x

Kolumni

Pertti Julkunen

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja tietokirjailija.

Työ on huono argumentti — havainnollistan asiaa 5 väitteellä — ”Vaarallisella tavalla falskia tekopyhyyttä”

Työhön vedotaan politiikassa niin taajaan, että se alkaa tuntua luonnolliselta. Onhan työ arvojen lähde ja sosiaalisten tarpeiden täyttymys. Ja koska näin on, niin työllisyyttä voi käyttää minkä tahansa ratkaisun perustelemiseen. Valikoimattomassa käytössään työn argumentti luo ristiriitaista ja ristiriitoja synnyttävää puhetta. Havainnollistan asiaa viidellä väitteellä.

1.) Työllisyyspuhe peittää työnteon ekologisia ja sosiaalisia seurauksia.

Työllisyyspuhe jakaantuu kiinnostavalla tavalla kahtia. Työ, josta on ihmisille iloa ja hyötyä, siis kulttuuri tai terveydenhoito, on säästökohde. Työllistämistoimilla pyritään tukemaan vain työtä, joka tuo voittoa omistajille, vaikka tuotteet olisivat tarpeettomia tai vahingollisia.

Säästöt ja työllistäminen eivät sovi samaan logiikkaan. Säästäjä pidättäytyy ostamasta työtä tai työn tuotteita. Julkinen säästäjä luo suoraan työttömyyttä ja huonontaa elinolojamme. Jos elinoloista piitattaisiin, niin työn argumenttia ei käytettäisi. Homekouluja ei korjattaisi siksi, että remontti työllistää, vaan siksi, että homeisessa talossa on paha käydä koulua. Työllistävää piikkilankateollisuutta ei tuettaisi, jos työ turmelisi ympäristöä tai tuote rajoittaisi liikkumisen vapautta.

2.) Työn argumentti on vaarallisella tavalla falskia tekopyhyyttä. 

Yhden etymologiansa mukaan monien kielten uskontoa tarkoittava sana on peräisin Rooman tasavallan myyttiseltä kaudelta. Juurena on re-ligio, uudelleen-kuokkiminen. Huolellinen (vanhojen kainuulaisten murteella ”uskollinen”) maatöiden tekeminen oli pyhä asia. Tekijä sai työstä arvokkuutensa ja yhteisö elämisen mahdollisuuden.

Työ on säilyttänyt pyhyyttään teollisuusyhteiskunnissakin. Samalla tuotteiden valmistamiseen käytetään yhä vähemmän työtä. Kun työaikaa tästä huolimatta kiristämällä ja uhkailemalla pidennetään, niin kaikki eivät tunne sorvinsa ääressä sitä iloa, minkä omaehtoisesti paneutuva, yhteiselle hyvälle uskollinen työnteko antaa.

Työn argumentti menettää tehoaan siellä, missä työ ei enää ole pyhää. Siellä, missä työtä yhä kunnioitetaan, käy työllisyyspuhe pahalla loukkaavaksi. Työn pyhyyden avulla etujaan ajavat ihmiset toimivat samalla tavalla kuin uskonnon väärinkäyttäjät. Menettely on arveluttava politiikan kaipaaman hyväksynnän kannalta. Uskovaisten lisäksi monet sekulaaritkin kansalaiset pitävät pyhillä asioilla ratsastamista halveksuntaa ansaitsevana tekona.

Työaikaa pidentävää sopimusta tehokkaampaa massatyöttömyyden paisuttamisen keinoa on vaikea keksiä.

3.) Työllisyyspuhe lisää työttömyyttä.

Kiky-sopimus sopii esimerkiksi työn argumentin ristiriitaisuudesta. Työn hinnan alentaminen ja työttömyyden vähentäminen eivät sovi samaan logiikkaan. Se, joka haluaa alentaa työkustannuksia, ei vähennä työttömyyttä, vaan lisää sitä. Jos työn tarjontaa ei ole tarpeeksi, niin työn hinta ei alene, vaan voi nousta. Työn tarjontaa taas ei ole, jos ei ole työvoimareserviä. Tosin työttömyys ja työn tarjonta eivät ole sama asia, sillä jo työkyvyttömiksi nöyryytetyt työttömät eivät kuulu tarjolla olevaan varantoon.

Piikkilankatehdas palkkaa suomalaisia työntekijöitä, jos he ovat muita työntekijöitä halvempia. Tosin piikkilankametrin hintaan ja menekkiin vaikuttavat työajan lisäksi lukemattomat muut seikat, mutta niiden huomiotta jättäminen on aivan oikeutettua. Muuten ei voitaisi tarkastella tämän yhden toimenpiteen, siis maksuttoman pakkotyön, vaikutuksia työllisyyteen. Ja jos kaikki muut asiaan vaikuttavat tekijät jätetään huomiotta, niin asia näyttää selvältä.

Kyllä, kyllä piikkilanka ostetaan juuri siltä tehtaalta, jonka työläiset tekevät eniten ilmaista työtä. Työn yksikkökustannukset ovat alentuneet! Ilmaisen työn teettäminen nimittäin on työn yksikkökustannusten alentamista. Kiky-logiikan pohjalla on abstrakti tautologia: työn hinnan alentaminen on työn hinnan alentamista.

Tärkein tässä logiikassa huomiotta jätetty seikka on se, että työn yksikkökustannukset alenevat myös ilman Sipilän valtion interventiota. Moderni historia on työn yksikkökustannusten alenemisen historiaa. Prosessin sivutuotteena on ollut suorainen pakko lyhentää työaikaa. Pakko on edelleen voimassa, varsinkin jos työttömyyttä halutaan vähentää. Työaikaa pidentävää sopimusta tehokkaampaa massatyöttömyyden paisuttamisen keinoa on vaikea keksiä.

Kun kunnioitus on koetuksella ja luottamus loppuu, niin hyvän elämän jatko käy uhatuksi.

4.) Työllisyyspuhe kannustaa valtioita tuhoisaan kansainväliseen kilpailuun.

Kiky-sopimuksen ikävimmät piirteet sisältyvät julki lausuttuun kilpailun logiikaan. Piikkilankatehtailija palkkaa suomalaisia, koska nämä ovat halvimpia. Muiden maiden piikkilankatyöläiset jäävät työttömiksi, koska ovat kalliimpia. Suomen käyttämä keino osoittautuu tehokkaaksi. Mutta jos olettaisimme, että hallitukset olisivat myös muualla kiinnostuneita työllisyyden hoidosta, niin kilpailijamaissa tehtäisiin pian palkatonta pakkotyötä pitempään kuin Suomessa.

Koska hallitukset ovat työttömyyden vähentämisen asemesta kiinnostuneita työn tarjonnan lisäämisestä, niin ne lyövät kiky-pelissä nokkiin sitä hanakammin. Yksikkökustannusten alentaminen lisää työttömyyttä milloin siellä, milloin täällä ja työajan pidentäminen pahentaa sitä tasapuolisesti kaikkialla.

5.) Työllisyyspuhe kärjistää yhteiskuntarauhaa vaarantavia prosesseja.

Huonojen ratkaisujen perusteluna käytetään niiden työllistävää vaikutusta. Pienen ryhmän voittoja kasvatettaessa vedotaan niihin kunnioituksen tunteisiin, joita työhön yhä liitetään. Kansainvälisten suuryritysten etuja ajetaan kansallismielisillä perusteilla. Työllisyyspuhetta käytetään työttömien syyllistämiseen ja nöyryyttämiseen. Näistä työn argumentin eri käyttötavoista saattaa seurata, että aivan kaikki kansalaiset eivät pian kunnioita esivaltaa niin paljon kuin olisi hyväksi.

Esivallan lisäksi myös ay-liike saattaa kärsiä arvovaltatappioita. Nuorten suhtautumisesta on kannettu huolta, mutta nyt on olemassa aikuisikään ehtineitä, asioita yleensä maltillisesti ja vakaasti harkitsevia ihmisiä, jotka eivät kunnioita ay-liikettä aivan kaikessa sen jälkeen, kun johtajat allekirjoittivat kiky-sopimuksen. Kun kunnioitus on koetuksella ja luottamus loppuu, niin hyvän elämän jatko käy uhatuksi.

Pertti Julkunen

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja tietokirjailija.

Kolumni

Pekka Sauri

Kirjoittaja on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja.

Pekka Sauri: Totuuden jälkeistä maailmaa ei ole

Sekavan aikamme tunnussanaksi näyttää nousseen post-faktuaalinen, totuuden jälkeinen maailma. Presidentti Trumpin lehdistöpäällikkö täydensi tätä vielä uudella, nerokkaalla termillä ”alternative facts”, vaihtoehtoiset faktat.

Ilmiön kiteytti lyhykäisesti Britannian taannoinen oikeusministeri Michael Gove, joka viime vuoden Brexit-kampanjan alla julisti, että kansa on saanut tarpeekseen asiantuntijoista. Kun tähän lisätään eri suurvaltojen tai sellaiseksi pyrkivien ilmeisen systemaattisesti tuottama disinformaatio, totuuden tulevaisuus ei näytä järin lupaavalta.

***

Minua on jaksanut ihmetyttää se, että totuuden jälkeinen maailma on alettu ottaa uutena normaalina ja että sille ei voida mitään – ikään kuin se olisi jonkinlainen uusi luonnonlaki.

Näin ei ole. Totta on, että tiedonjakokanavien ja -foorumeiden maailma on lyhyessä ajassa dramaattisesti muuttunut. Vuosituhannen vaihteen jälkeen on tapahtunut globaali kommunikaation vallankumous, jonka merkitystä kansanvallan toteutumisen kannalta vasta opetellaan ymmärtämään.

Kun miltei jokaisella kansalaisella on jonkin älylaitteen kautta käsissään pääsy kaikkeen maailmassa julkaistuun tietoon, julkishallinnon ja viranomaisten vuosituhansia kestänyt tiedon monopoli on nopeasti ja lopullisesti murtunut. Tiedon säännöstely tai salaaminen vallankäytön välineenä ei enää ole mahdollista, ja julkishallinnon tuottama tieto voidaan haastaa vaihtoehtoisella tiedolla ja vaihtoehtoisilla tulkinnoilla.

Tämä muutos on ihmiskunnan kehityksessä historiallinen, eikä ole suuri ihme, että se on viime vuosina saanut aikaan monenlaista hämminkiä eri puolilla planeettaa.

Edessämme on nyt uusi oppimishaaste: yhteisyyden säilyttäminen pirstaloituvan informaation maailmassa.

Kommunikaation vallankumous on tuonut yhä useamman ulottuville paitsi pääsyn kaikkeen maailmassa saatavilla olevaan tietoon, myös tehokkaan julkaisukanavan.

Jokainen voi olla oman mediansa päätoimittaja ja päättää aivan omin päin, millaista informaatiota haluaa yleisölleen välittää. Vastuu informaation todenmukaisuuden arvioinnista on yhä selvemmin siirtynyt viestin vastaanottajalle, joka myös päättää, jakaako viestiä edelleen omille seuraajilleen.

***

Perusperiaate ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään. Yhteinen todellisuutemme rakentuu edelleen täsmälleen samoin kuin se on aina rakentunut: ihmisten keskeisen keskustelun, neuvottelun ja sopimisen varassa. Kommunikaation vallankumous on tuonut keskusteluun mukaan paljon uusia osanottajia.

Tällä kolikolla on kaksi puolta – toisaalta keskustelu on laajentunut eliitin ulkopuolelle ja sikäli parantanut demokratiaa, toisaalta taas eri foorumeilla jaettu informaatio on pirstaloitunut. Tämä vaatii kansalaisilta yhä parempaa medialukutaitoa ja kriittisyyttä informaation todenmukaisuuden arvioinnissa. Ei kannata luottaa ainoastaan yhteen mediaan, vaan on syytä seurata ja vertailla useampia tiedon lähteitä.

***

Sivilisaation historia ja kaikki edistys perustuu oppimiseen. Edessämme on nyt uusi oppimishaaste: yhteisyyden säilyttäminen pirstaloituvan informaation maailmassa. Sopii toivoa, että koululaitos antaa lapsille ja nuorille riittävät valmiudet tästä selviytymiseen.

Pekka Sauri

Kirjoittaja on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja.

Kolumni

Pohjola on turvallinen satama epävarmassa maailmassa

Elämme epävarmoja aikoja. Muutoksia tapahtuu koko maailmassa, sekä sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti. Monet tuntevat turvattomuutta tulevaisuutensa suhteen. Radikaalistit ja populistit nostavat päätään ja maailma, jonka me tunnemme, on paineen alla. Kyse on kansainvälisestä yhteistyöstä, kaupasta, demokratiasta, ihmisoikeuksista ja puolustuspolitiikasta.

Trumpin USA, Brexit, fasistiset suuntaukset ja kehitys sekä Venäjällä että Turkissa näyttävät selkeästi, että meidän maailmamme voi muuttua merkittävästi tulevina vuosina.

Pohjoismaat eivät voi passiivisesti seurata sivusta, kun maailmassa tapahtuu suuria muutoksia. Päinvastoin, on tärkeää, että työskentelemme entistä tiiviimmin yhdessä. Meidän on otettava johtava rooli maailmanjärjestyksen viemiseksi sosiaalisen turvallisuuden, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja demokratian suuntaan. Kun maailma muuttuu nopeasti, on meidän nopeasti etsittävä yhteistyökumppaneita, jotka haluavat samaa kehitystä kuin me. On selvää, että Pohjoismaat lähentyvät tässä ajassa toisiaan.

Pohjoismailla on näin hyvät edellytykset vaatia paikkaa pöydässä, jossa Euroopan ja maailman tulevaisuudesta keskustellaan ja päätetään.

Pohjoismaat ovat maailmankuuluja korkeasta hyvinvoinnista, henkilökohtaisesta vapaudesta, demokratiasta, yhteistyöstä, turvallisuudesta ja tasa-arvosta. Nämä ovat arvoja, joista meidän on pidettävä kiinni, varsinkin kun ne ovat paineen alla. Liian monessa paikassa kehitys ottaa peruutusaskelia. Meillä on menestyvä yhteiskuntamalli, jota meidän on puolustettava – ei purettava.

Yhdessä Pohjoismaiden taloudet ovat maailman kymmenen parhaan joukossa ja Euroopassa viiden parhaan joukossa. Pohjoismailla on näin hyvät edellytykset vaatia paikkaa pöydässä, jossa Euroopan ja maailman tulevaisuudesta keskustellaan ja päätetään. Meille kaikille on tärkeää, että Pohjoismaat koordinoivat ja tekevät yhteistyötä nykyistä enemmän kansainvälisissä järjestöissä.

Tämän puolesta Sosialidemokraatit Pohjoismaiden neuvostossa haluavat työskennellä tulevina vuosina.

Phia Andersson, ordförande, Ruotsi
Henrik Dam Kristensen, Tanska
Maarit Feldt-Ranta, Suomi
Oddný G. Harðardóttir, Islanti
Sonja Mandt, Norja

Yllä mainitut viisi kansanedustajaa muodostavat yhdessä Pohjoismaiden neuvoston Sosialidemokraattien hallituksen.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on kansanedustaja Kokkolasta.

Malttia ja yhteistyötä soten valmisteluun

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden rakennetta on yritetty uudistaa jo ainakin viiden eri hallituksen kausilla. On siis ymmärrettävää, että näin pitkään valmisteluvaiheessa ollut uudistus herättää keskustelua. Kyse on luottamuksesta siihen, että välttämättömät ja terveyden kannalta keskeiset palvelut ovat saatavilla. Kyse on myös turvallisuudentunteesta eli siitä, onko apua hädän hetkellä mahdollista saada riittävän nopeasti, tuleeko ambulanssi perille ja pääseekö päivystykseen helposti.

Sotessa on kyse inhimillisten palveluiden lisäksi yhteiskunnan yhdestä suurimmista menoeristä. THL:n mukaan vuoden 2014 terveydenhuoltomenot Suomessa olivat 19,5 miljardia euroa. Toisaalta OECD-vertailumaiden joukosta suomalainen julkinen terveydenhuolto kuuluu maailman kustannustehokkaimpiin. Palveluita pystytään nykytilassa tuottamaan hyvällä hinta-laatusuhteella.

Terveyserot ovat kuitenkin kasvaneet Suomessakin, terveyskeskukseen pääsyssä on ongelmia ja väestö ikääntyy. Tämän vuoksi uudistusta tarvitaan, jotta kykenemme takaamaan kaikille oikeuden sosiaali- ja terveyspalveluihin. Uudistuksen toteuttaminen on siis yhteiskunnallemme välttämättömyys.

Viime vaalikaudella kaikki puolueet yhtyivät uudistuksen tavoitteisiin: terveyserojen kaventamiseen ja palveluiden saumattomampaan integraatioon eli toimiviin hoitoketjuihin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että hallituksen kärkitavoite on maakuntauudistuksen toteuttaminen ja sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat jäämässä taka-alalle. Tähän näkemykseen olen törmännyt myös kiertäessäni eri puolilla Suomea, viimeksi Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla.  Nostan esille kolme huolta, jotka asiantuntijat ovat esittäneet.

Ensimmäinen huoli liittyy pakkoyhtiöittämiseen, joka pilkkoo nykyiset palvelut pienempiin osiin. On vaikea löytää perusteluita sille, miksi julkisten toimijoiden olisi pakko yhtiöittää oma toimintansa. Tämä nimittäin pirstaloi jo toimivat palveluketjut, vaikka uudistuksen tavoitteena oli toimivampi integraatio eli se, että asiakkaita ei enää tarvitsisi pallotella luukulta toiselle.

Toinen huoli on markkinatilanteen arvioinnin puute. Asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että lakiesityksestä puuttuu markkinatilanteen analyysi, vaikka sillä on suuri merkitys uudistuksen toteutumiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on tapahtunut viime vuosina kovasti keskittymistä, kun isot toimijat ovat ostaneet pieniä lääkäriasemia ja hoivayksiköitä. Tämä on vahvistanut isojen monikansallisten yritysten asemaa. Valitettavasti ne eivät ole kuitenkaan kunnostautuneet julkisuudessa suurina Suomeen maksettujen verojen maksajina. Yrityksiltä onkin vaadittava vahvempaa yhteiskuntavastuuta, joka sisältää myös vastuun maksaa veroja Suomeen.

Kolmas huoli liittyy valinnanvapauden laajuuteen. Moni asiantuntija esittää, että valinnanvapaus aloitettaisiin vain rajatusti perusterveydenhuollon palveluista. Näin voitaisiin saada kokemusta esimerkiksi kustannuskehityksestä. Sitä paitsi suomalainen erikoissairaanhoito on jo nykytilanteessa maailman huippuluokkaa sekä hoidon tuloksissa että kustannusten edullisuudessa.

Jos valinnanvapaus toteutetaan hallituksen esittämällä tavalla, on suuri huoli, että kustannukset yhteiskunnalle tulisivat kasvamaan. On arvioitu jopa miljardin euron menojen kasvusta. En voi ymmärtää, miten hallitus voisi olla edistämässä uudistusta, joka lisäisi julkisen talouden menoja noin merkittävästi. Tämä olisi myös hyvin kaukana sote-uudistukselle asetetusta 3 miljardin euron säästötavoitteesta.

Näin isoa uudistusta ei kannata toteuttaa hätiköiden. Olisi tunnustettava, että lausuntokierroksella olevaa valinnanvapauslainsäädäntöä ei ehditä valmistelemaan tavoiteajassa. Viime viikolla julkisuudessa kerrottiin, että uudistuksen vaikutusarviointi on tehty vastaamaan hitaampaa aikataulua, kuin millä uudistus ollaan toteuttamassa. Tämän vuoksi hallituksen tulisi myöntää, ettei maakunta- ja sote-uudistusta saada ulos eduskunnasta ennen kesälomia. Pitäähän eduskunnan saada käsiteltäväkseen koko lakipaketti vaikutusarviointeineen ja riittävästi aikaa myös asiantuntijakuulemiselle.

Siksi toivonkin, että hallitus antaisi aidosti arvoa lausuntokierroksen palautteelle ja muokkaisi vielä esitystään. Järkevää olisi myös itsenäisyyden juhlavuoden hengessä kytkeä oppositio mukaan sote-uudistuksen viimeistelyyn, kuten Jyrki Kataisen hallitus teki aikoinaan. Kyse on kuitenkin uudistuksesta, jolla epäonnistuessaan voi olla dramaattiset vaikutukset sekä julkiseen talouteen että sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen.

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on kansanedustaja Kokkolasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Riitta Myller

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Ilmastostrategian vino kulma: ”Muu maailma menee toiseen suuntaan”, kirjoittaa kansanedustaja

Ilmastotoimilla on kiire. Pariisin ilmastosopimuksesta on iloittu samaan aikaan kun protektionistiset pyrkimykset erityisesti Atlantin toisella puolen pyrkivät kääntämään katsetta menneeseen. On kuitenkin järkevää luottaa siihen, että markkinatalouden logiikkaan perustuen jo niin paljon voimavaroja on siirtynyt puhtaampaan teknologiaan, että aikapyörä ei ole enää käännettävissä.

EU:n yhteinen lyhyen aikavälin tavoite on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Päätavoite on hiilen ja öljyn käytön vähentäminen. Suomessa käänne halutaan tehdä biotalouden avulla.

Mutta. Vaikka kaikki Suomessa hyödynnettävä puu muutettaisiin energiaksi, riittäisi se korkeintaan runsaaseen puoleen energian vuosikulutuksestamme. Tässä piilee Suomen strategian haavoittuvuus. Olemme sitoneet ilmastotavoitteet liiaksi biotalouteen. Muu maailma menee toiseen suuntaan.

Uhkana on, että Suomi hukkaa mahdollisuutensa olla teknologiaviennin kärkimaa.

Maailmalla yli 90 prosenttia uusiutuvan energian investoinneista vuonna 2015 meni aurinko-ja tuulivoimaan. Kannattaisiko myös Suomen olla mukana tässä kehityksessä? Energiatehokkuus ja energiansäästö ovat parasta ja halvinta ilmastopolitiikkaa. Myös tämä näkökulma puuttuu lähes tyystin Suomen strategiasta.

Suomessa on osaamista kehittää uusia innovaatioita. Nyt olisi korkea aika täydentää Suomen ilmasto-ja energiastrategiaa yhdistämällä se ilmastotoimien tehokkuuteen ja suomalaisiin viennistä syntyviin korkean jalostusasteen työpaikkoihin.

Biotaloudella on tässä tärkeä paikkansa. Puusta pitää ensisijaisesti tehdä korkealaatuisia ja korkean jalostusasteen tuotteita, joissa puun hiilivarastot säilyvät ja sivuvirroista saadaan energiaa. Yksin bioenergialla ei Suomen energiataloutta tai ilmastotavoitteita ratkaista. Suomen on laajennettava omaa uusiutuvan energian palettiaan. Muutoin uhkana on, että Suomi hukkaa mahdollisuutensa olla teknologiaviennin kärkimaa.

Erityisen voimakkaasti Suomen biopanokset on suunnattu liikenteen ratkaisuihin. Useiden arvioiden mukaan sähköautoista tulee edullisempia kuin polttomoottoriautoista jo vuoteen 2025 menessä. Lyhyellä aikavälillä ilmastotavoitteiden näkökulmasta kunnianhimoinen 30 prosentin biopolttoaineiden sekoitevelvoite saattaa pahimmassa tapauksessa viedä meidät pidemmällä aikavälillä aivan väärille poluille. Sähköautojen etuna kun on ylivoimainen energia-ja kustannustehokkuus.

Riitta Myller

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Margot Wallström

Kirjoittaja on Ruotsin ulkoministeri.

Ruotsin ulkopolitiikka pohjaa feminismiin, kirjoittaa ulkoministeri Margot Wallström

Maailma on viime aikoina alkanut näyttää yhä synkemmältä. Demokratiaan ja naisten oikeuksiin kohdistuu uhkia, ja vuosikymmenten aikana rakennettu kansainvälinen järjestelmä horjuu.

Mikään yhteiskunta ei ole turvassa takaiskuilta, varsinkaan suhteessa sukupuolten tasa-arvoon. Se vaatii jatkuvaa silmälläpitoa, samoin kuin naisten ja tyttöjen mahdollisuus nauttia täysimääräisistä
ihmisoikeuksista.

Siksi minä – ottaessani vastaan ulkoministerin tehtävän kaksi vuotta sitten – ilmoitin, että Ruotsi ryhtyy harjoittamaan feminististä ulkopolitiikkaa. Nyt sitä tarvitaan entistä enemmän.

Maailmaa repivät konfliktit ovat ehkä monimutkaisempia ja vaikeammin ratkaistavissa kuin koskaan aiemmin. Lähes puolet niistä on puhjennut viiden viime vuoden aikana. Yli 1,5 miljardia ihmistä elää hauraissa valtioissa ja konfliktialueilla.

Tasa-arvo on ihmisoikeuksien, demokratian ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perustekijä.

Globaaleihin haasteisiin vastaaminen vaatii rauhan edellytysten selvittämistä. Uhkia on osattava ehkäistä niihin reagoimisen sijasta. On ymmärrettävä, miten eri tavoin tietyt tilanteet vaikuttavat miehiin, naisiin, poikiin ja tyttöihin. Tarvitaan sukupuolierot huomioivaa tiedonkeruuta ja analyysia, toiminnan läpinäkyvyyttä sekä naisten osuuden lisäämistä rauhanneuvotteluissa ja -rakentamisessa.

Tutkimukset kertovat, että konfliktianalyyseista saadaan entistä tarkempia, kun tasa-arvonäkökulma ja naisten kokemukset otetaan mukaan. Seksuaalisen ja sukupuolittuneen väkivallan yleistyminen voi esimerkiksi olla varhainen merkki lähestyvästä konfliktista. Ei pidä sivuuttaa tutkimuksia, jotka osoittavat yhteyden sukupuolten tasa-arvon ja rauhan välillä.

Tasa-arvo on ihmisoikeuksien, demokratian ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perustekijä. Se on myös kestävän kasvun, hyvinvoinnin sekä rauhan ja turvallisuuden ennakkoehto. Tasa-arvon lisääntyminen vaikuttaa myönteisesti ruokaturvaan, ääriajattelun vähenemiseen, terveyteen, koulutukseen ja lukuisiin muihin globaaleihin huolenaiheisiin.

Jos naiset päästetään pöydän ääreen alusta asti, aiempaa enemmän asioita ja näkökulmia nousee esiin.

Ruotsin feministinen linja hyödyntää kaikkia ulkopolitiikan työkaluja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja soveltaa tasa-arvonäkökulmaa joka tilanteessa. Se on analyyttinen työkalu, joka tuottaa hyviä päätöksiä.

Feministinen ulkopolitiikka on muutoksen agenda, joka pyrkii lisäämään naisten ja tyttöjen oikeuksia, edustusta ja voimavaroja heidän omassa todellisuudessaan.

Edustus on politiikan ydin, koska se edistää pääsyä nauttimaan oikeuksista ja hyödyntämään voimavaroja. Oli kyse ulko- tai sisäpolitiikasta, Ruotsissa tai missä tahansa muualla, naiset ovat yhä aliedustettuina kaikkien tärkeiden elämänalojen vaikutusvaltaisilla paikoilla. Se tuottaa syrjiviä tai huonoja päätöksiä. Jos naiset päästetään pöydän ääreen alusta asti, aiempaa enemmän asioita ja näkökulmia nousee esiin.

Feminismi on osa nykyaikaista maailmanpoliittista näkemystä, ei sen idealistinen sivujuonne.

Ruotsin feministinen politiikka vaikuttaa myös käytännössä. Suurlähetystöt ja muut ministeriön alaiset toimijat toteuttavat tätä linjaa tietoisesti päivittäin eri puolilla maailmaa. Muutkin maat havahtuvat huomaamaan, että sukupuolten tasa-arvossa on järkeä.

Ruotsi on esimerkiksi tukenut naisten ottamista mukaan Kolumbian rauhanprosessiin ja sen tuottamaan sopimukseen. Olemme perustaneet ruotsalaisen naisten rauhanvälittäjäverkoston, olleet luomassa vastaavaa pohjoismaihin ja rohkaisseet muita maita ja alueita samaan.

Yhdessä kansainvälisen rikostuomioistuimen ja kumppanimaiden kanssa taistelemme seksuaalirikosten rankaisemattomuutta vastaan konflikteissa. Rahoitamme vain avustusjärjestöjä, joiden työ huomioi tasa-arvonäkökulman. Ruotsin kehitysyhteistyöelin Sida on saanut hallitukselta ohjeet nostaa tasa-arvon päätavoitteeksi yhä useammissa avustushankkeissa.

Feminismi on osa nykyaikaista maailmanpoliittista näkemystä, ei sen idealistinen sivujuonne. Kyse on viisaasta politiikasta, joka koskee kaikkia ihmisiä, hyödyntää kaikkien voimavaroja eikä jätä ketään heitteille. Muutos on mahdollinen, välttämätön ja pahasti myöhässä.

Margot Wallström

Kirjoittaja on Ruotsin ulkoministeri.