Nykyisen lain mukaan maksujen on oltava samansuuruiset, kuuluipa vainaja kirkkoon tai ei. Hautausmaksuissa on paraikaa kovat korotuspaineet, jotka johtuvat valtion antaman hautausrahoituksen vähenemisestä.

Hallitukset ovat 2020-luvulla siirtäneet yhä suuremman osan kirkon lakisääteisistä tehtävistä kirkon itsensä maksettavaksi. Taustalla on Jyrki Kataisen (kok.) hallituskaudella tehty lakimuutos, joka korvasi kirkolle maksetun yhteisövero-osuuden suoralla budjettirahoituksella.

Rahoituksen alkuperäisenä tavoitteena oli kattaa 80 prosenttia lakisääteisten tehtävien kuten hautaustoimen hoitamisen, kulttuurihistoriallisten rakennusten ylläpidon ja väestökirjanpidollisten velvoitteiden menoista.

– Pudotus on todella merkittävä, kirkkohallituksen kansliapäällikkö Niilo Pesonen sanoo Demokraatille.

HANKALIN rahoitettava on lakisääteisistä tehtävistä kallein, hautaustoimi, joka vie menoista 78 prosenttia.

– Ymmärrämme valtiovallan säästöpaineet, mutta tästä on seurauksena hautausmaksujen korottaminen, joka on ongelma erityisesti vähävaraisille kuolinpesille.

Tänä vuonna kirkon lakisääteisten tehtävien kokonaiskustannukset ovat runsaat 207 miljoonaa, joista hautaustoimen osuus on 165 miljoonaa euroa. Summalla kustannetaan hautausmaiden ylläpito, hautaamiseen liittyvät palvelut ja vainajien säilytys.

Varsinainen hautaan siunaaminen pappien, suntioiden ja kanttoreiden palkkoineen maksetaan kirkollisverovaroista. Seurakunnille jää Pesosen mukaan rahoituksen laskiessa kaksi vaihtoehtoa.

– Joko nostetaan hautauksesta perittäviä maksuja tai käytetään kirkollisveroja hautauskulujen kattamiseen.

VANTAALLA maksukorotuksista päätetään ensi viikolla. Esimerkiksi tuhkahautauksen kokonaishintoihin on tulossa jopa 25% korotus.

– Nämä ovat seurakunnille vaikeita päätöksiä. Käsitykseni on, että paineet hintojen korotuksille olisivat oikeasti paljon suuremmat, Pesonen sanoo.

Maksukorotuksia on luvassa, koska kirkollisverojen käyttöä lakisääteisten tehtävien hoitoon ei katsota kirkossa hyvällä. Kirkkolaki velvoittaa kirkon mukaan käyttämään kirkollisverotuotot vain kirkon varsinaiseen toimintaa kuten rippikouluun tai diakoniaan.

Kirkollisvero mielletään kirkon jäsenmaksuksi, jonka keräämisestä kirkko maksaa valtiolle. Verolla ei nähdä tarkoituksenmukaiseksi rahoittaa palveluita kaikille maailmankatsomuksesta riippumatta.

Samalla kirkko kuitenkin tekee verorahoitteista diakoniatyötä. Evankelisluterilaiset seurakunnat antavat muun muassa ruoka-apua, taloudellista tukea ja perheneuvontaa kaikille uskontokuntaan katsomatta.

PESONEN näkee kirkon lakisääteiset yhteiskunnalliset tehtävät diakoniatyöstä erillisenä, vaikka valtiovalta on perustellut budjettirahoituksen laskua kirkon korkealla jäsenmäärällä eli verotuotoilla. Kirkkoon kuulumisessa on kuitenkin alueittain suurta vaihtelua. Pesonen pitää ajatusta muutenkin erikoisena.

– Logiikka on se, että kuulumalla uskonnolliseen yhteisöön maksat toisten hautausmaksut.

Kirkossa on väläytelty ratkaisuksi myös hautaustoimesta luopumista, tosin kirkolliskokous linjasi viime keväänä, ettei tätä tavoitella. Pesonen on samaa mieltä.

– Henkilökohtaisestikin näen, että ehdottomasti ei. Haluamme kirkkona kantaa tämän vastuun. Siihen, että kirkot hoitavat hautausmaat on meidän kulttuurissamme erittäin pitkä perinne.

Kuva Kirkkohallitus / Aarne Ormio

Pesonen pitää kirkon roolia hautaustoimen ylläpitäjänä yhteiskunnallisesti merkittävänä. Hän viittaa kristinuskon syntyaikoihin, jolloin kristittyjen tiedetään haudanneen muun muassa köyhiä ja ihmisiä, joita kukaan muu ei haudannut.

Kirkko myös hoitaa Pesosen mukaan tehtäväänsä melko edullisesti esimerkiksi Ruotsiin verrattuna.

– Jos tässä on hankaluuksia, niin kehitetään järjestelmää. Odotamme totta kai edelleen valtiovallalta tukea ja kustannuksiin osallistumista niinkuin on sovittu. Kyse ei ole silloin vain hautaustoimesta vain näistä kahdesta muustakin lakisääteisestä tehtävästä.

VAJAA viidennes (17%) haudattavista ei nykyisin kuulu kirkkoon, tosin Helsingissä kirkkoon kuulumattomien osuus on jo 30 prosenttia. Hautausmaksut ovat silti kaikille saman suuruiset.

Yksi tapa helpottaa taloudellisia paineita voisi Pesosen mukaan olla lakimuutos, joka sallisi seurakunnille mahdollisuuden tukea taloudellisesti omia jäseniään hautausmaksuissa.

– Kun tästä aikoinaan keskusteltiin, eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi, että näin voitaisiin periaatteessa toimia. Silloin asiasta ei säädetty. Laki pitäisi muuttaa, Pesonen sanoo.

Kun budjettirahoitukseen vuonna 2016 siirryttiin, muutoksen sanottiin vakauttavan rahoituspohjaa ja parantavan sen ennakoitavuutta. Tosin indeksikorotukset jäädytettiin jo Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella 2017-2019.

Pesonen pitää yhteisövero-osuudesta luopumista joka tapauksessa onnistuneena. Siirtymää perusteltiin tuolloin uskonnonvapaudella, koska yhteisöveroa maksavat myös monet kirkkoon kuulumattomat yrittäjät.

– Itsekin pidän tätä nykyistä järjestelmää parempana uskonnonvapauden näkökulmasta. Se, että onko tämä sitten vakaampi, ajateltiin, että se olisi mutta nyt on osoittautunut, että ei välttämättä.

MAKSUKOROTUSTEN ohella valtion rahoituksen alamäestä voi Pesosen mukaan seurata myös palvelutason lasku. Nykyiset hyvin ylläpidetyt ja laadukkaista istutuksistaan tunnetut hautausmaat saattavat näyttää tulevaisuudessa erilaisilta. Muun muassa edullisemmin ylläpidettävät metsähautausmaat voivat jatkossa yleistyä.

– Kärjiestäen sanottuna se voi näkyä esimerkiksi siinä, ettei ruohoa voida leikata yhtä usein kuin aikaisemmin.

– Se on minusta harmi. Joku on sanonut, että sivistys tunnetaan siitä, miten kuolleita kohdellaan. Hautausmaat ovat meille myös melkoinen kulttuuriperintö.

Kuten lakisääteisen tehtävän kohdalla kuuluukin, kirkko hoitaa hautausmaat kaikkien vakaumusta kunnioittaen. Pesosen mukaan taustalla on myös kristillinen vakaumus.

– Kunnioitamme sitä, että ihmisten viimeinen tahto toteutuu.