Reilu vuosi sitten Demokraatti haastatteli Teollisuusliiton puheenjohtajaa Riku Aaltoa ja Teknologiateollisuuden työnantajien toimitusjohtajaa Jarkko Ruohoniemeä. Molemmat kehuivat yhteishaastattelussa liki kilvan kuinka hyvässä yhteistyössä työnantajien ja työntekijöiden välinen sopiminen suurelta osin sujuu, myös paikallisesti.

Rapsakammin ilmaistuna tästä yhteishengestä on jäljellä savuavat rauniot. Riku Aalto sanoo hallituksen sotkeutumisen työmarkkinaneuvotteluihin olevan myrkkyä sopimiselle. Samalla se on mahdollistanut työnantajien pitkäaikaisten tavoitteiden toteutumisen.

– Koko tarinan juoni on, että hallitus ja työnantajat haluavat heikentää työntekijöiden asemaa ja kollektiivista voimaa sekä murentaa mahdollisuutta neuvotella omista työehdoista, Riku Aalto sanoo.

– Mikä on vanha hyvä aika? Työehtosopimuksia tehdään jatkossakin. Se on toinen asia, ovatko ne yrityskohtaisia vaiko valtakunnallisia.

Aalto pohtii, mitä jää jäljelle suomalaisesta sopimusyhteiskunnasta, jos hallitus saa läpi työ- ja sosiaalilainsäädäntöön liittyvät heikennykset.

– Turha kuvitella, että sitten kaikki olisi kohta taas business as usual. Sellaista tilannetta ei synny, paluuta vanhaan ei ole. Jäljet ovat pitkät.

Aalto sanoo hallituksen politisoineen työmarkkinaneuvottelut. Tämä voi johtaa siihen, että jatkossa eduskunnassa päätetään työntekijöiden vähimmäistyöehdoista.

– Jos halutaan poliitikkojen hoitavan jatkossa työehtojen määrittelyn, niin ensimmäisenä ehkä alkaa minimipalkkakeskustelu. Pian eduskuntavaaleissa toteutuu taas Sari Sairaanhoitaja -ilmiö, kun poliitikot alkavat kilpaa huudattamaan palkkoja.

TEKNOLOGIATEOLLISUUDEN työnantajien toimitusjohtaja Jarkko Ruohoniemi on nykytilanteesta ja sen taustoista eri mieltä. Ruohoniemen mielestä palkansaajat näkevät hallituksen esitykset liian negatiivisina. Hän puhuu peikkojen ja pelkojen asemesta evoluutiosta, jossa siirrytään vähitellen keskitetystä järjestelmästä kohti paikallista sopimista.

– Teknossa ja metsäteollisuudessa jo tapahtuneet muutokset ovat osa tätä jatkumoa. Teknossa valtakunnallinen työehtosopimus on edelleen vahvasti repertuaarissa, ja haluamme sen myös pysyvän vaihtoehtona. Minun on vaikea nähdä työelämän kehittyvän suuntaan, josta ammattiliitot nyt puhuvat, Jarkko Ruohoniemi sanoo.

Ruohoniemi muistuttaa työnantajien puhuneen sopimusjärjestelmän muutoksesta 1980-luvulla alkaen. Vasta Elinkeinoelämän keskusliiton vuoden 2015 sääntömuutos vauhditti tätä.

– Nyt vuorostaan hallitus vie muutosta eteenpäin. Olemme edelleen vuosikymmenet Ruotsia jäljessä työmarkkinamallin kehittämisessä. Se ei ole meillä kehittynyt elinkeinoelämän mukana.

– SUURESTI harmittaa ja sydämeen käy, Ruohoniemi siteeraa Tiernapoikia, kun häneltä kysyy, miltä viime viikkojen poliittiset työtaistelut ovat tuntuneet.

– Meitä lyödään aiheetta ja halutaan ankarilla painostuskeinoilla vaikuttaa asioihin, joista me emme ole päättämässä. Keskusteluyhteys Teollisuusliiton johtoon on onneksi säilynyt.

Hän pitää erikoisena ajatusta, että työnantajajärjestöillä tai työntekijöilläkään olisi mahdollisuus tai mandaatti vaikuttaa hallitusohjelman sisältöön.

– Itse katson tilannetta pragmaattisesti Teknologiateollisuuden ja sen työehtojen näkökulmasta. Tämän perusteella eduskunnassa oleva työrauhapaketti vahvistaa sitä työrauhaa, mistä on yhdessä ammattiliittojen kanssa sovittu. Eikä se myöskään vie valtaa työehtoneuvotteluihin liittyvistä painostustoimista.

Ruohoniemi toppuuttelee paikalliseen sopimiseen liittyviä pelkoja. Hän ei näe voittajia tai häviäjä, jos paikallinen sopiminen laajenisi koskemaan myös järjestäytymättömiä yrityksiä.

HAKANIEMESSÄ Ruohoniemen näkemykset eivät mene läpi. Riku Aalto sanoo suoraan, että työnantajat ovat vahvasti hallitusohjelman takana ja myös tilanteen osapuoli.

– Lakot eivät ole yrityksille yllätys. Moni työnantajaliiton edustaja kysyi minulta tulevista vastatoimista jo silloin, kun hallitusohjelma julkaistiin. Kun viime syksyllä yritimme kevyemmillä toimilla hakea ratkaisua, totesi EK:n Jyri Häkämies jo ennen ministereitä, että hallituksella ei ole tarvetta perääntyä. Sama toistui, kun ilmoitimme kahden viikon lakoista.

Aalto sanoo pohtineensa, mitä hallitus voittaa elinkeinoelämän käsikassarana toimimisesta.

– Onko tässä eri puolueiden välillä sovittu, mitä kukin saa hallituksessa läpi hinnalla millä hyvänsä. Kokoomus sai työlainsäädännön ja toinen pääpuolue perussuomalaiset sitten jotain muuta.

TYÖMARKKINOILLA pelataan nyt isoilla panoksilla. Julkisuuspeli on kovaa.

Aalto kuvaa parin viikon takaista työministeri Arto Satosen tapaamista SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan kanssa eräänlaiseksi hallituksen pr-tempuksi. Hallituksella ei Aallon mukaan ollut mitään uutta tarjottavaa tai halukkuutta kompromissin hake­miseen.

Aalto suhtautuu samalla epäilyllä myös siihen, että Satosen pyynnöstä OAJ:n ja Tehyn puheenjohtajat selvittävät palkansaajajärjestöjen saamista neuvottelupöytään palkkamallista.

Hän näkee, että taustalla voi olla yritys peluuttaa liittoja toisiaan vastaan.

– Mielenkiintoista tässä kuviossa on se, että juuri julkisen sektorin liitot selvittävät palkanmuodostusmallia. Niillä tilanne on monin osin erilainen kuin yksityisellä sektorilla. Esimerkiksi uusi lainsäädäntö ei koske julkista sektoria, kun kaikki sen työnantajat ovat järjestäytyneitä. Myös työttömyysturvaleikkaukset kohdistuvat enemmän yksityiselle sektorille.

TURUN yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä arvelee lakkoilun jatkuvan niin pitkään kunnes poliittisia lakkoja rajoittavat uudet lait tulevat voimaan.

– Uskon hallituksen odottavan lakkomyrskyn läpi ja toivovan tilanteen rauhoittumista. Hallitus on viestinyt johdonmukaisesti, että lakkoilulla tai muulla ulkoparlamentaarisella toiminnalla ei pystytä sen suunnitelmaa muuttamaan, Markku Jokisipilä sanoo.

Hän pitää vielä mahdollisena jonkinlaista pientä vastaantuloa hallituksen puolelta.

– Mutta kokoluokka olisi pieni. Hallitus voisi luopua esimerkiksi ensimmäisestä palkattomasta sairauslomapäivästä.

JOKISIPILÄN mielestä sen enempää vasemmiston kuin ammattiyhdistysliikkeenkään ei kannata haaveilla, että nyt ajettavista lakimuutoksista olisi paluuta, vaikka hallituksen väri muuttuisi.

Hän pitää mahdollisena, että uusi hallitus ottaisi eri kannan nyt suunniteltuihin muutoksiin ja yrittäisi peruuttaa niistä. Käytännössä lainsäädännöstä takaisinpaluu on kuitenkin ollut harvinaista, eikä Jokisipilän mukaan suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa ole ollut tapana, että uudet hallitukset lähtisivät merkittävämmin kumoamaan edeltäjiensä tekemiä päätöksiä.

JOKISIPILÄ pitää luonnollisena, että porvaripuolueet ja elinkeinoelämä ovat nyt työmarkkinamuutoksissa yhteisrintamassa. Tämä nähtiin jo, kun hallitusohjelmaa vasta tehtiin.

– Elinkeinoelämä sai Säätytalolla ilmiselvästi omia näkemyksiään läpi huomattavasti paremmalla prosentilla kuin työntekijäpuoli. Mukaan tuli paljon elinkeinoelämän pitkäaikaisia tavoitteita kuten vientirauhalainsäädäntö tai vuosikymmeniä puheissa ollut paikallinen sopiminen.

Jokisipilä muistuttaa, että monet hallitusohjelman tavoitteet ovat olleet pitkään myös kokoomuksen poliittisessa ohjelmassa. Niin porvaripuolueet kuin elinkeinoelämäkin katsovat, että vaalitulos ja kokonaistilanne yhteiskunnassa on sellainen, että työmarkkinauudistuksiin on nyt poliittinen mahdollisuus.

Jokisipilä näkee nykytilanteen taustalla olevan elinkeinoelämän turhautuminen työmarkkinoiden uudistusten hitauteen ja tapaan sopia asioista.

Hän uskoo, että 1960-luvulta saakka vakiintunut tapa tehdä tulopoliittisia kokonaisratkaisuja on lopullisesti ohi. Korporatistinen kolmikantamalli, jossa poliittinen päätöksentekijä antaa vapaaehtoisesti osan päätösvallastaan työmarkkinaosapuolten keskinäisiin neuvotteluihin, ei ole Jokisipilän mukaan pitkään aikaan tuottanut samalla tavalla tulosta kuin sen huippuaikoina 1970- ja 1980-luvuilla.

– Nyt hallitus voi sanoa, että kun kolmikantainen reitti ei toiminut, sen pitää toimia itse.

KOKOOMUS joutuu vielä osaltaan maksamaan velkansa perussuomalaisilta saamastaan tuesta, Markku Jokisipilä uskoo.

– Perussuomalaiset tarvitsevat muun hallituksen tukea ajaakseen etenkin sisäministeriön hallinnonalalla olevia hankkeita kuten maahanmuuttoa ja kansalaisuuden saamisen ehtojen kiristämistä. Maahanmuuttopolitiikka on varmasti asia, josta tulee iso meteli vähintäänkin opposition puolelta.

Jokisipilä pitääkin työmarkkinapelissä poliittisesti kiinnostavimpana perussuomalaisten roolia hallituksessa. Se on toistaiseksi ollut kokoomuslaista väriä kantavissa ehdotuksissa vankkumattomana tukena. Tämä ei ole merkittävästi näkynyt sen kannatuksessa.

– Perussuomalaisia pidetään Suomen suurimpana duunaripuolueena. Meille on syntynyt merkittävä talouspoliittisesti oikeistolaisesti ajatteleva duunariammateissa olevien ryhmä. Tämä on mielenkiintoinen muutos suomalaisessa yhteiskunnassa.

RIKU Aallon pelkäämän sopimusdystopian takana on huoli sopimusten yleissitovuuden romahtamisesta.

Aalto näkee, että nykyinen työehtosopimusjärjestelmä on mennyttä, jos työnantajat jatkossa katsovat, että ne saavat lainsäädännöllä paremmat edut kuin järjestäytymällä.

Ajattelun taustalla on pelko siitä, että hallituksen esitysten toteutuessa järjestäytymätön yritys voisi sopia paikallisesti alle valtakunnallisten sopimusehtojen, ohi valtakunnallisten sopimusten niin sanotun perälaudan.

Teollisuusliitto on jo varoittanut, että se yrittää poistaa mahdollisimman paljon paikallisen sopimisen kohtia omista työehtosopimuksistaan. Tämän vaatii neuvottelua työnantajan kanssa.

– Kyse olisi merkittävästä muutoksesta teknologiateollisuudessa. Me olemme neuvotelleet paikallisesta sopimisesta siinä uskossa, että se koskee järjestäytyneitä yrityksiä, Aalto sanoo.

– Työelämään tulee aika villit markkinat, jos osalla yrityksiä ei ole sen enempää valtakunnallista yleissitovaa työehtosopimusta kuin yrityskohtaista sopimustakaan. Ainoastaan lainsäädäntö rajoittaisi niiden toimintaa.

Tällä hetkellä laissa on minimipalkkoja määrittelevä kohtuullisuussääntö. Teollisuusliitto arvioi sen tarkoittavan vähän yli tuhannen euron kuukausipalkkaa.

TEKNOLOGIATEOLLISUUDEN Ruohoniemi pitää Riku Aallon pelkoja paikallisen sopimisen rapautumisesta turhina.

– Itse en näe tilannetta näin synkkänä. Teknologiateollisuudessa strategiamuutos tapahtui kolme vuotta sitten. Johtamaani valtakunnallisia sopimuksia tekevään työnantajayhdistykseen kuuluu edelleen 2/3 Teknologiateollisuuden yrityksistä. Tämä on noin 85 prosenttia jäsenyritysten henkilöstömäärästä.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Teknologiateollisuus ry, Teknologiateollisuuden työnantajien rinnakkaisjärjestö, pitää paikallisen sopimisen lisäämistä alalla elinehtona.

Ruohoniemi ei usko, että jatkossa järjestäytymättömissä yrityksissä voisi sopia työntekijöiden kannalta huonommin kuin järjestäytyneissä yrityksissä.

– Sopimisen villiä länttä ei ole tulossa. Lausuntokierroksella olevassa lakiluonnoksessa lähdetään siitä, että jatkossakin sovitaan työehtosopimuksen puitteissa. Paikallisessa sopimisessa ei voi poiketa siitä, mitä olemme avanneet valtakunnallisiin työehtosopimuksiin.

RUOHONIEMI ihmettelee Teollisuusliiton Riku Aallon ulostuloja paikallisen sopimisen purkamisesta työehtosopimuksista. Hän pitää tätä rajuna toimena myös työntekijöiden kannalta.

– Ehkä tässä on tarvetta käyttää kovaa kieltä, jotta jäsenistö saadaan mukaan työtaistelutoimiin. Työpaikkojen ilmoitustauluilla viestitään tilanteesta aika värikkäästi. Kyllähän siellä on siteeksi totuuttakin mukana, mutta ilmauksissa on myös käytetty aika paljon värikynää.

Ruohoniemi kuitenkin uskoo, että työmarkkinapöydissä toimii edelleen keskinäinen luottamus.

– Nyt menossa olevia kiistoja ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Me kaikki edustamme suurta joukkoa jäseniä, asioita pitää vain viedä pragmaattisesti eteenpäin.

Ruohoniemi ei halua tämän tarkemmin ennakoida syksyn neuvotteluja. Hän sanoo aiemminkin liittojen välillä olleen jääkausia, pidempiä ja lyhyempiä.

– Meidän pitää yhdessä pohtia, mitä vaikutuksia hallituksen esitysluonnoksella voi olla. Katsotaan, miten hallituksen esitys muuttuu lausuntokierroksen jälkeen. Meillä on kuitenkin osin samansuuntaisia näkemyksiä osasta asioita.

Voisiko Teknologiateollisuus ja Teollisuusliitto antaa yhteisen lausunnon?

– Se ei olisi hygieenistä näissä oloissa, jos rajut työtaistelut ovat päällä.

SOPIMISTA testataan ensi syksynä käynnistyvissä työmarkkinaneuvotteluissa. Neuvottelukierroksesta on veikattu myrskyisää.

Samaa veikkaa myös Riku Aalto, yhdellä isolla kysymysmerkillä. Olennaista on, miten järjestäytyneet työnantajat näkevät paikallista sopimista koskevat lainsäädäntömuutokset.

– Varmasti edessä on riitaisa kierros, jos järjestäytyneet työnantajat ovat vakaasti sitä mieltä, että lainsäädäntömuutokset eivät vaikuttaisi työehtosopimusten sisältöön. Tilanne voi olla toinen, jos työnantajat ovat valmiita pohtimaan sopimusoikeuden säilyttämistä.