– Työnantajat ovat vaatineet politiikkaa pois työmarkkinakierrokselta, mutta parhaillaan käytävissä neuvotteluissa he ovat itse edistämässä poliittisia vaatimuksia kuten jäsenmaksuperinnän poistamista ja lakko-oikeuden rajaamista, hän perustelee näkemystään tiedotteessa.

Elorannan mielestä työnantajien ehdoton neuvottelukoordinaatio eli teknotupo jähmettää suomalaista sopimus- ja neuvottelujärjestelmää kovemmin kuin keskitetty sopiminen koskaan on tehnyt.

– Työnantajat eivät käy aitoa liittokohtaista neuvottelukierrosta, vaan teknologiateollisuuden sopimusneuvottelujen jumiutuminen estää kaikkien muiden neuvottelupöytien etenemisen, Eloranta paheksuu.

Kun teknotupon lisäksi monessa sopimuspöydässä on huomattu neuvotteluhaluttomuus, tilanne on SAK:n hallituksen mielestä huolestuttava. Sen mielestä nyt tarvittaisiin ratkaisuhakuisuutta ja käytännönläheisyyttä ideologisten oppien sijaan.

– Niihin on perustunut työmarkkinajärjestelmän toiminta ja menestys. Nyt työnantajapuoli on lähtenyt korpivaellukselle, josta olisi syytä nopeasti palata takaisin ja hakea tasapainoista tietä sopimusten aikaansaamiseksi.

Palkansaajapuoli ei ole SAK:n mukaan jäänyt tilanteessa neuvottomaksi. Työnantajien yksipuoliset sanelupyrkimykset sopimuspöydissä johtavat tiivistyvään koordinaatioon ja yhteistyöhön ammattiliittojen välillä. SAK:n hallitus on sitoutunut syyskuussa päättämiinsä periaatteisiin.

– Tärkeää on saada työmarkkinoille hyvä avaus, joka tukee ostovoiman kehitystä ja turvaa kilpailukykyä. Avaajan tukeminen, tässä tapauksessa Teollisuusliiton, on kaikkien SAK:laisten liittojen etu ja tahto.

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työmarkkinoille pakottama 24 tunnin työajan pidennys näyttää ennakko-odotusten mukaisesti muodostuvan kierroksen vaikeimmaksi yksittäiseksi kysymykseksi.

– Työnantaja pitää jääräpäisesti kiinni tehottomasta ja keinotekoisesta työajan pidennyksestä ja vaatii sen poistamisesta kohtuutonta hintaa.

Eloranta muistuttaa, että kyse on asiasta, joka tuli sopimuksiin ilman kustannusvaikutusta. Sen toteutuminen eri sopimusaloilla vaihtelee merkittävästi ja merkitys koko kansantalouden tasolla on lähempänä nollaa kuin työnantajan esittämää 1,4 prosenttia.