ajan muuallakin. Esimerkiksi Iberian niemimaalla Espanja ja Portugal ovat tässä kovia kilpailijoita. Myös Euroopan ulkopuolella on paljon alueita, jotka kilpailevat halvalla sähköllä, Jaakko Haikonen sanoo.

Haikonen pohtii, onko halpa sähkö Suomelle jopa eräänlainen bulkkituote, samaan tapaan kuin sanotaan esimerkiksi metsäteollisuuden sellusta.

EU:ssa on useita maita, jotka panostavat paljon Suomea enemmän vihreän siirtymän osaamiseen. Haikonen mainitsee esimerkkinä Saksan, jossa maan teollisuuspoliittisen strategian mukaan panostetaan vihreässä siirtymässä ihmisten osaamiseen ja osana sitä muun muassa jo työelämässä olevien koulutusta lisätään.

Hänen mielestään Suomen kannattaisi vihreässä siirtymässä kilpailla ennemmin osaamisella kuin halvalla energialla.

– Tämä on jo vanha virsi, mutta muistellaan vaikka Suomen kännykkäajan läpilyöntiä 1990-luvulla. Nokian menestys perustui osaamiseen. Myös vihreässä siirtymässä olisi pitänyt enemmän painottaa Suomen osaamista ja kehittää sitä, Haikonen sanoo.

Hän kaipaa vahvempaa poliittista johtajuutta ja visiota vihreän siirtymän vauhdittamiseksi Suomessa. Hän pohtii, ovatko poliittiset päättäjät osanneet tuoda vihreän siirtymän hankkeissa riittävästi Suomen osaamista ja mahdollisuuksia esille.

– Esimerkiksi eduskuntavaaleissa ei vihreästä siirtymästä paljoa puhuttu. Hallitusohjelmassa on hyviäkin kohtia, mutta kun vähän rapsuttaa pintaa niin onhan meillä yhä paljon poliittisia päättäjiä, jotka suhtautuvat vihreään siirtymään varsin negatiivisesti – ja joissakin puolueissa enemmän kuin toisissa.

MYÖS BIOSin Järvensivun mielestä Suomessa vihreä siirtymä on toistaiseksi tarkoittanut lähinnä panostamista edullisen ja puhtaan energian tuotantoon. Hän pitää vaarana, että Suomessa ei nähdä halpaa sähköä ja muuta bulkkituotantoa pidemmälle.

Suomeen on rakennettu nopeasti – kansainvälisestikin verrattuna – paljon tuulivoimaa viime vuosina.

– Muuta ei sitten olekaan merkittävästi tapahtunut. Oletus siitä, että edullinen puhdas sähkö toisi automaattisesti muuta toimintaa on osoittautunut vääräksi.

Järvensivu muistuttaa puhtaassa sähköntuotannossa Suomen olevan vasta alkuvaiheessa. Hän sanoo nykyisen tuulivoimatuotannon vastaavan lähinnä tuontienergian korvaamista Venäjältä ja muualta.

Vielä käytössä olevien fossiilisten polttoaineiden korvaaminen vaatii todella merkittävää puhtaan sähköntuotannon lisäämistä eli tuulivoiman ja muun vähähiilisen sähköntuotannon lisärakentamista. Tämän päälle tulee vielä mahdollinen uusi teollisuus ja sen vaatima sähkö.

– Ongelma on, että vielä tällä hetkellä meillä on aika vähän uutta sähkön teollista käyttöä, ja etenkin sellaista, joka sopisi tuulivoiman kaltaiseen vaihtelevaan tuotantoon. Tuulivoiman rakentaminen on hyvä juttu, mutta nyt pitäisi saada sitä hyödyntävää tuotantoa ja kulutusta aikaiseksi. Automaattisesti sekään ei tapahdu.

Sama tilanne on vedyssä. Suomessa on paljon vetyyn liittyviä toiveita. Järvensivu näkee vedylle fysikaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti mielekkäitä käyttökohteita, mutta hän toivoo realismia sen ympärillä käytävään keskusteluun.

– Suomessa oli välähdyksenomainen visio, että meillä olisi hirveä määrä puhdasta ylijäämäsähköä, jota voisi käyttää vaikka vedyn valmistukseen, jota taas käytettäisiin mahdollisesti huonollakin hyötysuhteella eri kohteissa. Tämä visio tuskin toteutuu. Nyt jo tiedetään aika hyvin missä vetyä on järkevää hyödyntää.

Järvensivu ihmettelee valtion, eli poliitikkojen ja virkakoneiston, passiivista roolia vihreässä siirtymässä. Hän painottaa kritiikkinsä koskevan niin nykyistä kuin edellistäkin hallitusta.

Valtio on Järvensivun mielestä tietoisesti valinnut sivustakatsojan roolin. Hän kaipaisi yhteistä agendaa, ”Suomi yhdessä” -politiikkaa, jossa valtio ottaisi modernin johtajan roolin ja osaltaan muun muassa koordinoisi eri alojen toimintaa ja EU-tukien hakemista.

– Valittu linja vaikuttaa siltä, että teollisuuden uudistamista tai vihreää siirtymää ei edes koeta valtion tehtäväksi. Suomessa on tyydytty ajatteluun, että kyllä markkinat hoitavat.
Järvensivu muistuttaa, että uusi vähäpäästöinen teollisuus ei vielä pärjää niin sanottua vanhaa teollista rakennetta vastaan. Vihreää teollisuutta pitää edelleen auttaa poliittisilla päätöksillä sääntelystä, verotuksesta ja luvituksesta alkaen.

– Toki voimme jatkaa vanhalla linjalla ja paheksua muualla, kuten Pohjois-Ruotsissa, jo rytinällä etenevää teollisuuspolitiikkaa. Tässä ei edes ole kyse pelkästään rahasta vaan asenteesta ja halusta.

Järvensivun mielestä Suomi ei voi myydä vihreässä siirtymässä vain pinta-alaa, halpaa sähköä ja kylmää ilmastoa. Hänen mielestään samaan aikaan pitää panostaa omaan teknologia-, järjestelmä- ja liiketoimintaosaamiseen, eikä unohtaa muita nousevia aloja kuten tekoälyä ja biotekniikkaa.

Avainsanat ovat monialaiseen tutkimukseen nojaava ennakointi ja päätöksenteko.

– Suomen teollisuuspolitiikasta puuttuu tiedontuotannollinen puoli, sektorirajat ylittävä tiedevetoinen suunnittelu. Jos haluamme oikeasti uudistaa Suomen teollista rakennetta, pitää sen perustua parhaaseen mahdolliseen tietoon ja sen perusteella käytävään keskusteluun. Muuten on vaarana, että tällaisessa murroskohdassa esimerkiksi tuet menevät niille, joilla jo on rahaa ja valtaa teollisuudessa. Toiselta puolelta vaarana on, että resurssien ja maan käyttö ampuvat yli.

SUOMEN vihreän siirtymän tavoitteita varjostaa kansallisten yritystukien yleistyminen. Yhdysvallat ja Kiina pelaavat tässä omassa luokassaan, mutta myös Euroopassa etenkin Ranska ja Saksa ovat saaneet isoja investointeja hulppeilla tuilla. Esimerkiksi Saksa lupasi yhdysvaltalaiselle Intelille yhteensä 10 miljardin euron tuen puolijohdetehtaan rakentamiseksi Saksaan.

Suomen näkemys on ollut, että tukikilpailua ei haluta eikä Suomi siinä pärjäisi. Myös EK oli pitkään samalla kannalla, mutta uusi kilpailutilanne on muuttanut järjestön kannan.

EK esittää Suomen kilpailuaseman vahvistamiseksi määräaikaista investointeja koskevaa verovapausmallia. Käytännössä tuki koskisi yhteisöveroa ja realisoituisi takapainotteisesti vasta kun toiminta on käynnissä.

Lisäksi EK toivoo selvitystä EU:n yhteisestä rahastosta, jolla vahvistettaisiin Euroopan investointikilpailukykyä ja korvattaisiin kansalliset investointituet yhteisellä mallilla.

EK:n Ulla Heinosen mielestä Euroopassa pitäisi päästä tilanteeseen, missä maa- ja aluekohtaisten tukien asemesta yhteistä EU-rahoitusta ohjattaisiin sisämarkkinoiden näkökulmasta innovatiivisimpiin ja kunnianhimoisimpiin hankkeisiin. Tämä parantaisi myös Suomen mahdollisuuksia saada rahoitusta.

– Tässä tilanteessa on myös aikaisempaa tärkeämpää miettiä, mihin vähäiset omat kotimaiset pääomat priorisoidaan ja miten teemme toimintaympäristön investoinneille mahdollisimman vetovoimaiseksi ja kilpailukykyiseksi, Heinonen sanoo.

Tässä ei edes ole kyse pelkästään rahasta vaan asenteesta ja halusta.

ENSI kesän EU-vaaleissa on ennustettu vaalivoittoa vihreään siirtymään epäillen suhtautuvalle laitaoikeistolle. Vaikka tämä ennuste toteutuisi, ei Heinonen usko sen vaikuttavan merkittävästi jo tehtyihin EU-linjauksiin.

– Tällä hetkellä markkinat ja yritykset vetävät voimalla vihreää siirtymää eteenpäin. Lisäksi EU:ssa on jo tällä kaudella tehty paljon lainsäädäntöä, joka tulevina vuosina voimaan tullessaan vauhdittaa vihreää siirtymää. Mutta jos EU:n toimintaan tulee vaalien jälkeen radikaaleja muutoksia, niin kyllä sellainen voi vaikuttaa myös investointinsuunnitelmiin.

STTK:n Haikonen toivoo, että ensi kesän EU-vaalien tulos ei myllää Euroopan edelläkävijän roolia. Hänen mielestään tällainen vaara on olemassa, jos laitaoikeisto voittaa vaaleissa.

– Tilanne on mielenkiintoinen, kun toisaalta laitaoikeisto osin vastustaa vihreää siirtymää, mutta toisaalta sitä myös käytetään hyväksi kannatuksen nostamiseksi. Samalla Venäjä, EU:n ulkopuolinen tekijä, työntää tänne disinformaatiota muun muassa maanviljelijöiden protesteihin liittyen. Venäjän etu on EU:n yhtenäisyyden hajottaminen.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE