Akava järjesti perjantaina verkkolähetyksen, jossa käsiteltiin akavalaisten ulkomailla työskentelyä. Aiheesta on vastikään valmistunut kaksi AkavaWorksin julkaisemaa asiantuntija-artikkelia: yliopistotutkija Saara Koikkalaisen artikkeli Suomesta maailmalle: tutkijaliikkuvuus osana akateemista uraa ja erikoistutkijoiden Kati Karhulan ja Päivi Vanttolan Upseerina ulkomaisessa esikunnassa.

Tieteen, tutkimuksen ja korkeakouluopetuksen parissa työskentelevien ammattiliitto Tieteentekijöiden toiminnanjohtajan Nina Hahtelan mukaan ulkomaille ihmisiä vetävät omaan urakehitykseen, palkkatasoon ja kansainvälisen tutkijayhteisön kanssa verkostoitumiseen liittyvät mahdollisuudet. Hän listasi vastapainoksi myös asioita, jotka työntävät tutkijoita lähtemään.

– Valitettavaa on, että meiltä lähdetään myös siitä syystä, että Suomessa on hyvin paljon pätkätöitä. Samoin palkkataso ja jatkuva apurahojen tai rahoituksen hakeminen ovat asioita, jotka tekevät lähdöstä ehkä helpompaa, Hahtela sanoi Akavalaiset ulkomailla -verkkolähetyksessä perjantaina.

– Jos rahoitusta ei ole, aika harva pystyy lähtemään. Toki on esimerkkejä, että ihmiset ovat ottaneet jopa pankkilainaa sen takia, että pääsevät vaihtoon – kansainvälinen liikkuminen ja verkostoituminen nähdään niin tärkeänä oman uran näkökulmasta.

SAMANLAISIA asioita nousi esiin myös Upseeriliiton tuoreesta kyselystä. Kansainväliset tehtävät kiinnostavat ja valtaosa lähtijöistä on todennut, että lähteä kannatti. Ammatilliset kehittymismahdollisuudet, mielenkiintoiset työtehtävät ja verkostot nähdään myös upseerien joukossa kansainvälisten tehtävien parhaina puolina.

Upseeriliiton kyselyyn vastasi vuodenvaihteessa 63 upseeria, joista valtaosa eli 67 prosenttia työskentelee komennettuna Naton komentorakenteissa. Lähetettynä työntekijänä, esimerkiksi puolustusasiamiehenä, työskentelee 17 prosenttia. Suurin osa heistä työskentelee Belgiassa, Saksassa tai Yhdysvalloissa.

Ulkomailla työskentelevistä upseereista 67 prosenttia pitää tärkeimpänä palvelusehtojen parannuskohteena perheen tukemista. Useimmiten lasten koulutuskulut korvataan, mutta päivähoidon, tapaamismatkojen ja puolison tuki on vastaajien mukaan riittämätöntä. Lomia voi suunnitella vähemmän kuin Suomessa, ja perheiden tukiverkostot ovat rajalliset.

Valtion on Upseeriliiton puheenjohtajan Ville Viidan mukaan tunnistettava tilanne ja kohdennettava resurssit Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen tarvitsemaan ulkomaan palvelukseen. Viita painottaa, että toimintaympäristöön liittyvät asiat pitää huomioida. Omanlaisensa haasteet on esimerkiksi Yhdysvalloissa.

– Jos joutuu ottamaan lainaa 30 000 – 40 000 euroa, että lähtee isänmaan palvelukseen, jotta saa perhekuviot hoidettua siellä… Yhdysvalloissa pitää olla kaksi autoa ja muuta. Kyllä valtion pitäisi nämä asiat hoitaa, Viita sanoi Akavan lähetyksessä.

Viidan mukaan tukirakenteiden kehittäminen on välttämätöntä.

– Erityisesti puolison urakehityksen turvaaminen sekä lastenhoidon ja koulunkäynnin järjestelyjä on parannettava maissa, joissa elinkustannukset ovat korkeat eikä julkisia palveluja ole tarjolla. Ulkomaan palvelus on Suomelle strateginen investointi, Viita sanoo Upseeriliiton tiedotteessa.

Ulkomaille työntekijän lähettävän työnantajan vastuuta peräänkuulutti myös Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen Ykan neuvottelupäällikkö Petri Toiviainen. Hän nostaa esimerkiksi muuttokustannusten ja lasten hoitokustannusten tukemisen.

– Ammattiliiton edustajana on tietysti helppo sanoa, että työnantajan pitää maksaa enemmän, mutta. Kyllä se fakta on, että esimerkiksi perheellisen kustannukset saattavat olla ulkomailla ihan toisessa todellisuudessa kuin Suomessa. Silloin kysymys kuuluu, että kuka maksaa viulut, Toiviainen kuvaili.

UPSEERILIITON mukaan kansainväliset esikuntatehtävät yleistyvät jatkossa. Liito arvioi, että 2030-luvulla Naton ja muun puolustusyhteistyön rakenteissa työskentelee 250-300 suomalaista, joista kolmasosa vaihtuu vuosittain. Nato-tehtävissä työskentelee Viidan mukaan nyt satakunta upseeria.

Viidalta kysyttiin verkkolähetyksessä, mitä esimerkiksi Ukrainan mahdolliset turvatakuut voivat tarkoittaa suomalaisupseereille työtehtävien näkökulmasta. Viita totesi, että kaikkiin mahdollisiin operaatioihin pitää olla valmius. Keskustelu ehdoista on Viidan mukaan kesken.

– Tästä on puhuttu myös puolustusvaliokunnan kanssa ja puolustusselonteon yhteydessä, että pitää olla kannustavat ehdot ja niitä pitää verrata muihin Pohjoismaihin. Ja ehtojen pitää olla oikeudenmukaiset, kun tuonne lähdetään. Puolustusministeriössä on lakihanke käynnissä ja se tulee keväällä eduskunnan käsittelyyn, mutta ehtiikö se siihen? Kyllä jäsenistö ajattelee, että hetkinen, millaisilla ehdoilla tuonne mennään, Viita sanoi.

VERKKOLÄHETYKSESSÄ keskusteltiin myös aivovuodosta. Tieteentekijöiden Nina Hahtela kiteyttää, että lähtijöitä on enemmän kuin palaajia. Hän nosti esiin Koikkalaisen artikkelista, että aivovuodon voi kääntää aivokierroksi, joka hyödyttää kaikkia.

– Ihmisillä, jotka palaavat takaisin, on valtava määrä inhimillistä pääomaa. Heillä on kielitaitoa, verkostoja, osaamista ja ymmärtämistä. Tätä pitäisi enemmän miettiä, että miten käännetään tämä meidän voitoksi – miettiä niitä keinoja siihen, että saamme ihmiset palaamaan. Toivoisin, että miettisimme sitä yhteiskuntanakin, Hahtela sanoo.

Tekniikan akateemiset TEK tekee joka kolmas vuosi selvityksen, jossa liitto kysyy ulkomailla työskenteleviltä jäseniltään erilaisia ulkomaille lähtöön, siellä työskentelyyn ja myös Suomeen paluuseen liittyviä asioita.

– Selvä enemmistö vastaajista koki, että ulkomaille lähtö oli kannattanut, mutta harva kuitenkaan halusi jäädä pysyvästi, tutkija Tuunia Keränen TEKistä kertoi verkkolähetyksessä.

Keräsen mukaan selvitys paljastaa, että Suomeen palaamiseen liittyy huolia ja esteitä.

– Osa oli huolissaan Suomen heikosta työllisyystilanteesta tai ikäsyrjinnästä työmarkkinoilla. Osa mietti, arvostetaanko ulkomailla hankittua työkokemusta Suomessa. Vastaajilla oli myös elintasoon ja taloiteen liittyviä huolia – mainittiin Suomen korkeat elinkustannukset ja matalat palkat suhteessa ulkomaihin. Osaa vastaajista mietitytti myös se, millä tavalla esimerkiksi ulkomaalainen puoliso sopeutuu Suomeen ja löytää töitä, Keränen listasi.

Toisaalta Suomeen paluuseen vastaajia houkutteli esimerkiksi se, että perhe ja sukulaiset ovat täällä. Paluun puolesta puhui vastaajien mielestä myös Suomen puhdas luonto, turvallinen elinympäristö ja toimiva yhteiskunta.